Kollaus 7/2013

etukansi

KOLLAUS 7/2013

* Äimäilyn ytimessä * Kol(l)aus! * Kolkkaus * Vii’en kärki * Kuvattuna * KUUAUEN PELILIIKE * Kuukauen epämääräinen * Kollaasi * Kul(l)ahtanutta * Kol(l)aktiivi * Kollaboration

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kol(l)aus!
Zen ja rastojen rullaamisen taito
Violet Sjöberg

Rastojen rullaamisen periaate numero yksi: Tee käsin kaikki minkä voit. Apuvälineet ovat toki mahdollisia, mutta ne pettävät kuitenkin.

Yksin rullaaminen on tylsää ja työlästä. Keitä siis teet ja järjestä talkoot. Tarjoa ruokaa. Istunnosta tulee pitkä.

Rastojen rullaaminen on sekä voima- että kestävyyslaji. Omat pötköni rullattiin alulle yhden kamman ja kolmen käsiparin avulla. Kaksi ystävää otti rullailun urheilusuorituksen kannalta ja rullasi hiustuppoja hauikset pullistellen ja hiki lentäen neljän tunnin ajan. Viimeiset haivenet jäivät silti odottamaan seuraavaa tuokiota. Itse istuin aloillani silmät kiinni ja ulisin, kun päänahka kirveli ja kipunoi, mutta silti samalla se tuntui tärkeältä osalta prosessia, se ulina.

Tupeeraamiseen tarkoitettu kampa katkesi kahtia session alkumetreillä. Piti jatkaa puolikkaalla kammalla, joka teki nopeasti rakot etusormiin. Uusien rastojen huumassani kannoin pari seuraavaa päivää ylpeänä rakkojani kuin taisteluarpia.

Kerettiläiset turvautuvat huovutusneulaan alusta alkaen. Heikkoluontoisia, minä ajattelin, kun seuraavien päivien ajan rullasin uusia pötkylöitä tiukemmin takkuun kämmenet punaisina. Lukuisten todistuslausuntojen mukaan huovutusneula katkoo hiukset ja aiheuttaa rikkinäisiä rastoja.

Myöhempinä vuosina luovuin itsekin periaatteestani, kuten tapoihini kuuluu, ja tartuin huovutusneulaan, kun rastat alkoivat käyttäytyä holtittomasti eikä kärsivällisyys riittänyt enää luomurullaukseen. Joka kerta neulaan tarttuminen tuntui kuitenkin syvästi väärältä. Syytän tuota välinettä siitä suihkun jälkeisestä hiustenkuivailuhetkestä, kun lattialle putosi yllättäen yksinäinen rastapötkö. ”Tältä spitaalisista tuntuu”, ajattelin.

Aluksi jännittäviltä tuntuneet rastat muuttuivat nopeasti paljon tavanomaisemmiksi. Viikon kuluttua rullaushetkestä lakkasin kuvittelemasta, että jokainen vastaantulija pistää merkille päästäni kasvavat mötikät. Silti edelleen ajatus siitä, että päässäni kasvaa ystävieni käsityön tulos, aiheuttaa lämpimiä tuntemuksia.

Myös rastojen toistaiseksi vähäisiksi jääneet avausyritykset ovat olleet parhaimmillaan samanlaista terapiaa kuin käsillä tekemisen kuuluukin olla. Siitä syystä kai kädet hakeutuvat takaraivolle ronklaamaan aina sellaisina hetkinä, kun kaipaan solmujen avaamista, niin kuvainnollisesti kuin konkreettisestikin. Useimmiten krapulaisena.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Äimäilyn ytimessä
Neljä askelta valaistumiseen
Punainen solmio

1) Edessäsi, 20 metrin päässä sinua lähestyy noin 35-vuotias nainen. Massatuotantoa oleva takki. Kuitenkin hyvän maun saatteena se istuu kauniisti naisen päällä. Asukokonaisuus on tyylikkään ajaton, sisältäen silti arkisia vivahteita erottaen tämän päivän juhlapäivistä sillä pienen pienellä marginaalilla. Tätä sinä et kuitenkaan tule huomaamaan.

Olet äimäämisen ensimmäisellä tasolla. Sinulle lähestyvä nainen on vain objekti, jonka tulet väistämään oikealta. Vaikka aivosi rekisteröivät lähestyvän objektin ja ohjaavat jalkasi väistämään, ei siitä jää sinulle mitään muistijälkeä.

2) Kiinnität huomiosi naiseen. Rekisteröit iän, pituuden tai lyhyyden, mahdolliset kantamukset sekä osittain vaatetusta. Pystyt vielä muutama minuutti kohtaamisen jälkeen muistamaan naisen yleisolemuksen, jos sinulta joku sitä kysyisi. Unohdat kohtaamisen kuitenkin nopeasti etkä jää miettimään sen enempää. Olet äimäämisen toisella tasolla.

3) Näet jo kaukaa naisen. Tarkkailet naista uteliaasti, mutta et kuitenkaan tungettelevasti. Kiinnität huomion naisen takkiin, todeten sen olevan ehkä H&M:stä tai vastaavasta ketjuliikkeestä hankittu suhteellisen edullinen, mutta silti hienosti naista pukeva. Mietit, missähän nainen mahtaa työskennellä ja minkälainen elämäntilanne hänellä on. Päättelet, että nainen on hyvin toimeentuleva, muttei kuitenkaan rikas. Asuu ehkä omakotitalossa miehensä ja kahden lapsen kanssa. Tekee päivätyötä, on ehkä hallintoalalla. Tiedostaa oman tyylinsä toimivuuden, muttei tuo sitä kuitenkaan liikaa esille. Tullut itsevarmemmaksi ylitettyään 30 vuotta.

Kohtaamisenne on jo tapahtunut, mutta jatkat edelleen naisen elämän piirtämistä. Uskot naisen työskentelevän eläkeikään asti nykyisessä työpaikassa – jos töitä vain on. Kuvittelet, miten elämä muuttaa muotoaan iän karttuessa ja pohdit, mahtaako naista kaduttaako mikään tekemättä jäänyt asia.

Unohdat naisen seuraavan kohtaamisen tultua. Joskus saatat kuitenkin vielä palata mietteissäsi tähän kohtaamiseen. Olet erittäin syvällä äimäämisessä – tasolle kolme.

4) Tunnistat kaiken johtuvan äimäämisestä. Tunnistat oman käyttäytymisesi sen ilmaantuessa ja osaat osoittaa mielessäsi sympatiaa niille ihmisille, jotka eivät ole vielä päässeet äimäämisen korkeimmalle tasolle. Niille ihmisille, jotka eivät ole vielä valaistuneet.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kuvattuna
Rolling
Aleksi I. Pohjola

1-4Pone – Bs tail – Arrasate, Espanja – 2010

2-1-2Hare – Cruising – Jyväskylä – 2009

2-1Tatu – One foot bs noseslide – Oulu – 2006

1-2Osmo – bs 50-50 – Kemi – 2009

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kol(l)aktiivi
Volvo ja pieni markka
Atte-Veikka Niemelä

Rullaus
koskee
vaivaa
vie rahasi
tuhoaa taloutesi
hajottaa nivelesi
auttaa lihaskivuissa.

Rullata voi rulettipöydässä fysioterapeutin vastaanotolla, kaulimella, skeitillä. Vastaantulijoita mattoveitsellä. Tietokannan transaktiolokin avulla voit rullata eteenpäin. Minä rullaan, sanoi tunnetuin pankkikeikkailijammekin.

Meistä rullaajista on moneksi. Suurin ja kaunein on karhu, joka elämöi, nosti kämmentä ja löi – verokarhu.

Verottaja rullaa palkansaajan jokaisena tilipäivänä. Ne, joilla on enemmän, tahtoisivat maksaa vähemmän. Kierto ja pimmeys  työssä ovat attribuutteja, jotka jokainen kansalainen liittää veroihin. Vähemmän pitäisi maksaa, siksi rullaajaa sumutetaan. Silti verot ovat rullauksen tärkein ja ihanin muoto: jokainen meistä hyötyy.

Veronkanto mainitaan jo Raamatussa. Kymmenyksiä lie maksettu aiemminkin. Idealistisesti ajatellen verojen maksussa on kyse ylijäämän luovuttamisesta esivallan allokoitavaksi, jolloin voidaan tukea hädänalaisia, kehittää yhteiskunnallista infrastruktuuria ja rahoittaa sellaisia edesottamuksia, jotka ovat tarpeen, mutta jäävät Smithin näkymättömän käden kourimattomiin. Verot mahdollistavat avaruustutkimuksen, tieteen teon, useimpien ihmisten terveydenhuollon ja jokaisen saatavilla olevan koululaitoksen. Riittävä veroaste tekee sen, mihin myyttinen tihkumisteoria tai hyväätekevä yläluokka ei kyennyt.

Verot paljastavat myös armotta ihmisluonnon peruspiirteet: ahneuden ja kyvyttömyyden jakaa muille omistaan. Joka vuosi käymme keskustelun siitä, onko verojärjestelmämme reilu tai tehokas. Debatissa jää yleensä pohtimatta, miksi reiluus ylipäänsä olisi verojärjestelmälle hyvä ominaisuus. Keskustelu on pääsääntöisesti sitä, että hyvin toimeentulevat valittavat Ylen teemaillassa maksavansa liikaa. Harvemmin kukaan pohtii, maksavatko pienituloiset liikaa yhteiseen pottiin.

Silti pohdinta, valitus ja yksipuolinen keskustelu ovat tyhjää parempi. Veli verokarhu on esivallan Kratos, joka ei tunne empatiaa tai fundeeraa verotuksen yhteiskunnallista merkitystä. Rulla ei armahda. Se rullaa.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kollaboration
Basson syvin olemus
Marjo Lehtola Korpirockissa 27.7. ennen Johanna Kurkelan yllätyskeikkaa

Niin paljon parjattu basso ja kuitenkin se syvin olemus musiikissa. Syvintä, niinkuin sielu ja sen synkimmät sävelet vain voivat olla.

Basson sävelet ilmenevät musiikissa sitä, mikä on elämässä vaikeinta pukea sanoiksi. Ne ovat säveliä, joita ilman ne kauniimmat ja kirkkaimmat sävelet eivät tuntuisi miltään, jäisivät ilman tarkoitusta.

Elämä on juhlaa, elämä on surua, ja ilman surua ei pysty huomaamaan sitä juhlaa, mitä elämä parhaimmillaan on. Ilman basson syvintä olemusta ei ole elämää. Basso antaa mahdollisuuden muille soittimille loistaa olemalla surullisesti läsnä.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kul(l)ahtanutta
Jähmeää
Aleksi I. Pohjola

Reisiä polttaa, hampaat purevat toisistaan viimeisenkin kiilteen irti, veri maistuu suussa ja keuhkoista leviää kehoon kuristava tunne. Pyörä natisee, nitisee ja valittaa. Kiroilisin, jos pystyisin puhumaan. Perkele, ei rullaa, ei sitten millään. Jokainen metri vaatii ponnisteluja, jokainen satametriä on saavutus ja lopullinen päämäärä tuntuu vain kaukaiselta haaveelta.

Joskus oli toisin. Yksi polkaisu vastasi kymmentä metriä, eturengas nieli asfalttia äänettömästi ja tuulikin oli aina myötäinen. Olin yhtä pyöräni kanssa minne meninkään. Haluan sen takaisin. Sen äänettömän, vaivattoman rullauksen. Nautinnon ja ennen kaikkea sen TUNTEEN.

En tiedä juurikaan mitään polkypyörän korjauksesta, mutta nykyajan tietoyhteiskunnan kasvattina apunani on niin keskustelufoorumit, Youtube kuin verkkokauppojen loputon materiaalitarjonta. Kirjoitan Youtubeen ”how to fix my bicycle”. Hakukriteereitä pitää selvästikin tarkentaan, mutta yksi asia käy nopeasti selville: ilman polkupyörän korjaustelinettä pyörän korjaaminen on huomattavasti hankalampaa.

Anonyymi:

”Park Toolilla on hyvinkin laaja valikoima käyttäjäystävällisiä fillarin rakennus/huolto/korjaus telineitä. Eräs esimerkki olkoon vaikkapa Park Tool PRS25, noin 300 euroa postimaksuineen.”

Hetkinen, 300 euroa polkupyörän korjaustelineestä. KOHTUUTONTA. Päädyn hakemaan paikallisesta halpamyymälästä 50 euron telineen. Sekin viiltää lompakkoon verenpunaisen viivan, mutta halvempaa ei vain tähän hätään löydy.

Yritän saada keskusteluyhteyden pyörääni ja diagnosoida vikaa tarkemmin. Totean, että vaihteisto kaipaa säätöä. Myös ketjujen ja muiden liikkuvien osien rasvaus lienee paikallaan. Olen myös viikko sitten tilannut verkkokaupasta Guy Andrewsin Maastopyörän huolto-opas -kirjan sekä tarkentanut Youtuben hakukriteerejä muotoon ”How to fix rear derailleur” ja ”how to fix front derailleur” sekä ”cleaning my bicycle”.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aukaisen polkupyörän huoltotelineen myyntipakkauksen – ja suljen sen samantien. Kyseessä on 1000 palan palapeliä vastaava koitos. Muttereita on helvetistä. Ja ne ovat helvetin pieniä. Kokoamisohje kattaa kuusi sivua ja tilannetta sekoittaa entisestään se, että kokoamisohjeessa on kahdet ohjeet: toiset tälle minun telineelleni ja toiset ilmeisesti hiukan paremmin varustetulle sisarmallille. Näiden versioiden erottaminen niiden tuhannen mutterin läjästä ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista kuin kuvitella saattaa. Kokoamisessa menee reilu tunti ja viikon kärsivällisyyspankki on kerralla tyhjä.

