Kollaus

—————————————————————————————————————————————————————————————————

* Äimäilyn ytimessä * Kuukauen peliliike * Kuvattuna *Kuukauen kysymys * Kalapeus * Kollaboraatio *Kuukauen kannanotto * Lopullisesti kollautettu * Kul(l)ahtanutta

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kul(l)ahtanutta

O -kaupunki, joka hukkasi uskottavuutensa

Matti. A. Kemi

Ilmeistä on, että liiketilojen luovutuksin ja lakkautuksin kaupunki voi menettää kultivoituneensa otteensa. Uuden oululaisen koulukunnan voi tiivistää nykyään kahteen seikkaan:

Ensinnäkin kun keskustasta puretaan ränsistynyttä liiketilaa ja tilalle rakennetaan uutta, on varmistettava, että jo katutasoon tehdään toimistotiloja suunnitteluun ja konsultointiin erikoistuneille liikkeille. Jos näitä suunnittelu- ja konsultointifirmoja ei ole tarjolla taantuman takia, myös veroparatiiseissa kikkailevat lääkäriyhtiöt käyvät.

Toisekseen on tärkeää, ettei kaupungin anneta laajentua millään ilveellä kohti Heinäpäätä. Ilman autoa on vaivalloista asioida Torikadun päässä sijaitsevissa liikkeissä – puhumattakaan esimerkiksi Tarkk’ampujan kadulla sijaitsevista kivijalkaliikkeistä. Sen sijaan on ensisijaisen tärkeää kitkeä Kallioparkkiin vedoten parkkipaikkoja entisestään ja jatkossa supistaa julkisen liikenteen toimintaa kaupungin valtuuston päätöksellä sekä antaa Koskilinjojen sanella mihin ajetaan ja milloin.

Se riemukkuus, kun Stockmann aloitti oululaisen 2000-luvun ilmoittamalla tulostaan ja rakentamalla keskustaan rappeutuneen tilalle jotain lasista, metallista ja ikuisuuden kestävää, on totisesti käytettyä iloa. Muistan millaisen toivon pilkahduksen ja mielikuvat siitä lähtivät liikkeelle: Pohjois-Skandinavian pääkaupunki saisi vihdoin ansaitsemansa metropolikeskustan.

Muistan myös sen tyrmistyksen ja alakulon, kun Stockmann ilmoitti lähtöaikeistaan. Vuokranantajan kanssa käyty intiaanipokeri ei antanutkaan jackpotia: vuokran alentamista kärkkynyt Stockmann sai lopulta todeta, että liike toden totta suljetaan vuonna 2017. Välittömänä pelkonani oli, että tilalle tulee Tokmanni tai maailman isoin kirpputori, jonka nimeen saataisiin väkisellä väännettyä hymiön lisäksi X- tai Z-kirjain.

Tottahan toki Arina tarjoaa tilalle mordormaiset mittasuhteet täyttävää, tummuutta ja pahuutta puhkuvaa liikekeskustaan, joka ironisesti on nimetty Liikekeskus Valkeaksi. Voin jo valmiiksi luvata, ettei tarjolla ole muuta kuin S-kortin vihreää uhkuvaa “luksusta”, kuten vaikkapa Lynxin uusin talvitakki tai valkoiset Nike Airit ja Leviksen 501 trendikkäällä ja “hipsterimäisellä” hiekkapesulla.

Kun Leskisen lämpölamppujen alta katselee Rotuaarin kulmausta, kirjakauppana aiemmin tunnettu askartelu- ja onnittelukorttiliike on lipunut yhä kauemmas. Tyhjiön on vallannut räikein neovaloin eteläkorealainen matkapuhelinkonserni. Sivistyksen ulkomuotoa voi toki edelleen ostaa Rotuaarilta Nissenin tyylikkäillä alennuspokilla ja Keisusta saatavalla leijonariipuksella.

Kesäkuussa kulttuurinen taantumus tosin häivähteli samaisessa askartelu- ja onnittelukorttiliikkeessä, kun julki tuotiin päätös lopettaa kulttuurilehtien irtonumeromyynti myös Helsingin toimipisteessä. Miksipä sitä toisaalta lukea pohjoissuomalaista kulttuuria Helsingistä käsin paperilta, kun voi pilailupuodin ikkunasta ihailla neljäntuulenhattua ja saamelaiskolttaa tai käydä moikkaamassa Zetorissa oululaista kansanedustajaa sen jälkeen, kun hänet on jälleen nuhdeltu persujen puoluetoimistolla.

Nykyään työttömien insinöörien luvatussa pyhässä maassa sivistyksen ylläpitämiseksi ilmeisesti riittää Kalevan newsfeed ja Juttutuvan keskusteluavaukset sekä trendikäs Lynxin talvitakki.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kalapeus

Oululaisen oikeistopolitiikan nousu ja tuho

Aleksi I. Pohjola

Kun vuosi 2015 alkoi, perussuomalaiset olivat olleet oppositiossa neljä vuotta keräämässä kannatusta ja välttelemässä vastuuta. Puolueen ensimmäinen todellinen eduskuntakausi oli sisältänyt useita kohuja, mutta yleensä ne pantiin kokemattomuuden piikkiin. Kaiken piti olla hyvin. Ennen vaaleja tulevaa kannatusta voitiin vain arvalla, mutta lähes varmasti uskallettiin kuitenkin sanoa se, että perussuomalaiset olisivat neljän suuren joukossa. Ja niinhän siinä lopulta kävikin. Keskusta otti odotetun voiton, mutta perussuomalaisten edustajapaikoissa mitattuna saavutettu toinen sija oli puolueelle iso voitto. Oppositioon ei ollut enää mitään asiaa varsinkin, kun keskusta vaati perussuomalaisia kantamaan vastuunsa hallituksessa.

Oulusta eduskuntaan valittiin kolme perussuomalaisten kansanedustajaa: Pirkko Mattila, Ville Vähämäki sekä Olli Immonen. Kaikki olivat myös valittu eduskuntaan jo vuoden 2011 nk. jytkyssä. Mattila ja Vähämäki ovat olleet otsikoissa lähinnä asiakysymysten osalta, toisin kuin Immonen, jonka synnyttämät otsikot ovat koskeneet lähinnä kaikkea muuta paitsi niitä asiakysymyksiä.

Perussuomalaisten kansanedustajan ja Suomen Sisu ry:n puheenjohtajan työ on profiloitunut pitkälti maahanmuuttokysymyksiin sekä isänmaallisten arvojen puolustamiseen. Vuonna 2013 hän ehdotti etnistä tilastointia Suomeen. Ehdotus ei herättänyt kovin suurta innostusta – otsikoita senkin edestä. Samana vuonna Immonen otti mallia Hunter S. Thompsonin gonzojournalismista ja ”matkusti” Itäkeskukseen, suomalaisen monikulttuurisuuden ”mekkaan”, kuten Immonen sen muotoilee. Kokemus oli järisyttävä, sillä olihan Immonen kuullut monta lohdutonta tarinaa paikallisen pubin patiolla, nähnyt omin silmin halal-kaupan sekä moskeijan, huomannut jääneensä etniseen vähemmistöön kuullessaan vieraita kieliä ja ennen kaikkea tajunnut Itä-Helsingin ghettoutuneen. Teksti noudattelee Immoselle tyypillistä retoriikkaa punaviherlehdistöstä sekä eliitistä. Tätä nykyä Immosen retoriset keinot ovat kuitenkin kaventuneet, koska hän kuuluu itsekin nyt eliittiin.