Lopulta pyörä kiikkuu telineessä ja minä tuuletan. Voitto. Revin paidan kahtia, esittelen vartaloani naapurin mummolle ja suunnittelen yrityksen perustamista. Aleksin polkupyörähuolto. Puinen kyltti, poltetut kirjaimet, autotalli, seinillä pyöriä, nurkissa vanteita ja keskellä työtilaa 300 euron huoltoteline.

Anonyymi:

1. Säädä ”alapään” rajoitinruuvi ilman vaijeria niin, että vaihtaja pysähtyy sopivasti pakan pienimmälle rattaalle. (Pyöritä kammista ja totea ketjulinja).
2. Säädä ”yläpään” rajoitinruuvi ilman vaijeria niin, että vaihtaja pysähtyy sopivasti pakan isoimmalle rattaalle. (Siirrä vaihtaja isoimman rattaan ääripäähän käsin, samalla toteat sopivan ketjulinjan kammista pyörittämällä)
3. Ota vaijerin päästä kiinni kädellä ja kokeile triggeriä napsuttamalla, että vaijeri liikkuu kuoressa OK.
4. Säädä barrel adjusterit (vaihtajan pää + triggerin pää) löysimmälle mahdolliselle (tämän jälkeen kiristät vaikka puoli kierrosta) sitten kiinnität vaijerin vaihtajaan kireälle.
5. Näistä vaijerin pikasäädöistä on nyt sitten mahdollista tarvittaessa kiristää vaijeria (mikäli kiinnitys/vaijeri jatkossa jostain syystä löystyy).”

Nenä kiinni huolto-oppaassa, tuntien keskustelufoorumeilla roikkumisen ja kymmenien Youtube-videoiden katsomisen jälkeen onnistun kuin onnistunkin sääätämään takavaihteet herkiksi, kevyeiksi ja nopeiksi. Ne toimivat täydellisesti. Etuvaihtajan kanssa on kuitenkin edelleenkin ongelmia. Vaihtajan kiinnike on päässyt löystymään ja mielestäni ketjulinja ei ole optimaallinen, vaikka takavaihteet solahtelevatkin paikoilleen lähes täydellisesti. Päätän ottaa riskin, irroittaa etuvaihtajan ja asettaa sen luotisuoraan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uudelleen mallatun etuvaihtajan kanssa ilmenee heti ongelma. Vaijeri ei kiristy tarpeeksi ja 30 vaihteesta toimii vain 10. Ne kymmenen pienintä, joilla ei tee mitään. Ketju ei suostu nousemaan ylemmälle hammasrattaalle. Revin vaijeria, kiristän kiinni ja totean saman asian. Irrotan vaihtajan ja vaihdan sen paikkaa. Ei vieläkään. PERKELE. Jatkan säätämistä, kääntämistä, irroittamista ja kiinnittämistä varmasti toista tuntia. Lopulta, hiestä märkänä, hermot täysin riekaleina ja epätoivon kyyneleet silmissä totean tosiasiat: Alunperin 30 vaihteisesta pyörässä käytössä on tasan nolla vaihdetta.

Tässä vaiheessa Polkupyörän huolto-opas lentää seinään, huoltoteline kannetaan autotalliin, pyörä nostetaan auton perään ja nokka suunnataan lähimmän Otto-automaatin kautta pyöräliikkeesseen. Taalat tiskiin, tunnin odotus ja pyörä on ajovalmis. Se vitutus, nolotus, ehkä jopa epäusko ja pettymys ovat kuitenkin edelleen läsnä. Huutonetissä saattaa olla myynnissä epäilyttävän halvalla polkupyörän huoltoteline sekä Guy Andrewsin huolto-opas. Ei, ei ne välttämättä ole huijareiden haamumyyntejä. Ne ovat erään orastavan liikeidean ja henkilökohtaisen tragedian perintö. Ostakaa pois.

Anonyymi:

”Kaikkia mahdollisia ruuveja jo säädetty… niinpä tietenkin.
Kaksi vaihtoehtoa: Viet pyörän kauppaan, kerrot säätäneesi kaikkia ruuveja ja pyydät säätämään korvausta vastaan kaikki kuntoon. (…) Miksi kaikki pitää opetella kovemman kautta. Viime kesänä irrotit uudesta pyörästä heti keulan ihan turhaan. Kun seuraavan kerran huomaat jotain ”pielessä” olevaa, älä koske mihinkään vaan aja eteenpäin vaan. Säädät sitten kun tiedät mitä teet.”

Lainaukset ovat erään suomalaisen polkupyöräilyyn keskittyvän foorumin syövereistä.

—————————————————————————————————————————————————————————————————
Kolkkaus
Pyörähdys
Matti A. Kemi

Ihmiskunta keksii pyörän. Elämä helpottuu kummasti.

Ihminen alistaa pyörän vuosituhansia myöhemmin luonnonvoimien alle. Viljanjauhaminen helpottuu ja joku voi miettiä pyörälle uusia keinoja.

Jää aikaa harkita hallintamuotoja. Keksitään ajatusympyränä muun muassa demokratia. Yhteiskunta järjestäytyy ja jokaisella miespuolisella kaupunkiyhteisön jäsenellä on oikeus pyörittää päätään kokouksessa, kun kaikki ei mene pelisääntöjen mukaan.

Keskiajalla jollakin häijyllä tavalla väkivaltainen väkipyörä pyöräyttelee väärinuskovien nikamia sijoiltaan. Yhteiset pelisäännöt unohdetaan, samoin sivistys. Ne ehditään keksiä 1700-luvun kuningaskunnissa vielä kertaalleen – ikäänkuin kierrättää.

Vielä oudommaksi pyörän tarkoitus muuttuu vulkanoituna kumiseoksena kuorma-auton renkaassa. Ne renkaat vyöryttävät ensimmäistä maailmansotaa eteenpäin, kuljettavat ohjuksia kylmän sodan ollessa absoluuttista viimaa ja mahdollistavat myöhemmin globalisaation. Julmaa.

Ajatus ihmisyydestä keksitään uudelleen 1950-luvun älykköjen filosofioissa. Modernismista syntyy post-modernia ja pyörät pyörittävät valtiontalouksia vinhaa. Maailma järkeistyy; ääriliikkeiden valtiot poistuvat kierrosta omien mahdottomuuksiensa takia.

Mutta maapallo senkun jatkaa ihmisten kieputtamista.

Maltillistuminen valtaa alaa, ihmisyydessä korostetaan jo eettisyyttä ja vanhurskautta. Länsimaisen demokratian yksi pääkohdista on läpinäkyvyys.

Sääli, ettei vuonna 2013 tuomiorovasti Pikkarainen kunnioita läpinäkyvyyttä. Sääli, että hänen maailmankuvansa on yhtä pyöreä kuin hänen kirkkokuntansa vuosisatoja kieltämä maapallo ja sääli, että piiri pieni pyörii Arinan ympärillä.

—————————————————————————————————————————————————————————————————
Kollaasi
Maine on myös yhdysvaltalainen osavaltio

Matti A. Kemi

4-1

Vierailin kesäkuun viimeisenä viikonloppuna Hämeessä. Tampereella tuli pyörittyä muutama vuorokausi Five Pipes MC:n pressan ja jäsenen kanssa.

Kuvassa herrat istuvat Pispalan Pulterissa suunnittelemassa lähetyvää Tallirallia. Heidän hidas, hämäläinen mongerrus oli sisällöltään hersyvää, verbaalista ilotulitusta. Samalla he muistelivat kaikkia aiempia Talliralleja milloin missäkin päin Suomea. Tuntuu, että he tunsivat kaikki Suomen arvostetuimmat liivitallilaiset hyvinä kavereinaan, matkakumppaneinaan.

Tämä valokuva on sitä taustaa vasten harvinainen, ettei kumpikaan heistä edes hymyile. Mutta nähdäkseni siinä tiivistyy myös kerhonmiesten rehellinen kansanluonne ja vakavoituminen. Muutamat rikollistallit ovat nähkääs pilanneet muiden maineen.

—————————————————————————————————————————————————————————————————
Vii’en kärki
Kun riffi ei ota sammaloituakseen
Matti A. Kemi

V Come on

Jos minä opetan jälkipolvelleni jotain lyyrikan kautta, olkoon hedonismin kohta tällaista söpöilyä ja asennetta – bluesia unohtamatta.

IV Brown Sugar

Ennen tätä biisiä nämä herkut eivät olleet puhkikäytettyjä, vaan uusia ja kiihottavia ratkaisuja.

III 19th Nervous Breakdown

Kertosäkeen alaspäin juoksettaminen alakerralla on jotain erittäin terävää. Tomiskrolli kolahtelee ja laulaa.

II Under my Thumb

Kuunnelkaa basson kirmaamista, kuunnelkaapa niinkin yksikertaista asiaa kuin taputuksia!

I Gimme Shelter

Keith Richards käsittelee kappaleessa sitä tunnetta, kun Mick Jagger kaappaa syleilyynsä Keithin tyttöystävän, Anita Wallenbergin. Ihmiskunta kysyy, miten ihmeessä Keith ei vetäny tuohon tilanteeseen viimeistä, överiä piikkiä?

—————————————————————————————————————————————————————————————————
KUUKAUEN PELILIIKE
Äly-Cato (2-3 pelaajaa)

Matti A. Kemi & Aleksi I. Pohjola

Opetellaan populaarikulttuurin peruskäsitteitä; kuka on oikeasti Vaalean punainen pantteri ja mihin nimi viittaa? Kaikki herätyskellot, kaikki ajanhallintavälineet ja kaikki elektroniset muistutustoiminnot kielletään, samoin ns. analogiset lunttilaput.

§ Määritellään toisille muistettava asia. Määrittäjä on cato. Tehtävän saanut on muistuttaja.

§ Muistutuksen aikaraja päätetään yhdessä.

§ Annetaaan ajan kulua.

§ Katsotaan kelloa. Muistuttujan aikaraja on ylittynyt – piste catolle, jos muistutuksia ei ole vastaanotettu. Muistutuksen pisteaika on oikea hetki tai tietyissä, varioivissa tilanteissa 12 tuntia.

§ Jos Muistuttaja täräyttää yllätyshyökkäyksen ja muistuttaa, piste hänelle.

§ Erä päättyy kuuteen pisteeseen. Yleensä pelit ovat paras-kolmesta tai paras-viidestä -systeemillä.

JUJU: Päihtyneen ajantaju on lyhyt. Ilman yhteyttä aikaan ihmismieli vääristyy. Minuutti voi tuntua välillä tunnilta, punkkulaatikon tyhjentyminen minuutilta. Erä saattaa vaatia jopa kuuden kuukauden ajanjakson. Keksitty Korpirock2013:sta viheriöivinen vilttien päällä.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kuukauen epämääräinen

Kohtuullistamisesta ja altruismin vaarasta

Pimmeyen Peleko

Pitkän työviikon, rankan viikonlopun jälkimainingit lyövät takaraivooni. Sunnuntai-ilta, televisiosta Indiana Jonesia ja kebab-annos… Mutta joku takoo etuoveani raivolla.

Törmään rappukäytävässä hysteeriseen, tummaksi pätkittyyn naapurinrouvaani. Hänellä fritsun sijasta pitkä vekki kaulassa. Yhtäkkiä Spielbergin näkemys arkeologista ei olekaan prioriteeteissani ykkösenä.

”Gimme shelter” kertoo Keithin kokemukset, kun Jagger vie häneltä Anitan. Tämän naisen parisuhteen jäljet korjaa ambulanssimiehet ja virallistajina toimivat sinipukuiset virkavallan köriläät. Harmitus, etten huomannut sammuttaa lamppuja.

Suurempi harmitus, että EA:n skarppi kaveri huomaa tilanteen. Hän yrittää kähistä kuiskien poliisille havainnostaan. Konstaapeleille ilmoitan yksituumaisesti, että ”kyllähän seinillä ja minulla on korvat”. Jäämme selvittämään tilannetta sitten, kun naapurinrouva on katsonut parhaimmaksi kivuta ambulanssin kyytiin.

Aika rankahko harmitus, että Volkswagenin taakse lähtee nupit ja suodattimetkin. Maanantaiaamulle selvittelen tilanteentajuani rikoskomissariolle. Kyllähän hänkin myöntää epäkelvokkaan tuurini. Minuakin kiukuttaa sitä rataa, että annan replikointini agggressiivisella vittuilulla.

Se, että auttaa ihmis-rukkaa hädässä, ei ainakaan kasvata uskomustani karmaa kohtaan. Ainoa kohtuullistaminen tällä kertaa on, että aiemmasta rangaistuksesta ei mainita.