Vuosi 2014 kului suhteellisen rauhallisesti, olivathan vaalit ovella ja pahimmat päänsisäiset paineet sai purkaa perussuomalaisten vaalitilaisuuksissa samanmielisten kuplassa. Toisen kauden kansanedustajapestinsä Immonen pääsi aloittamaan hallituksessa. Talousmiehiä Immonen ei ole, joten talouskriisin velloessa pahimmillaan Immosta ei paljon otsikoissa näkynyt. Kesällä kuitenkin tapahtui jälleen. Immonen oli kavereineen – mukana muun muassa Suomen vastarintaliikkeen jäseniä – kokoontunut Eugen Schaumanin  haudalle kunnioittamaan Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin murhaajaa. Schaumanin tekemä murha oli poliittinen ja nosti hänet kansallismielisten suomalaisten kansallissankariksi. Tämä sankaruus tuntuu jatkuvan vielä tänäkin päivänä.

Haudalla vierailu oli ilmeisesti vaikuttanut Immoseen kuin Itä-Helsinki aikanaan, sillä jo vain reilun kuukauden päästä Immonen päätti avata sanallisen pandoransa ja vuodatti Facebookkiin vihaa ja sotaa henkivän kirjoituksen monikulttuurisesta painajaisesta. Monikulttuurisuuden nimissä Immonen julkaisi tekstinsä englanniksi, sillä onhan tämän ajan lingua franca oiva esimerkki yhtenäistämisestä.

Immosen teksti tuomittiin laajalti yli puoluerajojen. Hyväksyntää tuli sentään äärioikeistolta sekä Perussuomalaisten nuorilta, jotka puheenjohtajansa Sebastian Tynkkysen nimissä antoivat sille hyväksyntänsä. Hirvisaaren ja Tynkkysen kompetenssi ei ollut riittävä, joten Immonen joutui painostettuna eroamaan kahden kuukauden määräajaksi perussuomalaisten eduskuntaryhmästä.

Huonommin kävi toiselle oululaiselle oikeistoraketille – jo mainitulle Immosen tekstiä puolustaneelle Sebastian Tynkkyselle. Tynkkysen ura valtakunnan tasolla käynnistyi vuonna 2011, kun hän osallistui Big Brother –ohjelmaan. Viihdejulkisuuden siivittämänä Tynkkynen lähti ehdolle vuoden 2012 kunnallisvaaleissa Oulussa ja pääsikin varavaltuutetuksi. Vuoden 2014 loppupuolella Tynkkynen valittiin Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtajaksi. Nuorten puheenjohtajuus ei auttanut Tynkkystä vuoden 2015 eduskuntavaaleissa, joissa 1 474 ääntä ei riittänyt eduskuntaan asti.

Tynkkysen ura lähti rakettimaiseen nousuun elokuussa 2015, kun hänet ehkä pienimuotoisena yllätyksenä valittiin perussuomalaisten 3. varapuheenjohtajaksi. Valinta nähtiin näpäytyksenä Soinille, sillä olihan juuri Tynkkynen puolustanut Immosen tekstiä, jonka Soinikin oli joutunut tuomitsemaan hallituskäsiraudat ranteissaan. Puoluekokouksen osoittama tuki nostatti Tynkkysen hetkessä yhdeksi perussuomalaisten näkyvimmistä hahmoista, eikä se jäänyt huomaamatta myöskään Tynkkyseltä itseltään. Kapinaäänillä valitusta nuorukaisesta tuli hetkessä kapinan keulakuva, jolta odotettiin tekoja. Tynkkynen käynnistikin nopeasti hankkeensa Soinin kaatamiseksi. Soini oli joutunut kovaan paineeseen Euroopassa kärjistyvän pakolaiskriisin seurauksena. Perussuomalaisten kannatus oli kääntynyt jyrkkään laskuun ja kentältä kuului entistä enemmän kriittisiä äänenpainoja perussuomalaisten ja Soinin linjasta. Tähän saumaan Tynkkynen päätti iskeä lokakuun alussa 2015, kun hän vaati yhdessä Aleksi Hernesniemen sekä Terhi Kiemunkin kanssa perussuomalaisia järjestämään yhteiskokouksen puoluehallituksen, puoluevaltuuston ja eduskuntaryhmän kesken siitä, voiko perussuomalaiset jatkaa hallituksessa, jos koko Eurooppaa ravistelevaa pakolaiskriisiä ei saada ratkaistua.