Näin hyväntekijöitä rangaistaan vuonna 2013 Oulussa, Suomen tiukimmassa seulassa.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kollaus 6/2013

etukansi

KOLLAUS 6/2013

* Vii’en kärki * Kuukauen epämääräinen *Äimäilyn ytimessä *Kol(l)aktiivi * KUUKAUEN PELILIIKE * Kuvattuna * Kol(l)aus! * Kul(l)ahtanutta

—————————————————————————————————————————————————————————————————

—————————————————————————————————————————————————————————————————

OIKAISUJA

Toisin kuin väitimme Kollauksen huhtikuun numerossa, Vene ei treenaa Jääkärikomppania I:ssa, vaan JK II:ssa. Samoin autenttisesti nöyristelemme teille, ettei myöskään Hiittenvareen / Sotalesken treenitilat sijaitse JK II:ssa, vaan tietysti JK I:ssa. Jos jollakin meni nyt näistä vääryyksistä melonit sieraimiin, niin lohduttauduttakoon, että meloneista saa nykyään hyvän kilohinnan tai vähintäänkin loistavat, imeytetyt pakasteviinajäädykkeet.

Terävä lukijamme Mesikämmen, joka pitää myös mainostamaamme Mesikämmenen blogia, halusi tehdä oikaisun Kollauksen toukokuun numeroon. (Mesikämmenen kirjelmä näkyy kommenteissa.) Näemme kuitenkin tarpeelliseksi vielä oikaista, ettemme siis väitä komentaja Kai M. Aaltoa mitenkään pölijäksi – puhumattakaan nyt vajavaisuudesta, – mutta samaa vesijohtovettä hän ei ole rajakyläläistaustaisen kirjoittajamme kanssa käyttänyt lentokonekaappausepisodinsa aikana.

Toimituksemme pitää edelleenkin magneettis-hypnoottista katsetta oivana aseena Heinäpään jediritareita ja ninjoja vastaan, mutta kuten Mesikämmenkin teroittaa, täällä Oulussa lentokoneen kaappamiseen fiksut, filmaattiset nuoret miehet varautuvat myös ilmapistoolilla.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kol(l)aus!

Kätketty sielu

Aleksi I. Pohjola

Helppo oppia, vaikea osata. Näin voisin kuvailla omakohtaisia kokemuksia haikurunoudesta. Tuosta tanka- ja renga-runoista muodostuneesta, 5-7-5 tavujakoa noudattelevasta lyhyestä ajatelmasta, joka kuitenkin kätkee sisäänsä arvoituksia, vihjeitä ja kaksi kuvaa.

Niin, kaksi kuvaa. Visuaalisille ihmisille haikut aukenevat parhaiten jakamalla tavut joko 5/7-5 tai 5-7/5 muotoon, jossa lauseet muodostavat vastakkaiset kuvat. Tämä on haikurunouden peruspilari, jota antipuritanistisimmatkaan henkilöt eivät voi välttää. Ilman näitä kahta kuvaa, on vain tyhjiä lauseita paperilla. Näiden kuvien kanssa paperilla on tunne, tila, vihje ja koko totuus.

Jos haluaa pitää kiinni perinteistä, tulisi haikusta myös ilmetä vuodenaika. Lisäksi haikut ovat kautta historian liittyneet luontoon, joten puritaanisimmat haikuilijat liittävät myös joko suoran vertauksen tai ainakin vahvan viitteen ympäröivään ympäristöön. Urbaaneille asvalttisotureille toki voidaan antaa myönnytyksiä toteamalla, että maailma on muuttunut vajaassa tuhannessa vuodessa niin paljon, että tätä nykyä kaupunkiviidakko voidaan myös tulkita vallan hyvin ympäristöksi.

Haikurunoilla kuvataan kirjoittajan tunnetiloja siten, ettei niitä kuitenkaan paljasteta suoraan. Pelkistetty muoto ja käsinkosketeltava konkreettisuus suunnataan olemassa olevia objekteja tai käsitteitä kohti tavalla, joka jättää lukialle mahdollisuuden lukea rivien välistä tai visuaalisille ihmisille – nähdä kuvat. Haikurunot kuvaavat tunteita kuvaamatta tunteita. Se on niiden hienous.

Maljan nyt sun juon

Kippis vain kun tavataan

Lahja elämän

Sisäiset juhlat

Unessa rajumpaa on

Jo herättäkää

Twistiä päivään

Kierrettä tähän arkeen

Kalat paidassa

Punainen lanka

Se vihertävä polku

Lehdet pudonneet

Valokuvia

Menneisyyden kiroukset

Takaisin puuksi

Valuva malja

Oi sinä olet kaunis

Kumarran syvään

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kul(l)ahtanutta

Sanataide jäi kohuotsikon jalkoihin

Anna Lakso

Sanallinen kikkailu on otsikoita keksittäessä nykyään in. Usein aamulla tietokonetta avatessani unohdan edellisiltaisen päätökseni olla lukematta iltapäivälehtiä. Toimittajat ovat kerta toisensa jälkeen ahkeroineet oikein kunnolla ja keksineet mitä ihmeellisimpiä otsikoita, joiden ainoana tarkoituksena on ilmeisesti kerätä klikkauksia. Katso kuvat, voi mikä moka ja tunnista oireet! Otsikoiden ei enää tarvitse kertoa mitään, vaan ne voivat olla vaikka vanhoja sanontoja, joiden oikeaa merkitystä ei toimittajan tarvitse edes tietää, koska eihän sillä ole mitään väliä. Kunhan vaan saadaan pikkunäppärä sanaleikki aikaiseksi.

Itsekin täytyy myöntää, että olen välillä sortunut leikkimään otsikoilla. Aloittaessani toimittajan hommia, kuvittelin että se on tarkoitus. Onneksi kuitenkin tajusin pian pelin hengen ja esimerkiksi viime viikolla ideoitu ”Suviseurat tulevat, oletko valmis?” päätyi suoraan huonojen otsikoiden laariin.

Joskus otsikot ovat hauskoja. ”Musta hevonen valittiin maailman rumimmaksi koiraksi” tai ”Kauhujen risteily – joukolla puhkesi vatsatauti”. Hauskaa niistä tekee yleensä se, että ne ovat tahattomia. Eilenkin luin kuinka Neumann myi kamaa kirpputorilla. Ehkä Nipan oli aikakin keksiä uutta tekemistä, kun Dingo on jo niin nähty.

Eräs pohjoissuomalainen maakuntalehti uutisoi keväällä jopa kaksi kertaa naisesta, jonka henkeä salvattiin kelmulla. Siis mitä tehtiin? Voideltiin? Kun otsikkoa tarpeeksi kauan makusteli, selvisi mitä sillä haettiin, eli ilmeisesti naista oli kuristettu kelmulla. Sanavalinta oli silti virheellinen - sanakirjan mukaan henkeäsalpaava tarkoittaa erittäin vaikuttavaa, mielenkiinnon kokonaan vangitsevaa, huikeaa. Omien tietojeni perusteella kuristaminen ei ole tällaista.

On kyllä totta, että hyvän otsikon laatiminen vaatii paljon luovuutta ja ajatusta. Tietynlaista taiteiluahan sekin on. Hyvän otsikon alla voi olla ties minkälaista sontaa, mutta se luetaan. Harmi vaan, että kirjoittajat keskittyvät enemmän otsikoilla perseilyyn kuin kärkevään sanailuun. Minäkin.

Loppuun vielä otsikkotaiteilun taidonnäyte Hesarista: ”Työtä haittaava kipu haittaa työtä!” No shit, Sherlock.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kuvattuna

Kantohanki

Aleksi I. Pohjola

Trista potret meri-kesä-13-4

Peter, Bjorn & John – Young folks

Trista potret meri-kesä-131

Vesa-Matti Loiri – Lapin kesä

Trista potret meri-kesä-13_1

Eddie Vedder – Society

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kol(l)aktiivi

Malja marttyyreille

Matti A. Kemi

Maakuntalehdistöä hallitseva Alma media on viime ajat ajanut journalismia ahtaammalle. Johanna Korhosen ahdasmielisten potkujen jälkeen tabloid-uudistukset ovat vieneet palstamillimetrejä. Jotta toimitukset saataisiin keuhkoahtaumapotilaan tavoin haukkomaan viimeisiä henkäyksiään, säännöllisin väliajoin käytävät yt-neuvottelut toimivat häiritsevinä savumerkkeinä.

Säästötavoitteisiin yletytään yhditelemällä STT:n uutisia, näppäriä lukijoiden lähettämiä kuvia ja laajentamalla mielipidekirjoituksia. Kun tämänkään kaltainen häpy ja härkskiys ei enää riitä, siirrytään seuraavalle askelmalle ja yhdistetään muun muassa toimituskuntia maakuntien sisällä.

Johanna Vehkoo käsitteli Alman ihmeellisyyksien maailmaa huhtikuussa 2012 tyhjentävästi. Hän lainaa muiltakin osin mediaa ruotivassa blogissaan loisteliaasti Alex S. Jonesia:

”Tämä tapahtuu siten, että toimituksista irtisanotaan niin monta työntekijää kuin mahdollista ja jäljelle jääville asetetaan tiukka budjettikuri. Juttumatkoja ei tehdä eikä kehitystyöhön investoida. Minitoimitus tekee lehteä niin halvalla kuin pystyy niin kauan kuin mahdollista. Jonkin ajan kuluttua lukijat ymmärtävät, että lehden taso on laskenut pysyvästi, joten he hylkäävät sen. Heidän mukanaan häipyvät ilmoittajat. Tähän asti omistaja on korjannut sadon kuolevan lehden, sen työntekijöiden ja lukijoiden kustannuksella.”

Aina jonkun on uhrauduttava marttyyrin roolivaatteisiin ja tehtävä hiljainen, joskin muistettava kuolinlaulu. Tällä kertaa agggresioni tosin nousi, kun kyseinen marttyyriviitan päälleen pukenut olisi ollut supersankari viitattakaan:

Käheä-ääninen, ylipainoinen ja muutenkin boheemin kriitikon mittasuhteet täyttävä Otso Kantokorpi julistettakoon hiljaisesti marttyyriksi. Hän veti omat johtopäätöksensä huhtikuussa ja ulkoisti itsensä loistavine kritiikkeineen pois Alman ulottumattomiin. Kantokorven tarina on niin monisyinen, etten edes ala tiivistämään sen mutkia matkassa. Kantokorpi tiivistää asiansa niin kauniin katkerasti ja syvällisesti, että antaa Otson puhua. Lukekaa, osoittakaa viitseliäisyytenne puhuttaessa mediatalojen holtittomuudesta.

ps. Kollaus kieltäytyy nyt ja aina Alman ostotarjouksista. Kalevan tavoin Kollaus ei myy itseään.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

KUUKAUEN PELILIIKE

Frisbee-peli on oululaisissa puistoissa hiljalleen jalostunut seurapeli/kamppailulaji

Ville Lind

Ohjeet & säännöt

§ Valitse paikkasi frisbee-areenalla. Yleisin muodostelma on piiri, johon kisailijat asettuvat haluamalleen etäisyydelle suhteessa muihin pelaajiin. Omaa paikkaa saa vaihtaa milloin vain pelin aikana. Pelaajia voi olla areenalla samanaikaisesti 2-666.

§ Yksi pelaajista heittää frisbeen haluamallaan tyylillä jollekin toisista pelaajista. Heitto saa olla haastava, mutta kuitenkin siinä määrin, että vastaanottajalla on mahdollisuus saada frisbee kiinni, mikäli hän yrittää kaikkensa. Tämä ei kuitenkaan edellytä heittäytymistä, eli ns. ”retkumista”. Frisbee on aina otettava kiinni yhdellä kädellä. Mikäli vastaanottaja saa frisbeen kiinni, kummallekaan pelaajalle ei tule virhepistettä. (Frisbee-pelissä noudatetaan mm. koripallosta tuttua H-O-R-S-E –pisteidenlaskutapaa

§ Virhepiste, ts. kirjain tulee heittäjälle, kun:

  • Heitto on liian korkea
  • Heitto menee siinä määrin ohi, ettei vastaanottaja kerkeä juosta frisbeetä kiinni.
  • Heitto jää vajaaksi. Heiton on tultava ilmassa perille vastaanottajalle asti. Frisbeen saa kuitenkin kimmottaa (No offence Kimmot) maasta tai erilaisista frisbee-areenalle sattuneista objekteista.

§ Virhepiste, ts. kirjain tulee vastaanottajalle, kun:

  • Vastaanottaja ei saa frisbeetä kiinni
  • Vastaanottaja ottaa frisbeen kiinni kahdella kädellä
  • Vastaanottaja koskettaa frisbeetä saamatta sitä haltuun

Vaikka frisbee-peli on äärimmäisen intensiivinen ja paikoittain tunteitakin kuumentava laji, jossa pelaajilta vaaditaan täydellistä vartalonhallintaa, jumalaista koordinaatiokykyä, zeniläistä mielenhallintaa, sekä käden ja silmän saumatonta yhteistyötä, on muistettava kyseessä olevan kuitenkin herrasmieslaji.

§ Frisbee-pelin herrasmiessäännöt:

  • Heittäjä tunnustaa heittäneensä liian vaikean heiton
  • Vastaanottaja tunnustaa, mikäli hän olisi voinut saada heiton kiinni
  • Frisbeen lähtiessä pyörimään pystyssä pitkin areenaa, muut kilpailijat pyrkivät ottamaan frisbeen kiinni liikkeestä pelastaen näin heittäjän saamasta kirjainta
  • Frisbee kädessä ei ole suotavaa liikkua

§ Frisbee-pelin kaksi tunnetuinta pelimuotoa ovat harrastepeli ja ultimaattinen zen-mestaruus. Ensin mainitussa frisbeetä heitellään niin kauan, että jollakin pelaajalla on tarvittava määrä kirjaimia muodostaakseen alussa valitun sanan. (Esim. H-O-R-S-E, K-A-N-A, R-A-A-H-E-L-A-I-N-E-N). Häviäjää osoitetaan sormella kahden sekunnin ajan, hänelle nauretaan ivallisesti ja haukutaan porukalla sillä sanalla, mikä on pelikierroksen alussa valittu. Tämän jälkeen peli voidaan aloittaa uudella sanalla ja kaikki pääsevät pelaamaan heti uudelleen.

§ Ultimaattisesta zen-mestaruudesta taistellessa kilpailijat putoavat yksitellen pois aina niin kauan, että jäljellä on enää kaksi ottelijaa. Kaksintaistelun voittaja voittaa ultimaattisen zen-mestarin tittelin, jota hänen täytyy puolustaa haastajia vastaan. Hallitsevan mestarin on suostuttava puolustamaan titteliään kahdesti vuorokaudessa.

Kontakti: Facebookin inbox (Ville Lind)

Kirjoittaja on roudari ja hallitseva zen-mestari.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kuukauen epämääräinen

Message in the bottle

Teksti: Jukka-Pekka Tolvanen

Kuvat: Jannina C. Lahti

Onko koskaan pannu miettiin, miksi festareilla pitää väijyä koko ajan kaljateltassa (lue: perseaukisena leirinnässä) tai helevetin kiirellä juosta keikkojen välissä karsinaan tankkaamaan sitä ylihinnoteltua kaljaa? Meitsi on jättäny nää typeryydet niille junnuille, jotka just äsken vastas kyllä. Ei se mitään, ootte varmasti jossain muussa ihan hyviä. Seuraavilla ohjeilla voit sinäki ens kesän festareilla säästää festaribudjetissa ison loven, ja jättää fostersin tukemisen niille idaripinkkileopardistetsonhatuille.

IMAGE0006

Säätäminen alkaa tykötarpeiden hankkimisella. Tarpeistoon kuuluu viina, avaamaton limupullo, veitsi ja kiehuva vesi. Piripäille ja alzheimeristeille suosittelen lisäksi trattia.

IMAGE0005

Mikäli haluaa välttyä varsin vittumaiselta yllätykseltä (terveiset Kemmyn keittiölle), kannattaa heti väsäämisen alussa vapauttaa limupullosta ylimääräiset hapot varovasti korkkia raottamalla niin, ettei sinetti ratkea. Nyt kun olet pohtinut mitä tuolla tarkoitettiin oletkin jo varmaan saanut veden kiehumaan.

Upota limupullo kiehuvaan veteen siten, että ainoastaan korkki on pinnan alla. Kiehauta korkkia noin puolentoista minuutin verran. Suosittelen käyttämään patakinttaita ja liesituuletinta, mikäli uskot polttelevan höyryn käsissä tai hikikarpaloiden otsallasi latistavan tunnelmaa. Leirinnässä kokkaillessa moiset tykötarpeet ovat täysin tarpeettomia – jurrissa olet kuitenkin.

IMAGE0003

Nosta korkkiosa vedestä pulloa pudottamatta. Raota korkkia hieman. Avaa hieman lisää niin kauan kunnes näet, että joku kohta sinetistä alkaa venyä. Auta tätä kohtaa nostamalla veitsellä sinettiä varovasti em. kohdasta kynnyksen yli. Raota hieman lisää ja katso tarttuuko jokin toinen kohta sinetistä kynnykseen. Mikäli ei, niin ruuvaa korkki kokonaan auki.IMAGE0002

Kaada sopiva määrä kuplivaa ulos, pukkaa tiukka sisään, korkki kiinni ja aukase vasta alueella.

IMAGE0001

Limupullon valinnassa kannattaa huomioida sinetin olemus. Nykyään perkeleet tekevät semmoisia pulloja, jossa sinetti on tiiviisti kiinni itse korkissa. Sinetin ja korkin välillä ei ole sitä alle millin rakoa ja niitä ihania pieniä pykäliä siinä välissä. Toinen mihin kannattaa kiinnittää huomio on limun ja pullon väri, eli kuin paljon viinaa kestää laittaa ennen kuin sävyt muuttuu.

Festarialueelle kömpiessä kannattaa olla aika varma itsestään ja omasta egostaan. Ne kaapit siinä ovella ei kaikki oo ihan tyhmiä, vaan osalle edellä esitelty temppu on jo tuttu. Pidä selkä suorana eläkä murru muun muassa kysymyksiin ”oletko laittanut viinaa sisään?” tai ”näytä, mihin asti tässä on viinaa.” Osa myös kuuntelee, että suhiseeko pullo avatessa, joten suosittelen jättämään happoja pulloon (näin ainoastaan Suomen entisessä pääkaupungissa, nykyisessä persereiässä).

IMAGE0004

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Vii’en kärki

Suomen suvereeneimmat sanataiteilijat

Kommentaattoreina Kollauksen kisastudiosta Heinäpäästä
Pimmeyen Peleko ja Lyyli Hämärä

I Paavo Noponen Kuunnelkaapa Radio Helsingin jingleä: ”Tämä on Radio Helsinki.”

Voiko sen sanoa enää kauniimmin? Jos ette vakuutu, kuunnelkaapa Noposen rytmitys, täydellisyyttä hipovat virkkeet ja lyyrinen kauneus vaikkapa hänen haastattelussa vuodelta 1993. Hän on muuten tohtorismies kirjallisuudesta. Silkka isänmaallinen paatos riitautti hänet muun muassa Eino S. Revon kanssa, joten kunnioittakaa häntä, leijonariipuksiset juntit, perkele!

II Pekka Tiilikainen Aunuksen sotaradion Suomi-propagandan lisäksi Tiilikainen kunnostautui myös urheilu- ja kaupunkiselostajana. 50-luvulla Tiilikaisen eksoottiset raportoinnit muun muassa Kiinasta tai ihan jopa Pariisista ovat hienoja kuvailuja menneiltä ajoilta ja kadonneilta paikoilta.

III Ari ”Stenkka” Stenius Kuunnelkaa miestä, joka on ehdoitta parhain, nopein, selkein ja parhaiten artikuloivin radioselostaja sitten Paavo Noposen. Ihmettelemme suuresti, miksei mikään tv-yhtiö hamua Steniusta tuomaan otteluihin peliälykkyyttä, artikulaatiota, selkeyttä ja rokonarpisuutta.

IV Bror-Erik ”Bubi” Wallenius Huuhkajan tyyneydellä tilanteeseen eksynyt älykkö, joka päättää kuitenkin hoitaa hänelle vahingossa langetetun tehtävän ölövinä, huolitellulla älyllään ja epämääräisellä huomiointikyvyllään. Agenttimainen, peitetehtävissä lymyilevä intellektuelli, jolle tärkeämpää on pelaajista kertovat anekdootit ja kengänkoot kuin itse pelitapahtumat. Käsittelimme Bubia ja muita Yleisradion selostajia blogimerkinnässämme 2010.

V Edu Kehäkettunen Räppäri Kehäkettunen selostaa Metro.fm:llä HIFK:n lätkämatsit. Nopea, liikkeiltään erittäin sulavasanainen ja-tajuinen HIFK-ukkeli tuo syksyn muuten köyhätasoiseen sado-masoliigaan valonpilkahduksia. Vaiteliaaksi vetävää kuunteluseuraa myös syksyisessä Leskisessä Kärpät-HIFK -ottelun jälkeen.

Listan yläpuolella kepeästi:

Martti Jukola Urheiluselostuksen legenda. Pioneeri, avant-garde, jonka joutsenlauluksi olisi kuulunut tulla Helsingin olympialaiset, mutta terveys piiputti juuri ennen kunniakierroksia.

Pinnan alla kypsymässä:

Davo Isotaagi (odotamme edelleen rapin lisäksi selostuksia ja täyspitkää), Matti Härkönen sekä Tuomas Virkkunen

Pinnan alla homehtumassa:

Mika Saukkonen ja Juha Jokinen

Hiivana (alko)holisoimassa:

Iku Viitanen

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Äimäilyn ytimessä

Lyriikasta ja niiden yksinvaltijoista

Matti A. Kemi

Anni Sinnemäki (s. 1973)

”Jossain kaupungissa on maailma näytteillä

Mitä täällä on?

Aina samoja pieniä ilmiöitä

Eikä vieläkään tuulivoimaa, tuulivoimaa, tuulivoimaa”

(Ilmiöitä, 1999)

*

Ismo Alanko (s. 1960)

”Rakkaus on ruma sana

Kaipaus soi kauniimpana

Rakkaus on ruma sana

runojen raiskaus.”

(Rakkaus on ruma sana, 1998)

*

Heikki ”Hector” Harma (s. 1947)

”Kun äänet aamun täyttää ja mä poistunut oon

tuuli tyyntyneeltä näyttää, haahka ui kaislikkoon

ja kun hiljaa katsot rantaa olet lehdetön puu;

en voi vastausta antaa, nyt sen saa joku muu”

(Olet lehdetön puu, 1973)

 *

Hannu ”Tuomari” Nurmio (s. 1950)

”Sä olet baarin kaljalasi

janoisin huulin hiottu

Muslimien musta kivi,

niin sileäksi suudeltu”

(Kurjuuden kuningas, 1979)

*

Kauko Röyhkä (Jukka-Pekka Välimaa) (s. 1959)

”Aaah – se tuntuu ilmassa

väkivaltaisena

se on tää paniikin tunne

paniikin tunne


ja se tulee joka kevät
”

(Kevät, 1991)

*

Pauli Matti Juhani ”Juice” Leskinen (1950-2006)

”Kyynel valuu ja taas alkaa paluu

on tämä kaikki hyvin tärkeää

Vaivun uneen mun näät rauhoittuneen

näin ollen lähempänä elämää”

(Pyhä toimitus, 1985)

*

Niilo ”Sauvo/Saukki” Puhtila (s. 1928)

”Hiljainen tango sateessa soi

uneksien kuulen mä sen

Yötuuli nukkuu oksissa puun, pilvi on peittänyt kuun

Sateessa jälleen muistan mä sun, rakastetun, kadotetun

Satoi, kun näin sun, kallehimpain, satoi kun suudelman sain”

(Sateen tango, 1965)

Lievästi perässä kiihdyttelemässä:

Seppo ”Sepi” Kumpulainen

Mauri Antero ”M.A.” Numminen

—————————————————————————————————————————————————————————————————

takakansi

Kollaus 5/2013

EtukansiKOLLAUS 5/2013

* Kuvattuna * Vii’en kärki * Kuukauen epämääräinen *Kol(l)aus! * Kul(l)ahtanutta * KUUKAUEN PELILIIKE * Lopullisesti kollautettu * Kol(l)aktiivi

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kol(l)aus!

Kaupunginvaltuutettu, uusheinoslaisuuden johtohahmon ja kulttuuripersoona Paavo J. Heinosen haastattelu 22.5.2013 Snookerin semi-kaatajaisissa

Teksti ja kuva: Matti A. Kemi

Paavo J. Heinonen

Nimi, ikä ja itsenäinen määritelmä muutamin virkkein.
”Paavo, 34, vaaka, hevonen, uhrauskooppiani en tiedä.”

Minkälainen uhrilahja olette?
”Rasvainen, runsas, erittäin lepyttävä.”

Henkilöhabituksenne määrittely omin sanoin.
”Kulttijohtaja, yhtäaikaa epäuskottava sekä ERITTÄIN vakavasti otettava. Vastakohdat! Aristotelianisuuden haastaminen.”

Tehtävänne uusheinoslaisuuden johtajana?
”Estää maailmanloppu. Kaikkea ei voi paljastaa.”

Uusheinoslaisuuden lyhyt historia ja dogmatiikka.
”Uusheinoslaisuus alkaa Galileasta 20 jaa. Se on jännä, että ennen heinoslaisuutta oli jo uusheinoslaisuus. Vähän mystistä.”

”Maailmanloppu uhkasi 2000-luvun alussa. Piti pelastaa. Se alkoi joko saunassa, kaduilla tai sydämissä. Kun maailmanloppu läheni, piti elvyttää. Heti kun alettiin puhua heinoslaisuudesta, piti aloittaa. Jos pakollista uusheinoslaisuuden uudistumista ei tapahtuisi, joisimme 4,50 euron tuoppeja.” (Tässä vaiheessa Heinonen siemaisee huikan kahden euron arvoisesta olusestaan ja hekottelee heinosmaisesti – kuten yllä olevassa kuvassa.)

Mikä on maailmankaikkeuden tulevaisuus, kun uusheinoslaisuus vallitsee?
”Jatkuva loppumattomuus.”

”Henkilöityminen on satunnaista, tämä jatkuu niin kauan, kun tätä ei olla estämässä. Hyvin vaikea sanoa tätä… Kukaan ei voi aukottomasti todistaa, ettei uusheinoslaisuus olisi estänyt maailmanloppua. Nämä ovat objektiivisia faktoja. Minulla on toki kyseenalaistajia, mutta maailmanlopun merkit olen estänyt viimeiset 2000 vuotta.”