Tynkkysen aloite sai tukea perussuomalaisten kovalta oikeistolaissiiveltä, mutta puoluehallitus seisoi edelleen tiukasti Soinin takana; Tynkkysen aloitetta käsiteltiin puoluehallituksen kriisikokouksessa, jossa se tyrmättiin äänin 11-2. Tynkkynen kävi alleviivaamassa asiaansa myös Ylen A-studiossa, jossa hän kertoi Soinin valtiosihteerin Samuli Virtasen kehottaneen häntä eroamaan puolueesta.  Lopulta lokakuun loppupuolella puoluehallitus päätti erottaa Tynkkysen perussuomalaisista. Erottamista kritisoitiin oikeusoppineiden joukosta laittomaksi sekä puolueen sisältä esimerkiksi Soinin pahimmalta kilpailijalta, Brysseliin heivatun Jussi Halla-ahon toimesta. Tynkkynen ei lähtenyt haastamaan erottamista oikeusteitse, vaan tyytyi tuomioonsa. Tammikuun lopulla 2016 Tynkkynen palasi takaisin perussuomalaisiin nöyryytettynä. Kapinakenraali oli riisuttu laatoistaan ja varapuheenjohtajuus viety – kapina oli tukahdutettu lähes saksalaisella tehokkuudella.

Oululaisten nuorten oikeistopoliitikkojen ura näytti vielä vuoden 2015 sarastaessa kirkkaalta. Perussuomalaiset oli hallituksessa, Immosella oli käytettävissä valtaa aivan eri tavalla kuin oppositiossa ja Tynkkysen ura oli 3. varapuheenjohtajavalinnan myötä rakettimaisessa nousussa. Kuitenkin jo vuoden 2015 loppupuolella molempien tähti oli sammunut. Immosen kannatusta lienee tätä nykyä lähinnä Suomen Sisun ja Suomen vastarintaliikkeen liepeillä – siis äärioikealla. Tynkkysen kapina oli puolestaan jatkoa Soinia kohtaan kasvavasta kritiikistä. Tämä kritiikki ja perussuomalaisten sisäinen valtataistelu tulee tulevaisuudessa vain kiihtymään, etenkin jos ja kun Jussi Halla-aho tekee jossain vaiheessa paluun Suomen päivänpolitiikkaan. Etenkin Immonen, mutta myös Tynkkynen voidaan lukea halla-aholaisiin, siis avoimesti muukalais- ja islaminvastaiseen siipeen. Tynkkysestä tuskin koskaan tulee uudestaan kapinakenraalia, mutta Immosen kohtalo voi riippua pitkälti Halla-ahon tekemisistä sekä perussuomalaisten tulevan kannatuksen suuruudesta. Seuraava mittari on vuoden 2017 kunnallisvaalit, jotka näyttävät Immosen ja Tynkkysen kannatuksen tuoreimman tilan.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Lopullisesti kollautettu

Newer Grow Old

Janne Vähälä

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kollaboraatio

Vuosi 2015 etäältä tarkastellen

Atte-Veikka Niemelä

Läksin Oulusta nelisen vuotta sitten mannan perässä Helsinkiin. Yksi nelivuotinen on aikana sekä lyhyt että pitkä. Lyhyt ihmisikään suhteutettuna. Kuitenkin niin pitkä, että vanhan kotikaupungin arki on muuttunut. Sattumaa tai ei, neljä vuotta on sekä kunnallisvaalikauden että olympiadin mitta. Koska sykkeissämme on jo selvä eranto, voin tarkastella oululaista vuotta 2015 objektiivisella okulaarilla. Oulun mennyttä vuotta voi kuvata esisokraattisiin aforismeihin: kaikki virtaa, mikään ei pysy paikallaan.