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Lopullisesti kollautettu

Snooker Time 2000 – 2013 (Kauppurienkatu 9)

Haastattelut: Matti A. Kemi Kuvat: Matti A. Kemi,  Jenny ”Nynny” K.

snooker Anna1

snooker Henri

snooker Anna

snooker sonja

snookker pyhis

snooker jukkis

snookker kyllenberg

snookker Jenny

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kuvattuna

Infra/ultra

Janne Vähälä

DSC_4844-2

DSC_5093

DSC_5119

DSC_5108-2

DSC_5120

DSC_5121

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kul(l)ahtanutta

Messias, joka ei koskaan laskeutunut maan päälle

Aleksi I. Pohjola

Sodan jälkeen, 2.9.1946 syntyi Kemin maalaiskuntaan pieni poikalapsi, josta kasvoi aikojen saatossa dinosaurus, häviämään kieltäytynyt ikuinen taistelija ja vallanhimoinen poliitikko, joka ei edes katsonut tarpeelliseksi peitellä tätä luontaista ominaisuuttaan, joka työnsi häntä raivohärän tavoin eteenpäin.

Paavo Matti Väyrynen kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1965 ja jatkoi opintojaan Helsingin yliopistossa, josta valmistui vuonna 1970 valtiotieteiden kandidaadiksi.

Eduskuntaan Väyrynen valittiin jo varhain. Keskustan listoilta vuonna 1970 valittu Väyrynen oli vain 23-vuotias murtaessaan vallan portit. Muutama vuosi myöhemmin Väyrysestä leivottiin Keskustan varapuheenjohtaja ja vain 29-vuotiaana hänet nimitettiin opetusministeriksi.

Nyt kun Väyrynen oli päässyt vallan ytimeen, ei hän helpolla sieltä suostunut poistumaan. Väyrynen istui eduskunnassa yhtäjaksoisesti vuodesta 1970 aina vuoteen 1995. Väyrynen oli ehdokkaana ja tuli myös valituksi kansanedustajaksi vuosien 1995 ja 1999 vaaleissa, mutta päätti jatkaa vuonna 1995 aloittamaansa työtä Euroopan parlamentissa. Tätä työtä jatkui aina vuoteen 2007 asti. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Väyrynen oli jälleen ehdolla kansanedustajaksi ja kuten oltiin jo totuttu, rynni tämä suomalaisen politiikan legenda sisään Arkadianmäen ovista karmit kaulassa.

Väyrynen ei kuitenkaan olisi Väyrynen, jos kaikki olisi mennyt normaalien kaavojen mukaan. Hän nimittäin antoi ukaasin, ettei palauttaisi kansanedustajan valtakirjaa, jos hänelle ei löytyisi jotain merkittävää tehtävää kotimaan politiikassa. Brysselissä ilmeisen hyvin viihtynyt mies aikoi muutoin hoitaa kautensa siellä loppuun. Lopulta Matti Vanhanen räätälöi Väyryselle ulkomaankauppaministerin pestin ja niin Paavo Väyrynen oli saatu jälleen suomalaisen politiikan keskiöön. Yksi aikakausi päättyi vuoden 2011 eduskuntavaaleihin, jolloin Väyrynen jäi ensi kertaa rannalle vallan keskiöstä. Hän ehti toimia eduskunnassa ja Euroopan parlamentissa yhtäjaksoisesti 41 vuotta.

Paavo VäyrynenIltalehti 11.8.2011

Väyrystä on koko uransa ajan ajanut eteenpäin ilmeisen läpinäkyvä vallan himo. Vaikka Väyrynen nousi jo nuorena politiikan huipulle ja on toiminut lukuisissa merkittävissä tehtävissä, on hän joutunut kokemaan urallaan myös useita karvaita pettymyksiä. Suurimmat pettymykset liittyvät presidentinvaaleihin. Väyrynen on ollut kolmasti ehdolla Suomen presidentiksi. Vuonna 1988 hän sijoittui toiseksi häviten valitsijamiesten äänillä istuvalle presidentille Mauno Koivistolle.

Vuoden 1994 presidentinvaaleissa Väyrynen jäi kolmanneksi tippuen toiselta kierrokselta. Tappio oli Väyryselle katkera, sillä ennakkoäänissä Väyrystä oltiin viemässä kirkkaasti toiselle kierrokselle. Vaalipäivä muutti kuitenkin asetelmia tiputtaen Väyrysen ulos kahden parhaan joukosta. Heti tuoreeltaan Väyrynen ilmoitti mediapelin tiputtaneet hänet ulos. Vaikka vuosien saatossa Väyrynen on milloin lieventänyt, milloin jyrkentänyt kantaansa, kirjoitti hän vuonna 2011 blogiinsa MTV3:n ohjailleen äänestäjiä tekaistuilla gallupeilla.

Viimeisen taistelun presidentin virasta Väyrynen kävi vuonna 2012. Hän ilmottautui Keskustan ehdokkaaksi jo hyvissä ajoin. Joku saattoi naureskella Paavolle, ivailla ja ehkä vähätellä, mutta vaikka puoluejohto kuinka yritti kammeta häntä ulos ehdokkuudesta etsimällä sopivampaa henkilöä, ei Väyrystä pysäyttänyt enää mikään. Höyryjunan tavoin, Vuokko -vaimon varauksettoman tuen ja puoluejohdon kauhistuksen saattelemana tämä jo muinaisfossiiliksi tuomittu alfauros astui näyttämölle. Ja Keskustan konservatiivisiipi ei ollut pysyä housuissaan. Itse vaaleissa Väyrynen sijoittui jopa sensaatiomaisesti kolmanneksi näyttäen keskisormea trendikkäille somekampanjoille Paavo ja Vuokko -mukien avulla.

Jos historiankirjat olisi kirjoitettu hivenen toisin, voitaisiin Suomessa ehkä puhua Väyryslandiasta. Väyrynen on nimittäin todennut, että presidentinvirassa pitäisi noudattaa Kekkosen tyyliä ja tapaa. Ja vaikka moni uskoo, että vuoden 2012 presidentinvaalit olivat viimeinen taistelu Väyryselle, niin täytyy muistaa, että Paavon isä Eemeli eli 101-vuotiaaksi ja sai vielä 100-vuotiaana patentin kehittämälleen perunanistutuskoneelle. Viime vuonna Väyrynen hämmensi Keminmaan kuntapolitiikkaa ehdottamalla Keminmaalle pormestarinviran perustamista – ja tietenkin taka-ajatuksena omaa mahdollista valintaa siihen.

Pormestari Väyrynen. Kyllä se minun korvaani ainakin aika mahtipontiselta kalskahtaa. Juuri niin mahtipontiselta, mikä tälle jo legendaariseksi muodostuneelle suomalaisen politiikan yllättäjälle sopii. Paavo Väyrynen voi yllättää hyvinkin vielä kerran, varautukaa siis Väyryslandian syntymiseen parhaiten katsomallanne tavalla. Taistelu tuskin on vielä ohi.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Vii’en kärki

Kummalliset kultit

Matti A. Kemi

V Lestadiolaisuus

Lars Leevi ”Lärssi” Lestadiuksen liike pelasti 1800-luvun lopulla saamelaiset alkoholismin ikeeltä, mutta liike ei pelasta suomalaista yleisurheilun tasoa outoine kilpailukieltoineen. Pirunsilmää ei saa katsoa, mutta ilmeisesti liikettä alati vaivaavaa pedofiiliaa ja lievähköä sukurutsaa saa katsoa sivusta ääneti.

IV: Hommalaiset Homma-forumilla

Sekoilun ytimessä ärsyyntyneet, joskin politiikasta autuaan tietämättömät nuoret. He eivät hahmota muuta kuin salaliittoja. Erityistä mielenkiintoa kannattaa kiinnittää trolleihin Olli Immonen ja Jussi Halla-aho. Kun Jussia ei huolittu vuoden 2009 meppiehdokkaaksi, ehtivät hätäisimmät perustaa toisen trolleja vilisevän puolueen, Muutos2011.

III: Applelaiset

Tukholma-syndroomaa edustaa kaikki se, ettei omppujen yhteensopivuusongelmista puhuta. Pääasia, että hipsterit ostavat ylihintaisia Apple-tuotteita. Liikkeen gurun, Steve Jobsin, tavoin on myös ihan alrightish kieltäytyä agggressiivisen syövän hoidosta länsimaisin hoitokeinoin ja turvautua homeopatiaan, koska foliohatut vahvistavat säteilyä. Myös veronkierto on ihan jees, kunhan unohtelet asioita.

II: Taivaanportti

Tyypit lähtivät avaruusaluksen matkaan tarkoin ajoitetulla joukkoitsemurhalla. Jostakin syystä heillä oli matkalle mukanaan Niken uudenkarheat lenkkarit ja tarpeeksi kolikoita flippereihin. Ehkä he olivat flipperipallojen reinkarnaatioita henkisesti.

I: Isänmaalliset kaverit kuvassa äärioikealla

Suomalaiset natsit palvovat edelleen Pekka ”Siitin” Siitointa. Esoteerisuus on ok, lisättäköön siihen vielä suomalais-ugrilaislaista ja arjalaista hegemoniaa. Aika sekavaa sekamelskaa. Pääasia, että jengi on kiljuissaan, sienissä ja lievässä skitsofreniassa ihanasti matkassa.

Erityistä pärinää aiheuttaa oululainen entinen taksikuski, nykyinen komentaja Kai M. Aalto, joka yritti 80-luvun puolivälissä kaapata lentokonetta hypnoottis-magneettisella katseellaan. Natsismin lisäksi äijä ei ollut ihan selkeänä, koska käväisi tekemässä kaappauksen suljetulta ja päätyi sinne takaisin.

Aivokuoren alla kuplii: Sigurd Wettenhovi-Aspan sekoilut kalevalaisesta alkumaailmasta. Arjalais-germaanisen veljeskunnan johtaja Väinö Kuisma sekosi kalevalaisuuteen. Myös Kingston Wall’n Petri Walli sekosi Wettenhovi-Aspan ajatuksiin niillä suhtein, että lopputuloksena oli Tri-logy –levy sekavine lyriikkoineen.

Lopulta piti sitten hypätä kirkonkatolta ja kuolla. (Osasyynä saattoi tähän on saattanut olla myös Henry ”Remu” Aaltonen, jonka epämääräisen huuruinen työskentelytapa ei kelvannut perfektionisti-kitaristi Wallille. Remun tiedetään vastanneen studiotyöskentelyssä kysymykseen dolbyn käytöstä, että ”laitetaan vähän dolbya ja puolet ilman”.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Vii’en kärki

Kun luonto antaa alle 10 senttiä

Punainen solmio

I Bemari – Klassinen kullin kompensoija. Tie bensanhajuiseen haarojenväliin johtaa vain evoluution taka-askeliin. Mitä isompi kone, sen pienempi muna. Suoraan verrannollista.

II Luottokorttikotelo – Kortit tiskiin, köyhät kyykkyyn. Tässä tärkeää on huomioida asenne, nimittäin keskiverto 13 senttinen saattaa voittaa lotosta. 13 senttisen ja alle 10 senttisen ero on käden liike: Luottokorttikotelon on auettava samalla säntillisyydellä ja tyylillä, kuin westernin miehet vetivät kainalosta.

III Puukko taskussa – Pelottaa niin saatanasti. Joku voi tulla nakkikioskilla vittuilemaan. Ja mullehan ei vittuilla! Lopetin koulun yläasteelle – elämän kova koulu! Näinköhän kannatti.

IV Känniuho – Elvistelyä, kukkoilua, kerskailua ja kaveripainia. Hei tyttö, suosittelen valitsemaan sen hiljaa sivusta seuraavan. Ei kännissä edes seiso.

V Ydinase – Okei, myönnetään. Sormi punaisella napilla saa kyllä John Holmesinkin kalpenemaan.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kol(l)aktiivi

Eino Pesola

Teksti: Matti A. Kemi Kuvat: Aleksi I. Pohjola

Toimituskuntamme on seurannut herra Eino Pesolan seikkailuja säännöllisesti erinäisten anniskelupaikkojen käymälöiden seinillä vuodesta 2009 lähtien. Ohessa mystistä kulttimainetta uhkuvan hipsteri-Pesolan eroottinen tervehdys. Seuratkaa seiniä ja muistakaa, että Eino Pesola päihittää teidät kaikki yhdellä henkäyksellään ja kolmella sieraimellaan.

Pesola1

Pesola2

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kuukauen peliliike

Lähteillä
(vaatii viitseliäisyyttä, makuhermoja, loputtoman janon ja tyhjentyvän vesipullon.)
Lyyli Hämärä (avustajana ja oikolukijana Nimim. ”Lähde”)

PELINHENKI JA ARTIKLAT:

§ Henkilö löytää janon ja hyvän lähteen täyttää tyhjää vesipulloaan.

§ Henkilö säilyttää säilömäänsä vettä erityisiä sessioita varten ja varautuu kertomaan lähteestään lyhyehkön kuvauksen. (Vedenottoaika, vesipisteen tyyppi ja omakohtaiset makuhavainnot)

KOUKKU: Toisissa huoneistoissa vesi maistuu yksinkertaisesti paremmalta kuin toisissa. Tähän vaikuttaa huoneiston putkistojen ikä, laatu ja jopa hanansuutin. Kun henkilö löytää tarvittavan riittoisan ja ensiluokkaisen vedenottopisteen, tätä vetyperoksidilähdettä on suositeltavaa jakaa muille janoisille suille auliisti ja nöyrästi seuraavilla etkoilla tai jatkoilla.

Edellisen huoneiston läpinäkymättömän, mahdollisesti täysin hajuttoman nesteen jakaminen on eräänlainen tupaantuliaislahja. Lisäksi lisätään tietoisuutta siitä, kuinka onnekkaassa asemassa 2000-luvun pohjoissuomalaiset hipsterit ovat, kun heidän ei tarvitse etelän sisarten ja veljien tavoin marssia hirvittävässä janossa ostamaan vettä vähittäistavaramyymälöistä tai säilöä janon yllättäessä vettä kyynelkanaviinsa tai poskiinsa.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kuukauen epämääräinen

Eräänlainen idea aloittaa imperiumi

Ulkomaan kirjeenvaihtava Nimim. ”Lähde”

Tajusin varsin varhain eräällä ulkomaanmatkallani, kuinka kyllästyttävää ja työlästä on elää pullotetussa yhteiskunnassa, jossa vesi-insinöörit eivät vaan osaa. Kun minulla on krapula, vettä kuluu kyllikseen, eikä mikään yksittäinen pullo tai kanisteri sitä janoani sammuta.

Siitä aatokseni sitten kirpesi: Eräällä taloushistorian luennolla löysin keinon tehdä todellisen ekonomis-sosiologisen imperiumin. Ensin perustettakoon Damiin hyvine humaloineen coffee house, jossa tarjotaan vain laaduikkainta. Koska baari ei itsessään tarjoa kuin peruskostuketta syljeneritykseen, perustan viereen vesibaarin.

Vesibaarin menu täyttyy erilaisista vesistä. Halvimmat vedet ovat paikallista bulkkikamaa muovipulloissaan. Keskiluokkaiset vedet tuodaan jo kauempaa: erityissijan tässä hintaluokassa valtaa suomalainen kraanavesi lasipulloista tarjoiltuina.

Kalliimmat vedet talteenotetaan pohjoisista purovuonoista ja pienen pienistä, maan alta pulppuavista lähteistä, joista ei hiiskuta edes tarjoiluhenkilökunnalle. Niitä tarjoillaan numeroiduissa kristallipulloissa pienine annoksineen ja ne maksavat kirjaimellisesti suuta kuivaavia numerosarjoja.
Tislattuja vesiäkin olen pohtinut tarjontaani, mutta tulevassa kauppalassani asiakaskunnan liian suuri skandinaavien osuus lienee ongelmallista, mikä olisi omiaan häiritsemään paikan leppoisaa henkeä.

Katsotaan nyt ensin, paljonko tankkerillinen lappilaista lähdevettä maksaa ja palaan asiaan juhliessani vesibaarini kaksivuotisjuhlallisuuksia. Otan myös mieluusti vastaan vinkkejä hyvistä vedenottopisteistä ja halvoista tankkeriliikennöitsijöistä.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Takakansi1

Kollaus 4/2013

etukansi

KOLLAUS 4/2013

* Kol(l)aus! * KUUKAUEN PELILIIKE * Lopullisesti kollautettu * Kul(l)ahtanutta * Kuvattuna * Vii’en kärki * Kuukauen epämääräinen *

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Lopullisesti kollautettu

Kohta vihdoin maisteri: retrospektiiviä 15 vuoteen Nelivitosessa

Marko ”Pyhis” Pyhähuhta

”Kaikki alkoi siitä, kun mä lopputilin sain.” Pilkkua viilaamatta näinkin voisi sanoa. Opintotuen saantini nimittäin otti ja tyrehtyi toukokuussa 1997, ja kuin isompien voimien varjeluksesta juuri noihin aikoihin Nelivitosen silloiset DJ:t kysyivät, kiinnostaisiko minua tulla baariin töihin. Loppu onkin niin sanotusti historiaa eli seuraavat viisitoista vuotta vierähtivät sillä tiellä.

Pian ensimmäisen työvuoroni jälkeen toukokuussa 1997 sain kuulla, että minusta tulisi kohta baarin DJ-vastaava, joka järjestelee tiskijukkien työvuorot ja muut käytännön kuviot johdon alaisuudessa. Matkan varrella työiltoja olikin kanssani jakamassa suunnilleen yhtä monta levynsoittajaa kuin tuli mittariin vuosia, eli pikaisesti laskettuna viitisentoista vakituisempaa nelivitos-deejiitä ehti alaisuudessani soitella – toiset pitempään, jotkut vain hetken. Itse ehdin tuossa ajassa koko ravintolan virkaiältään toiseksi vanhimmaksi työntekijäksi.

Vastaavuus oli kuitenkin vain titteli ja yleensä ainoastaan kevyttä koordinointia vaativa juttu, vaikka viime kädessä se toki tarkoitti sitä, että jouduin itse töihin esim. sairastapauksen sattuessa tai jos jokin vuoro tulevassa DJ-kalenterissa ei yksinkertaisesti kellekään muulle sattunut sopimaan. Pääasia omassakin toimenkuvassani oli tietysti itse soittaminen ja sitä kautta asiakkaitten viihdyttäminen, mihin yökerhossa kuuluu luonnollisesti myös ihmisten jorauttaminen. Eräänlainen tulosvastuukin jaloon ammattikuntaan siis toisinaan kohdistuu.

Omaksi edukseni työssä osoittautui sama asia, jonka varmaan edeltäjäni panivat merkille ennen kuin minua töihin pyysivät, eli verraten laaja-alainen musiikintuntemus. Siinä missä en nimeäisi kielenkääntäjän (nykyinen päätoimeni) tärkeimmäksi työkaluksi kielitaitoa tai sanakirjaa vaan yleissivistyksen, sanoisin että ainakin nelivitosen tyylisessä paikassa DJ:lle on kaikista tärkeintä tuntea mahdollisimman monenlaista musiikkia, niin uutta kuin vanhaa. Tämä tietysti soveltuvien asiakaspalvelutaitojen ohella.

Asiakkaiden miellyttäminen onkin näin jälkikäteen katsottuna se koko homman hauskin puoli: helppoudessaan yllättävän vaikeaa. On itsestään selvää, että kaikkien miellyttäminen yhtä aikaa on mahdotonta, mutta aivan yhtä totta on se, että joitakuita on yksinkertaisesti mahdotonta miellyttää. Piste. ”Kun mikään ei kelpaa” -tyyppisille tapauksille voikin sitten vain kauniisti vihjata heidän mahdollisesti saavan suurempaa tyydytystä jossain vaihtoehtoisessa ravitsemusliikkeessä tai tyytyä itse kuuntelemaan jupinaa ja solvauksia siihen asti, kunnes on pakko hakea järjestyshenkilö paikalle. Itse jouduin vain kerran kotiin lähtiessäni vilkuilemaan taakseni.

Vain kerran pääsin myös asiakkaan hotelliin jatkoille aamupalaa myöten ja sain poistuessani mukaan vielä lahjapakkauksen hyviä viinejä kaukaa. Tyytyväinen australialaisasiakas ihmetteli, miksi hänen täytyy matkustaa maapallon toiselle puolelle kuullakseen baarissa hyvää musiikkia.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Vii’en kärki

Oululaisen pyöräilijän Top5 -biisit

Matti ”Matsoni” Vahtola

5. High On Fire – Snakes For The Divine

Nukuitko pommiin? Tuliko taas torkkua tykiteltyä muutama kerta liikaa? Ja tottakai duunipaikalla pitäisi olla vartin päästä. Ei hätää! Tämän rallin kun pistät soimaan ja lähdet vinttaamaan muna- mankelilla niin et VOI myöhästyä. Kappaleen kova tempo ja järjetön groove, sekä tolkuttoman pitkä yli 8 minuutin kesto takaavat sen että pitempikin työmatka hurahtaa kuin ohimennen ja olet ajoissa paikalla. Lisäksi kappale antaa mukavan perjantaifiiliksen, kun lähdet duunista vinttaamaan kohti kaljakauppaa.

4. Motörhead – The Chase Is Better Than The Catch

Kukapa itseäänkunnioittava oululainen ei kesäisin harrastaisi puistokaljottelua? Tämä ihana harrastus ei kuitenkaan monestikaan onnistu ilman lieveilmiöitä; seuraan lyöttäytyviä, röökiä pummaavia spurguja ja muita perkeleen nappipäitä. Parhaimmillaan nämä arjen sankarit saattavat pölliä pussikaljasi. Jos näin käy, elä huoli! Laitat tämän biisin soimaan, niin ovelinkin pirinarkki kyllä saadaan kiinni tai kaivetaan esiin piilostaan. Biisi toimii erinomaisesti myös takaa-ajon jälkeisen turpasaunan taustamusiikiksi.

3. Thin Lizzy – Jailbreak

Karkasko puistokaljoittelu käsistä? Pääsitkö yöpymään Ratakadun valtionhotellissa? Kylmän kolkko selli, kaamea darude yhdistettynä erittäin hatariin muistikuviin edellisillasta vaativat järeitä toimenpiteitä. Virkailijalta kamppeesi saatuasi, suuntaa välittömästi lähistöllä sijaitseviin marketteihin ja osta itsellesi loivari. Juo se. Tämän jälkeen pitäisi jo alkaa miettimään että missähän se pyörä sitte on. Tätä tuttua tilannetta varten tämä biisi on kuin luotu. Iloisen pirteä, svengaava groove yhdistettynä alkoholin oloa tasoittavaan tunteeseen takaavat pyörän pikaisen löytymisen.

2. Royal Cream – Darling Darling

Loiventamisen huono puoli on se, ettei sitä voi jatkaa ikuisesti. Jossain vaiheessa on kohdattava elämän realiteetit ja lähtä esim. selittämään tyttöystävälle, että missä sitä on luuhattu. Älä masennu! Tähän tarkoitukseen sopii täydellisesti tämä melankolinen rokkiralli, jonka tahdissa harjoitella koiranpentu-ilmettä, sekä hakea inspiraatiota väistämättömään vaimon tenttituokioon. Eikä muutenkaan tässä vaiheessa viikonloppua jaksa polkea kovinkaan kovaa, joten tämä letkeä rockpoljento ei pistä liikaa puhalluttaan.

1. Mungo Jerry – In The Summertime

Onko tyttöystävä jo lepytetty ja sovintoseksit hoidettu alta pois? Nyt pitäisi keksiä jotain yhteistä kivaa. Mikäpä onkaan parempaa näin kesäaikaan, kuin lähtä vaikka ongelle! Siihen tarkoitukseen tämä biisi passaa mitä parhaiten. Mutta muista, vaikka onkin voittajaolo, ei niitä voitonjuhlia kannata järjestää, ennen kuin se kahden kilon siika on naarattu sieltä jorpakosta.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

KUUKAUEN PELILIIKE
koonnut suullisesta perinteestä Lyyli Hämärä

Bändijunan höyryveturi
(vaatii harjaantuneisuutta, hahmotuskykyä ja muistia. 2-8 pelaajalle.)

PELINHENKI JA ARTIKLAT
§ Asettaudutaan pelikentälle eli rinkiin noin kello 4.20 pm (EET).

§ Kierroksen aloittaja eli sytyttäjä aloittaa pelin sanomalla ARTISTIN tai BÄNDIN nimen.

§ Hänestä vasemmanpuoleinen kanssakilpailija eli seuraajan tulee sanoa loppukirjaimen kuultuaan samalla kirjaimella alkava nimike. Rinki kiertää vinhasti niin kauan, että jäljelle jää yksi älykkö. Paukutelkoon tämä henkilö imaginaarisia henkseleitään.

KOUKKU: Jos kanssakilpailija sanoo jo AIEMMIN MAINITUN nimikkeen tai huolestunut, tuskastunut ilme sekä LAAJA MIETINTÄAIKA paljastavat tietämättömyyden, tippuu pelistä ringistä ja joutuu jäähylle.

Ensimmäisen tippujan nimi on paukku. Hänen tehtävänään on pitkän jäähyn jälkeen koollekutsua uusi erä ja hänestä tulee tämänmoiselle erälle sytyttäjä. Kierroksen voittajan titteli on sen sijaan höyryveturi. Hän asettautuu seuraavassa erässä rinkiin sytyttäjän OIKEALLE puolelle.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kuvattuna

Etsi kuvista virheet

Teksti: Aleksi I. Pohjola, Matti A. Kemi Kuvat: Aleksi I. Pohjola

Genrejä, tyylejä, sointuja ja sanoa. Niitä on tuhansia ja taas tuhansia. Silti nämä moniulotteiset ja monitahoiset taideteokset syntyvät samankaltaisissa olosuhteissa. Bändien treenitilat ovat hämmästyttävän samankaltaisia, vaikka sisustyylien luulisi helposti poikkeavan toisistaan huomattavasti, jos musiikkityylejä vertailee. XDXDXD:

bänditilat

Jussi, Hiittenvare / Sotaleski

Jääkärikomppania II, Hiukkavaara

”Soitettiin Mestassa ja joku tyttö yritti herutella Miikkaa keikan jälkeenkin. Sen takia meillä on nää ylikokoset pikkarit seinällä.”

The Smiths: Some girls are bigger than other girls

bänditilat-2

Treffi-Rape alias Aki, Sylvi / THJKB

”Yhessä paikassa keskustan liepeillä”

”Kallioparkin räjäytysten aikaan täällä on menny kamoja paskaksi sillonki ku ei oo ees soitettu. Hajonnu on kuulovahvistin, kaks kitaranuppia ja syna. Kyllähän täällä myös kummittelee.”

AC/DC: T.N.T.

bänditilat1

Jupe, Vene

Jääkärikomppania I, Hiukkavaara

”Tuossa valokuvia selailin ja yhessä kuvassa kusen yhen reenikämpän pikkuikkunasta ulos. Liekkö päissäänsekasin ollu. Se on varmaan villeintä mitä on ikinä tapahtunu.

Mennään aina arkisin ja päiväseltä reenaileen, nii ei tuu sekkoiltua.”