Työllisyys, ensimmäinen vuoden 2015 suurista oululaisista teemoista. Suurten työllistäjien katoaminen oli hyinen kylpy, mutta pulahdus on nyt ohi. Kaupungin talous lienee jokseenkin tasapainossa, työmarkkinoilla orastaa optimismi. Hybristä on kuitenkin kaikin keinoin vältettävä. Viime vuonna avatun Kallioparkin kaltaisia infrahankkeita ei kannata työllistämismielessä heti vastaisuudessa käynnistää. Isokatukin on Arinan toimesta jo katkaistu, joten autoilijoiden määrä keskustassa tuskin kasvaa.  Vihreiden kaupunginvaltuutetutkin tarvitsevat jatkossakin vain yhden lämmitetyn reitin Oluthuone Leskiseen.

Muuttoliike, toinen vuoden 2015 suurista oululaisista teemoista. Paremman elämän toivossa Suomeen tulleet totesivat Kemi-Tornion seudun äkkiä ihmiselle sopimattomaksi ja suunnistivat Ouluun. Vanhana merenkulun ja kaupan kosmopoliittikaupunkina oululaiset suhtautuivat tulijoihin ihailtavalla epäluuloisuudella. Tulijoiden assimilaatiokykyä testattiin syöttämällä heille suomalaista kouluruokaa. Kaikille ei maistunut. Lisäksi kuntosaleilla havaittiin lisääntynyttä kosmetiikan käyttöä miesten pukuhuoneissa. Nämä seikat vahvistivat pelokkaimpien oululaisten hypoteesin Levantin ja Kultaisen puolikuun alueilta saapuvien ihmisten täydellisestä sopeutumiskyvyttömyydestä länsimaiseen sivistykseen. Onneksi arki ei horjunut, vaikka tulijat tekivät melkoisia kardinaalirikkeitä, kuten omistivat matkapuhelimia ja käteistä rahaa.

Henkinen alennustila, kolmas ja merkittävin vuoden 2015 suurista oululaisista teemoista. Juha Sipilä onnistuttiin lähettämään Sipooseen, mutta valitettavasti tästä ei ollut merkittävää hyötyä. Kaupungin sivistys- ja kulttuurilautakunnan johtajana toimii edelleen kaupunginvaltuuston työjärjestyksellisissä asioissa vuonna 2014 ansioitunut Matias Ojalehto, joka ei liene liiemmin kulturelli tai sivistynyt. Henkisen lamaannuksen ilmentymänä AC Oulu ei ollut lähelläkään sarjanousua ja kuoliniskuna Never Grow Old sulki ovensa. Aikansa lapsi, olit liian kaunis tähän maailmaan.

Arvosanallisesti arvioiden kaupungin suoriutuminen vuodesta 2015 on kaikesta huolimatta vahvaa keskitasoa. 3/5. Toivottavasti alkanut vuosi ja orastava kevät tuovat Oululle pelkkää hyvää.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kuvattuna

Työhuoneet

Aleksi I. Pohjola

Sonnisaaren Panimo

Laadulla ja oikeanlaisella pieteetillä varustettu, vuonna 2014 perustettu oululainen panimo, luottaa sisustuksessaan metalliväreihin ja suuriin sammioihin. Erityismainintana upeat nettisivut.

Perustajat Timo Kanniainen (kuvassa), Timo Tyynismaa, Harri Vaarala.

http://www.sonnisaari.com/

Oulun yliopisto

Linnanmaalla sijaitseva suojeltu arkkitehtuurinen kompleksi, joka hurmaa eleganteilla vihreillä, punaisilla ja keltaisilla väreillään johdattaen vierailijan suoraan 70-luvun psykedeeliseen käsitykseen kauneudesta.

Avaruusfysiikan tutkija Ville Maliniemi, valmistunut yliopistolta 2001, jonka jälkeen oltuaan välillä pois on työskennellyt vuodesta 2011 lähtien yhtä jaksoisesti eri puolilla rakennusta. Muutto toiseen siipeen edessä syksyllä.

http://www.oulu.fi/yliopisto/

Kulttuuritalo Valve

Aikoinaan Oulun yöelämässä töppäilijät eivät joutuneet Ratakadulle, vaan tie vei Ojakadun poliisiasemalle, jossa tätä nykyä toimii kulttuuritalo Valve, jonka 90-luvulla Oulussa nuoruutensa viettäneet muistavat myös legendaarisena Nukuna.