Amy Winehouse: Rehab

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kol(l)aus!

Valkoisen hevosen selässä

Teksti ja kuva: Aleksi I. Pohjola

Rannalla mojitoa, kylmää olutta ja hyvää musiikkia. Aurinko lämmittää mukavasti. Naiset näyttävät hyvältä, ilma tuoksuu makealta ja turkoosi vesi värjää horisontin pastellinsävyiseen hohteeseensa.

Matkalla asunnolle joku huomaa lyhtypylvääseen liimatun julisteen. Jokin siinä kiinnittää huomiota, käskee pysähtymään. Valkoiselle taustalle piirretyssä graafisessa teoksessa komeilee hip hop:n neljä elementtiä: Mc, dj ja break dancer on piirretty mustalla värillä värikkään grafiitin päällä. Alla otsikko Hipnotik 2008 ja pitkä lista artisteja. Festivaali on alkanut jo tunteja sitten, mutta ehkä siellä näkisi vielä jotain. Pääesintyjänä hehkutetaan Looptroop Rockersia.

Sandaalit läpsyvät, kun joukko rannalla marinoituneita musiikin ystäviä pistää löysistyneisiin lihaksiin vauhtia ja ryntää lähimpään nettikahvilaan hankkimaan lisätietoja tapahtumasta.

Festivaalien pitopaikka selviää helposti. Barcelonan nykytaiteen museo Macba on monelle skeittidiggarille tuttu lukemattomista skeittileffoista. Myös me satoja leffoja nähneet skeittiholistit olemme varsin tuttuja Macban kanssa, vaikka kukaan meistä ei koskaan olekaan siellä vielä käynyt. Metrokartasta löytyi lähin pysäkki ja vaikka polte festeille on kova, pitää rantavarusteet käydä vielä nopeasti vaihtamassa johonkin hiukan säädyllisempään.

Metromatka tuntuu kestävän ikuisuuden. Yritän laskea metrotunnelin valoja, mutta ne vilisevät niin lujaa ohi, että sekoan laskuista hyvin nopeasti. Äkkiä joku havahtuu ja ilmoittaa, että meidän pitäisi jäädä seuraavaksi. Vihdoinkin tunnneiksi ja taas tunneiksi mielessäni venynyt metromatka on ohi ja säntäämme portaita pitkin kohti kirkkautta.

Vaikka Macban luulisi komeilevan niin keskeisellä paikalla, että sen erottaa jo kaukaa, ei rakennusta meinaa löytyä millään. Metropysäkiltä matka jatkuu lukemattomien samanlaisten kujien läpi kohti intuition ja erittäin epävarman kartanlukutaidon osoittamaa suuntaa. Yht’äkkiä kuja päätyy sukeltamaan pimeistä varjoista valoisalle aukealle. Pihaa hallitsee valkoisten seinien ja valtavan lasi-ikkunan muodostama rakennus, jota ympäröi harmaa laatoitus. Festivaalit käydään pihalla ja viereisen rakennuksen jonkinlaisessa kellarissa.

Menemme sisääntuloon ja ostamme pääsyliput. Litran jääteeni kierrekorkilla varustettuna aiheuttaa ongelmia turvatarkastuksessa. En pääse läpi ja järjestyksenvalvoja antaa outoja ohjeita espanjaksi. Lopulta hän irrottaa korkin pullosta, heittää sen pois ja antaa minun luvan mennä. Menettelytapa jää ikuiseksi arvoitukseksi, mutta sisälle kuitenkin pääsen.

Suunnistamme pihan perällä oleville portaille ja alamme laskeutua alaspäin. Portaiden reunat ovat täynnä seurustelevia ihmisiä ja äkkiä huomaamme olevamme keskellä hurraa huutoja. Joko tämä on paikallinen tapa toivottaa ihmiset pitämään hauskaa tai sitten joku on erehtynyt pahasti, mutta baaritiskillä meidän pitää kuitenkin maksaa juomistamme. Tilassa on kuuma, ihmisiä on paljon ja kattoon yltää sormilla pelkästään varpaille nousemalla. Hivuttaudumme lähemmäksi lavaa. Lavan edustalta nousee sieltä täältä sakeaa savua ja ihmiset seurustelevat keskenään.

Dj pyörittää äskeistä jo hiukan tiukempaa tavaraa ja nostattaa tunnelmaa. Ilmapiiri sähköistyy, ihmiset alkavat tanssia lattialla ja heiluttaan käsiä. Lopulta lavalle saapuu itse bändi ja show voi alkaa. Promoe ryntää mikrofoniin ja ottaa yleisönsä. Ihmiset pakkautuvat lähemmäksi lavaa, ilma sakenee ja katto tuntuu laskeutuvan entistäkin alemmaksi. Rytmi kulkee koko kehon läpi sysäten sen pienimuotoiseen keinuntaan. Tajunta irtautuu ja liukuu kitaristin sormiin, rumpupeltien pinnalle ja äänentoistolaitteista lähtevän värähtelyn taajuudelle. Tehtyään kierroksen salissa, tajunta syöksyy taas takaisin aivoihin täyttäen mielen euforisella äänellä. Tätä ääntä me kutsumme musiikiksi.

LoopTroop Rockers mv

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Ku(l)lahtanutta

Iskelmätähdet kertovat loistollaan

Matti A. Kemi

Iskelmä on jälleen tilanteissa: Pekka Laineen loisteliaan YLElle tuotetun Rock-Suomen jälkeen samainen työryhmä paneutui Suomi-iskelmään. Kansaa tanssilattioilla hikoilluttava foxi tai äänen käheäksi karaokessa laittava Finnhits-kama istuu sitkeästi kansamme kaihoalassa. Finnhits-kiertue peruuntui, mutta nuoriso on kierrättänyt menneiden aikojen kiiltotähdet. Iskelmästä on tullut jälleen terävää, vaikka kenelläkään ei ole enää kosketusta maaseutuun ja tanssilavojen hupilupiin.

Iskelmä on antanut minulle elantoa kuluneet kolme vuotta. Tuli tarjottua humppakansalle muutama kossuvissy ja Pernod-kola. Tuli kuunneltua töiden ohessa Finlandersia, Rostin Vickya ja Neljän Suoraa. Tuli kirottua tanssipareille, jotka eivät juoneet kuin vettä ja hikoilivat sen tiskilleni käsipyyhkeisiin.

Tippiä tuli Limingan partaveitsiltä yhtä paljon kuin Mennenin tuoksua heidän mukanaan tiskille. Ja jos tippiä ei tullut, sain yllättävän härskejä ehdotuksia vanhemmilta leideiltä ja ulkopaikkakuntalaisilta pariskunnilta.

Äimäsin sitä kirjoittamatonta hierarkiaa, etikettiä ja kuitenkin kummallista tasa-arvoa, millä tanssiparia haettiin. En päässyt ikinä sisään siihen maailmaan. Kieltäydyin kohteliaasti tanssiinkutsuista jopa vapaillani, koska minun jalkateräni tanssivat vain twistiä ja viskiä. Silti niiden vanhahtavien, maanläheisten humppaajien kanssa oli jotenkin niin vaivatonta humaltua.

Vitutti agggressiivisesti mitäänsanomattomat sanoitukset ja halvat synasoundit. Huvitti muutaman vuoden takaiset tangokuninkaalliset, joista en ollut kuullut mitään muuta kuin tittelit tangokuningas tai rattijuoppo. Ihmetytti yksitoista kuukautta rundilla olevat, keskisarjan uurtajat, joiden palkkana oli huonot takahuoneet ja tylsistyttävät kilometrit.

Muutaman kerran baarihuorailun jälkeen tuli autettua isommilla kalusteilla liikkuvia bändejä loppuroudauksissa. Palkitsi nähdä pitkän rundinsa päättäviä iskelmätähtiä katkokävelyssä pitkin roudausramppia kohti Kanarian-lentoa. Pelotti nähdä Yölintua ylipäätään, mutta Silmun puhkeaminen kertoo vain työn maistuneen.

Ja niitä Mattilan sisaruksia on edelleen niin paljon keikkailemassa ja ihan liian usein, etten tunnista heistä edelleenkään ketään. Ja kaikki muut laulaa toistensa hittejä illasta toiseen; sinne väliin vaan laitetaan se Iskelmän taajuuksilla rankuttava ykköshitti.

Kuuvan Karin promokuvat ovat pahemmin photoshopatut kuin Niinistön Salen virallinen pressankuva. Edes Niinistöä ei saatu näyttämään ihmissudelta. Kääriäisen Jorma närästää humppakansaa soitamalla nykyään vain rokkia ja Agents haluaa solistinsa olevan nykyään tuntematon ihmissusi. Kokkolan Kaija eli Kaija K. promokuvat matkivat ysäriä, mutta Hirvosen Anitan kuvat ovat edelleen ysäriltä.

Mutta mikäpä ei olisikaan pahempaa kuin herätä päivään, kun päässä soi taukoamatta joko Matin ja Tepon tai Randelinin Kaken työaiheiset iskut. Tietää tehneensä pitkää päivää ja iskelmätähdet iskeneet ”loistollaan”.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kuukauen epämääräinen

Mies, joka muuttui

Pimmeyen Peleko

Matelevan pitkä iltapäivä. Mies miettii kevättä, kokee sysäyksen. On puhallettava kaikkeuteen tätä hurmosta pitkin kevätpäivää.

Hän tarttuu jatsariinsa. Ensiääni on selkeä ja rullaava, kirkas ja terävä. Naksahtaa, kuten muinoin.

Toinen puhallus, lyhyt tremolo. Pianisti astuu huoneseen; antaa jatkaa. Alkaa sujumaan liian hyvin. Pärähtää. Ai-jai.

Sittenhän se meneekin liian intensiiviseksi. Pianistikin äimäilee ja ottaa avaran haltuun. On pakko rauhoittua, perkele.

Pianistin pelastusoperaatio osoittautuu harha-askelmaksi. Hänkin pimahtaa, kun yhtäkkiä koko kvintetti vetää kvintolia huoneistossa. (SE-KA-TA-VA-RA on helppo muistisääntö kvintolin rytmitykseen, muuten.)

Tila täyttyy kuin pieni kuutio. Höyrystyy. Avaruus kutistuu ja kylmenee.

Herään. Pakko puhaltaa. Pianistille se on signaali aloittaa elämä alusta ja alkaa hakata moodeja.

Rumpali löytää symbaalinsa. Basisti kadonneen kielensä. ”Ai, että rullaa, väännetään sitä rullaa. Kireämmälle, mutta silleen lesosti. Niin coolisti, että Davisin Miles kalpenee.”

Ajatus alkaa karkailemaan. Alkaa mennä liian löysäksi. Eipä toisaalta haittaa. Sitten valaisin: ”Valonnopeus on vuodessa vain kymmenisen biljoonaa kilometriä! On aika hallita.” Ja niin avaruus palaa, laajenee ja hohkaa tätä soundia.

Olen kasvanut kiinni näihin huulekkeisiin! Ai, perkele. Elän tätä soitinta ja yritän hönkiä sen ulos itsestäni.

Rauha, rauha. Olen aina ollut rauhallinen mies. Kyllä tämä elämä tämänkin jälkeen soljuu, kunhan nyt jumalauta rauhoitan itseni. Ja Om löytyy. Palaan takaisin rauhalliseen kiertoon hyvällä kierteellä. ”Kyllä tämä oikeesti tästä, nyt mä vaan kuumottelen liikaa. C’mon: RAU-HA!”

Ei elämäni ole ohi, vaikka huuleni ovat tästä lähin osana saksofonia. ”Ei ole ohi, ei todellakaan ole ohi” vakuuttelen itselleni.

Pianistikin on havahtunut metamorfoosini ja rauhoittelee minua hetken pimputuksellaan. Hän aloittaa terävän trillin, mutta hänen sormensa meinaavat yhtyä koskettimiin.

Pian koko bändi suhtautuu epäillen instrumentteihinsa, mutta ottaa kulmakarvain alta piilevän agentti-ilmeen ja jatkaa kohti melankolista loppuruskoa.

Minä olen lasisaksofonimies. Nyt ja aina; minä olen lasi-sak-so-foni-mies.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

takakansi

Kollaus 3/2013

kansi

KOLLAUS 3/2013

* Kol(l)aus! * Lopullisesti kollautettu * Kul(l)ahtanutta * Kuvattuna * Viiden kärki * Kuukauden epämääräinen *

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kol(l)aus!

Elämäni Sheriffin varjossa

Atte-Veikka Niemelä

Jallulla on monta lempinimeä. Rakkaalla lapsella usein on. Pitkäripaisesta Jallua on saanut vaihtelevalla reseptillä jo useamman ihmisiän. En kuitenkaan lähde käsittelemään pelkästään tuon maagisen eliksiirin historiaa. Keskityn siihen, miten Jallu voi vaikuttaa ihmiselämään. Minun elämääni.

Tapasin Jallun ensimmäisiä kertoja joskus vuoden 2003 tienoilla, äänestysiän kynnyksellä. Ensitapaamisemme ei ollut erityisen mieleenpainuva, eikä viha-rakkaussuhteemme vielä tuolloin edes kunnolla alkanut. Vuonna 2005 sain tuparilahjaksi pullon Ässää ja lahjoitin sen edelleen kun en siitä mukamas perustanut. Vielä tuossa vaiheessa Jallu ei ollut suuremmin vaikuttanut minuun, ei henkisesti tai fyysisesti.