Talossa on useita toimijoita, muun muassa Pohjoinen kulttuurilehti Kaltio. Päätoimittaja Paavo J. Heinosen työpöytä ajautuu ajoittain kaaoksen valtaan, kunnes saturaatiopiste saavutetaan ja on aika siivota.

http://www.kaltio.fi

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kuukauen kannanotto

Hukka meidät kaikki perii

Jupe Nieminen

Elämme joulukuuta vuonna 2015. Kävelen – pitsan syöneenä kuvitellen, että pieni ja hidas kävelylenkki polttaisi kuolaa säästelemättä hotkimani perhepitsan – Heinäpäässä ja päätän mennä katsomaan sen hetkisen jäätilanteen. Pakkasta on ollut jo pidemmän pätkän putkeen ja kaukalot saattaisivat olla jo pikkuhiljaa luistelutikissä. Kävelen pukukoppien takaa ja näkymä herättää minut. Kahden kaukalon aikakausi on ohi. Pukukoppeja vastapäätä oleva kaukalo on paikallaan, mutta toinen loistaa poissaololaan. Sen on korvannut Hukan jäsenille tarkoitettu parkkipaikka. Pukukoppien edustan laaja yleinen luistelualue on historiaa. Kaukalo, jonka nykyinen parkkipaikka syrjäytti, on siirretty Kolehmaisen urheilukeskukseen – noin kymmenen kilometrin päähän Heinäpäästä. Siitä ainoa plussa, joka tässä kirjoituksessa tullaan jakamaan.

Heinäpään luistelualue on ollut, oman kokemukseni mukaan, varmasti yksi Oulun lähialueiden suosituimmista paikoista. Toisessa kaukalossa pelattiin Oulun Erotuomarikerhon pyörittämää puulaakia, kun toisessa kaukalossa loput pelasivat perushöntsää mailapuolilla. Siinä seassa vielä penskat treenasivat omia kaupunkisarjataktiikoitaan. Väliin jäävä luistelutila oli taas mainio yleiseen luisteluun soveltuva alue. Kaikille oli kaikkea ja kaikki pennuista köpöihin pääsivätkin siitä nauttimaan – unohtamatta Hukkaa vastapäätä sijaitsevaa Nuottasaaren koulua ja sen väkeä. Kesäisin skeittikundit väsäsivät parkin kaukaloon ja taas mentiin. Kaukalo ja sen ympäröivä alue olivat jatkuvassa käytössä ympäri vuoden. Ja hyvässä käytössä olivatkin.

Kun muutama vuosi taaksepäin vallitsevana trendinä oli puhua siitä, kuinka nykynuoriso masentuu ja miten sitä voitaisiin ennaltaehkäistä, jotta hoitokulut eivät sitten lopulta räjähtäisi kaupungilla käsiin, olivat ’harrastukset ja liikunta’ yksi yleisimmistä vastauksista. Tänä päivänä kansaa kovasti puhuttava aihe on taas se, kuinka nykylapset ja -nuoret ovat päässeet rapistumaan yleiskunnoltaan jopa huolestuttavan heikolle tasolle. Molemmat edellä mainituista aiheista ovat edelleen ajankohtaisia ja tärkeitä. Tämän lisäksi Heinäpään urheilualuetta ympäröivät alueet ovat jatkuvassa kasvussa. Muun muassa näiden seikkojen kannalta onkin irvokasta päätyä rakentamaan alueelle tyhjyyttä kumiseva parkkipaikka. Sinänsä sillä, onko Hukan alkuperäisessä rakennusoikeudessa kyseinen tila ollut heille jo varattu, vai onko kaupunki kaukaloalueen kenties vuokrannut tai myynyt, ole mitään väliä. Olivat syyt rakentamisen taustalla mitkä tahansa, on jo lähtökohtaisesti väärin ottaa yleinen harrastustila ja muuttaa se pienen ryhmän omistamaksi. Toki Hukka jalona liikunnan riemun sanansaattajana perusti parkkipaikan äärimmäiseen nurkkaan hiekkaisen leuanveto- ja vatsalihaskornerin. Jäämme odottamaan ”Hukan asiakkaille” –kylttiä.

Hukan Motivaattoria parkkipaikan rakentamiselle on vaikea ymmärtää. Perjantaina 22.1.16 kello kuusi pelattiin Arina Areenalla AC Oulun Ja Rovaniemen Palloseuran välinen harjoitusottelu. Halli oli täpötäynnä ja niin olivat keilahallin ja tekonurmen puoleiset parkkipaikatkin. Hukan ”Vain Hukan jäsenille” -parkkipaikalla komeili kokonaiset kolme autoa. Enkä kertaakaan ole nähnyt tilannetta, jossa edes kolmasosa paikan paikoista olisi käytössä. Sinänsä on helppo ymmärtää Hukan logiikkaa, sillä kaukalo ja sen tarjoamat liikuntamahdollisuudethan jyrättiin enimmäkseen harrastajilta, jotka tuskin ovat Hukan pääkuluttajakohdetta.

Nostetaan kuitenkin vielä esille se, että sinänsä minulla ei ole Hukkaa vastaan mitään. Kyseisenlaisille paikoille on varmastikin tarvetta ja tilausta sisälajien harrastajapiirissä. Mutta siinä vaiheessa, kun tällainen taho alkaa irvokkaasti arvottamaan liikunnan harrastajia, mennään pahasti metsään. Ollaan vähän kuin hyvällä asialla, mutta ei sitten kuitenkaan lähelläkään. Näihin seikkoihin vedoten ehdottaisinkin Hukan ”Hukka – Enemmän elämää” iskulauseen vaihtamista johonkin vähän totuudenmukaisempaan, kuten vaikkapa ”Hukka – lampaan vaatteissa”.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kuukauen kysymys

Oulu vuonna 2015 eli vieraantuminen institutionaalisesta

Aapo Kukko

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kuukauen peliliike

Maailmankaikkeuden parhaimmat mystiset patongit

”Kaikki keinot sallittu, mutta tää on se tyyli”

Lyyli Hämärä sekä henkisenä oppaana kulinarismiin Oulun ja Välivainion Jeesus 25.6.2015 kello 04:32 alkaen

Tykötarpeet:
-patonki
-tahitia
-voita (“Oikiaa voita, ei mitään vitun margariinia”)
-muita jääkaapista löytyviä, leivän päälle joko sopivia tai ei sopivia “juttuja” (kts. alta)

“KAIKKIA RASVOJA!”
Käytä juustohöylää hyvin jäähdytettyyn voihin. Asettele höylätyt juustolastut leivälle esteettisesti.
Löydä jääkaapistasi seesaminsiementahnaa nimeltä Marmite. Hyödynnä sitä runsain ja ylipiirteisin ottein.

“Ei oo mainittu hevosta”
Metvursti rauhoittaa pillastuneimmankin ravimiehen. Levitä metvursti. Löydä samalla etsintäreissultasi kylmyyttä hohkaavasta jääkaapista myös fetaa, suolakurkkuja sekä HK:n Kivikytö nyhtöpossua ja sen erinomaista soosia. Korvaa metvurstit nyhtöpossulla ja syö voihin sotkeutuneet siivut ikäänkuin tapaksena.

“Kuu oli meikän lapsuudessa tehty goudasta”
Juusto on tärkeää. Jostain syystä meillä oli luolasavujuustoa ja voihin sotkeutunut juustohöylä.

“NÄIN KANKEE EI MAHU MUN SUUHUN!”
Kun leipä on jotenkuten saatu kasaan, sen voi joko ahmia tai nautiskella. Itse suosimme ahmimista.

“Vittu, vesi on parasta”
Vittu, vesi on parasta.

—————————————————————————————————————————————————————————————————