Jossain vaiheessa homma kuitenkin muuttui. Joskus vuoden 2007 loppupuolella huomasin olevani osa epämääräistä klikkiä, joka piti kokouksia Jallun juontiin liittyen, juoden samalla siis ylenmäärin Jallua. Olen tavannut useat hyvät ystäväni Jaloviinan kautta, yöpynyt epämääräisissä sängyissä ja vienyt vielä epämääräisempiä ihmisiä omaan sänkyyni. Jalluövereiden aiheuttamien morkkisten jalostava vaikutus on näkynyt syvänä itsetutkiskeluna hiljaisina maanantaiaamuina, jolloin elämä on maisemassa, säästöliekillä. Hiljaiset hetket ovat auttaneet minua luonteeni syvimpien ja pimeimpien kolkkien ymmärtämisessä.

Jaloviina on jättänyt minuun jälkensä myös fyysisesti. Vasemmassa silmäkulmassani on noin sentin mittainen arpi. Vekin huomaa helposti läheltä katsoessa, kauempaakin sen erottaa hyvässä valossa vaivatta. Sain tämän kaunistuksen kasvoihin lentämällä pyöräni ohjaustangon ylitse naama edellä katuun eräänä kesäisenä iltana. Vuosi taisi olla 2008, mutta en ole tästä lainkaan varma. Muistikuvat tapahtuneesta ovat hämäriä, muistan vain juoneeni pullon Jallua ennen pyöräretkeä. Saman reissun jäljiltä vasenta olkapäätäni vihloo edelleen ajoittain.

Jaloviinan rakastaminen on jättänyt kehooni myös toisen merkin: maksa-arvoni ovat kohonneet. Maksoja saa kuitenkin aina uusia. Elää voi vain kerran.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Lopullisesti kollautettu

Linja 25

Matti A. Kemi

Linja 25 sulki hanansa loppullisesti Isokatu 25:ssä sunnuntaina 28.2.

Harvassa räkälässä on seinillä ranskalaisia tai espanjalaisia kubisteja, mutta Linjassa oli. Siellä oli myös kivaa istuskella opiskelija-statuksella ja ottaa 2,80 euron tuopposia.

S-ryhmän ainoa räkälä tarjosi kosolti hupia niinä kesinä, kun Lentävän Lautasen asiakkaat ryntäsivät Linjan onnentunneille, vetivät kahdesta neljään ja Snookerin halvat lärvät koittivat neljästä seiskaan, jos sinne oli mukamas enää asiaa.

Aika moni Lentävän deeku karsiutui yleensä jo Linjassa, missä topakat tiskitädit komensivat löysähousut takaisin rantaan tai toiset nauttivat kalijansa toistamiseen lattialle.

linja25

”En nähny kenenkään juovan täällä ees vettä, puhumattakaan ny ees alkoholittomasta oluesta.” (Ote eräästä baaripöytäkeskustelussa, kun pöytäseurueen jäsen on hakenut viimeisen pullo-oluen Linjassa.)

Ja aina kun Linjassa löytyi häppäreillä vapaa loossi, tiesi välittömästi, että joku sinne oli eritteensä jättänyt. Jopa viimeisenä iltana analogia toteutui, kun arjen sankarit marssivat muuten täyteen buukatussa Linjassa ikkunaloossiin.

Yrjön haju oli nähkääs kuvottava.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kul(l)ahtanutta

Te ette kuulu tänne

Matti A. Kemi

Tammikuun puolivälissä Hallintoälykköjen perinneyhdistys teki road-trip niinhin uusiin kyliin ja kaupunkeihin, jotka vuodenvaihteessa 2013 pämähtivät palijasjalakasen oululaisen lopulliseen tietoisuuteen. Muutos, millä Oulu-niminen kaupunki on laajentunut, on agggressiivinen:

Kun isänisäni lämpsi Ouluun nelivuotiaana vuonna 1928, asukkaita oli vajaat kakskyttuhatta. Kun isäni ulvoi Tuiran synnytyssairaalassa vuonna 1951 olemassaoloaan, asukasmäärä oli vajaat nelkyttuhatta. Kun allekirjoittunut heitti ensi silmäniskunsa kätilöille ja isälleen vuonna 1985, Oulu oli jo isoilla hiekkalaatikoilla reilulla ysikytdonasella.

Nykyään wannabe-oululaisia on Oulun kaupungin ”kaupunkilaisina” 1.1. 2013 lähtien 190 891 ihimistä. Toki ollaan vihdoin saatu vallattua oululaisille Varjakka ja kuppiloita enemmän, mutta mitä oikiasti saatiin enemmän?

Kiiminki tarjosi ABC-huoltamon ja Alkon. Oikein mitään muuta ei ollut nähtävillä, koska ravintola Casa oli sulkenut ovensa lopullisesti ja Pub Neidonkenkä aukesi vasta iltapäivällä.

Yli-Ii tarjosi kaljaekskursiolle kummallisen 80-lukulaisen huoltsikkakuppilan, joka tarjosi naftaliinin ja raskasöljyn hajun lisäksi C-oikeudet. Tykkäsin kelekkamiehistä tankeilla, tykkäsin myös siitä, ettei huoltamoyrittäjä kuulunut ABC-konsernin mäkitupalaisiin.

Haukipudas tarjosi hotellissaan ruokaa, mutta paikalliskosketus jäi vähäiseksi. Lisäksi seurueemme kaikkia juomia ei veloitettu oikein, mikä lisäsi riemunkiljahduksia entisestään. Kellon kylänraitillakin käytiin, joskaan Kellossa ei ole tapahtunut mitään sitten Sodoman todistajien vuoden 2002 Tour de Kello -sessioiden jälkeen. Ei tapahtunut nytkään.

Oulunsaloon ajomatka oli masentava. Sekä Messi Pub että Lentokentän kahvila olivat kiinni. Onneksi sentään Vihiluodon torppa tarjosi ylihintaista Breezeria. Joimme omat juomamme protestiksi Lentokentän suljetussa kahvilassa. Poistuimme huomaamattomasti oikeaan Oulun keskustaan, jossa baareissa olivat halvat ja happamat tarjoilijattaret sekä kosteat ja kalliit juomakkeet.

Tämä imagollinen kuntaliitos ei tehnyt meikämandoliiniin lainkaan vaikutusta. Toivoisin, että protestiksi kaikki martinniemeläiset bensalenkkarit ja urkuri-varjakkalaiset eroaisivat tulevana vuodenvaihteena Oulusta ja myöntäisivät maalaisuutensa.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kuvattuna

Kun meni(n) metsään

Kuvat: Kari Kujala

Sitaattivalinnat: Matti A. Kemi

IMG_6171

”Kysymys on yksilöiden itsehallinnasta, joka näyttäisi olevan jossain määrin heikentynyttä addiktiossa.”  – Susanne Uusitalo (http://filosofia.fi/node/4226)

IMG_6154-2

”Addiktio on tietyn käyttäytymishistorian edellyttävää riippuvuutta.” – Susanne Uusitalo (http://filosofia.fi/node/4226)

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Viiden kärki

Kun tunnet itsesi hämmentyneeksi

Lyyli Hämärä

I Ei kannata miettiä peliä. Aina jos ajattelee Peliä, tappio on myönnettävä julkisesti. Jos joku ei ole vielä ikinä suonut ajatusta Pelille, hänet tutustutetaan Pelin sääntöihin. Hävittyään Pelin on viikon ajanjakso, jolloin Pelin miettiminen ei ole kiellettyä. Sen jälkeen ratsastetaan taas Kylmän sodan kaltaisella kauhuntasapainolla. Tervetuloa Peliin.

II StumpleUpon.com StumbleUpon arpoo mieltymystesi mukaan mitä kummallisimpia nettisivuja. Niitä lataavat sinne Internettiin pahasti sekaantuneet, todella hämmentyneet jampat ja riinat, joten lahjahevosen suu on erittäin hyvää Pepsodent-huurretta. Kysymys kuuluukin: Have you ever been to electric Ladyland?

III Free-jazz. Miles Davisin tai Sun Ra’an sekoilut 70-luvun alussa ovat herkkuja. Myös kaikki 60-luvun Mustia Panttereita tukeneet muslimi-happopääjatsarit toimivat. Mikäpä ei olisi sen päräyttävämpää kuin etsiä käsiinsä Pharoah Sandersin Hum-Allah ja kuunnella saksarisooloja. Mutta ehkä poksahtelevinta on kuunnella koko Don Cherryn Complete Communion -levy ja ajatella savannilla matkaavia elefantteja.

IV Avaruuden äimääminen. Tiededokumentit HD-laadulla tai seurueessa oleva hämmentynyt tähtitieteilijä tai fyysikko ajaa asiaa. Erityisen lämpimän ja karvaisenpehmeän tunteen saa, jos löytää käsiinsä Esko Valtaojan punkkupäissään vuonna 2008 Ylelle isännöimän Viisi kulmaa kosmologiaan -televisiosarjan. Kannattaa esittää itselleen kysymys: Mistä tämä kaikki alkoi ja mihin maailmankaikkeus päättyy?

V Harry Salmenniemi. Kannattaa lukea. ÄÄNEEN. HUUTAEN. Ehdottamasti. Texas Sakset. (Dallas Sallad). Runojä. Seka-seka. Tosi sek-sek-sek-seka.

Viiden kärki

Maailma pyörii, pyöri sinäkin

Punainen solmio

I Ajatusjatkumot. Ensin kaikki on hyvin: Kristallin kirkas ajatus. Yht’äkkiä ajatuskuplan läpi murtautuu tunkeilija – johdannaisajatus. Johdannaisajatus ottaa vallan ja syrjäyttää alkuperäisen ajatuksen. Tilanteesta riippuen, tätä voi jatkua pitkäänkin.

II Havahtuminen. Luonnollinen jatkumo edelliselle. Jossain vaiheessa ajatusjatkumoa tapahtuu havahtuminen. Herääminen todellisuuteen ja palautuminen kuolevaisten seuraan. Yleensä tässä vaiheessa äimistellään ajatusjatkumon järjettömyyttä.

III Asioiden äimistely. Aihealueeksi käy mikä tahansa, mutta kannattaa silti pysyä konkreettisissa asioissa. Konkreettisiin asioihin saa kosketuspintaa. Ilman konkretiaa on psykoosin vaara.

IV Dokumentit. Merkilliset henkilökuvat tai yhteiskunnan kuvaaminen dokumentaristin omien taiteellisten perverssioiden kautta toimivat yleensä parhaiten. Esimerkkinä toimikoon Kansakunnan olohuone, joka herättää voimakasta äimistelyä. Keskeisin kysymys kuuluu: Miten se on löytänyt ja suostutellut dokumentissa esiintyvät henkilöt mukaan projektiin?

V TV7. Kanavasurffailun avulla voi löytää mitä mielenkiintoisimpia, järjettömimpiä tai turruttavia hetkiä. Kuitenkin hyvin usein kanavasurffailu pysähtyy TV7:n kohdalle. Hurahtamista ei tarvitse pelätä. Parhaassa tapauksessa yhteiskunta saa todistaa vain uuden Jouko Pihon syntymää.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kuukauden epämääräinen

Hämyisyyden kertomaa

Aleksi I. Pohjola

Perjantai, 8.3. Herran vuonna 2013 klo 00.22.

Matka: 2 kilometriä

Väline: Apostolin aikainen

Musta nappisilmälada. Renkaat näyttävät kuluneilta. Ottaako tietoisia riskejä, vai onko kyseessä piittaamaton hällä väliä -asenteen omaava nuori? Kyseessä voisi olla myös piinkova kommunisti, mutta koska ollaan paska kaupunnissa – eikä paska kaupungissa – niin todennäköisyys tälle on pieni. Luultavasti taloudelliset seikat ovat painaneet valintaa. Ei omaa vahvaa poliittista taustaa – tai aatetta. Saattaa pelata salibandyä.

Violetti Nissan Almera. Naisen omistama, miesten valinta on harmaa Primera. Yksinhuoltaja, tai puhdas sinkku. Ikää on jo luultavasti yli 30 vuotta. Ei mitenkään kovin korkeasti koulutettu. Seksipartnereita elämän aikana korkeintaan 5. Kuuluu nukkuvien puolueeseen.

Hopeinen Merzedes benz, e-sarjaa. 50 ikävuoden ylittänyt mies. Tietää arvonsa, mutta ongelmia makuuhuoneessa. Ei uskalla heittäytyä. Konservatiivinen elämänasenne. Äänestää kokkareita, ihan vain siksi, koska voi sen tehdä. Saattaa olla piilokalju, vain vaimo tietää.

Sininen Ford Transit. Yrittäjä. Ehkä sähkötöitä, ehkä pieniä remontteja. Vaimo palvelualalla, mies painaa pitkää päivää. Illalla televisiota. Vaimo katsonut jo Salkkarit, mies ei piittaa. Soinissa tulevaisuus. 30 vuotta vielä hommia, sitten ehkä sedan.

Punainen Volvo V70. Turvallinen valinta, lapsia varten. Ja varsin mukava ajaakin. Moottoritiellä kerran 140 km/h, lapset ei ollut kyydissä. Nostalgiahuuma, hetkellinen vapaus. Nopeasti kuitenkin takaisin 107 km/h. Vakionopeussäädin päälle. Huokaus. Ratista puristaminen. Ja hyväksyminen.

https://www.youtube.com/watch?v=KBjGJcY0CRo

—————————————————————————————————————————————————————————————————

takakansi