Kollaus 8/2014

 

DSCF4817-2

—————————————————————————————————————————————————————————————————

**Äimäilyn ytimessä *Kuvattuna *KOLLAUS! *Kuukauen epämääräinen * Kuukauen peliliike  *Vii’en kärki *Kalpeus *Suljin**

Etukansi: Janne Vähälä

Takakansi: Janne Vähälä

—————————————————————————————————————————————————————————————————

KOLLAUS!

Atte-Veikka Niemelä

Käsi on kiehtovan voimallinen sana. Yksinään se viittaa metakarpaalien, rystysten ja jänteiden sekamelskaan: rakenteeltaan monimutkainen, toiminnassaan hienostunut. Tilanteesta riippuen se välittää hellyyttä tai on nyrkkinä väkivallan väline. Tekemistä kuvaavissa sananparsissa kädellä viitataan pitkälti samoihin seikkoihin – voimaan tai herkkyyttä ja tarkkuutta vaativiin tekoihin: voit saada isän kädestä, tehdä omin käsin, vetää käteen tai ostaa käsityönä tehtyä, jolloin odotat virheettömyyttä ja korkeaa laatua.

Ruokkivasta kädestä puhutaan viitattaessa yhteistyösuhteessa voimakkaampaan, valtaa käyttävään osapuoleen. Suomi on kontallaan Venäjän edessä vain ja ainoastaan taloudellisten voimasuhteiden vuoksi. Otso, metsän kuningas, on toiselta nimeltään mesikämmen. Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen. Abstrahoinnin tuloksena syntyvä käsite juontuu kielessämme ilahduttavan konkreettisesta verbistä käsittää, joka on arkaaisessa kielenkäytössämme tarkoittanut tarkkuutta vaativaa käsin tekemistä, esimerkiksi saaliin kiinniottoa. Kärkäs tuomitsisi jo näillä perustein kielemme metsäläisten litteroiduksi ölinäksi, selväksi todisteeksi kyvyttömyydestä aistihavainnoista irralliseen ajatteluun.

Toinen näkökulma on toki antaa kädelle sen ansaitsema arvo ja ymmärtää, että ilman kättä emme olisi tässä. Peukalomme sijainti on varmasti vaikuttanut sivistyksemme kehitykseen samoissa määrin, kuin prefrontaalikorteksin tai Brocan alueen kehittyminen: aivomme antoivat meille kyvyn päättelyyn, mutta kätemme rakenne mahdollisti sekä työkalujen valmistuksen että kirjoittamisen. Jos katsot kättäsi, näet kädellisten joukossa ainutlaatuisesti sijoittuneet sormet. Ne kykenevät hienomotorisiin toimenpiteisiin, kuten ompelemiseen ja kirjoittamiseen. Olet yksi ainoasta lajista, joka kykenee vaatettamaan itsensä säitä vastaan ja säilömään oppimansa tiedon jälkipolville. Ilman käsiämme olisi luonnonvalinta tehnyt turkittomista ja heikoista kehoistamme jo aikaa sitten selvää.

Ymmärrä siis, että kätesi on monimutkainen ja kättesi jälki hienostunut.On syynsä sille, että Gavrilo Princip ja Spede Pasanen vannoivat Mustan Käden nimissä tekevänsä hirmuvallasta ja kukkoilevista toimittajista lopun. On syynsä sille, että Sigurd Wettenhovi-Aspan hengessä löydetyssä suomalaisessa taistelulajissa, Kas-Pinissa, mystisin ja tappavin tekniikka on näkymätön käsi.

Käsiesi herkkyys ja hetkellinen helvetillisyys on ainoa tekijä, joka meidät erottaa muista elollisista: Lähi-Idän ja Ukrainan tapahtumien perusteella empatia ja kyky yhteiseloon eivät niitä nimittäin ole.

Käsitä käsite käsinesi.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kuukauen peliliike
Kivi-paperi-sakset
Aleksi I. Pohjola

Kivi-paperi-sakset -peli; yksinkertaisin ja nopein tapa ratkaista kuivakäymälän tyhjentäjä, saunavesien kantaja, rehtorin auton kumin puhkaisija, änärimatsin kotijoukkue ja ylipäätänsäkin jokin etuus – oli se sitten ikävän tehtävän välttäminen tai toisenlaisen hyödyn saaminen. Pitkät tikut ovat hienostelua, kivi-paperi-sakset on tässä ja nyt, kaikilla mukana ja kaikkialla. Ja te onnettomat olette luulleet, että lukuisten voittojeni salaisuus on pelkkä hyvä tuuri. Väärin. Siihen on syynsä, miksi joku toinen tyhjentää aina sen kuivakäymälän ja miksi joku toinen kuin agitaattori kärsii rangaistuksen siitä pienestä jäynästä rehtorin autolle. Niin ja kotihallissa on luonnollisesti aina parempi tunnelma, siksi pelaan lähes poikkeuksetta kaksi erää ylöspäin.

Kivi-paperi-sakset -pelissä voittomahdollisuudet ovat suoralla paras yhdestä mallilla luonnollisesti teoriassa yksi kolmesta. Käytännössä eivät. Vielä kun soppaan lisätään mausteita ja peli toteutetaan paras kolmesta- tai paras viidestä -systeemillä, saadaan jyvät eroteltua akanoista.

Lomogram_2014-08-20_03-03-05-PM

Kivi-paperi-sakset -peli on klassinen esimerkki Nashin tasapainoteorista silloin, kun kumpikin pelaaja noudattaa täydellistä satunnaisuutta valitessaan pelimerkkinsä. Tällöin voiton todennäköisyys todellakin on yksi kolmesta eikä kumpikaan pelaaja saa etulyöntiasemaa valitsemastaan strategiasta. Ongelma tai paremminkin ratkaisu muodostuu, kun yhtälöön lisätään ihminen. Ihminen ei näet millään pysty satunnaistamaan niinkin yksinkertaista peliä kuin kivi-paperi-sakset. Kukaan meistä ei pysty satunnaisesti valitsemaan noista kolmesta pelimerkistä yhtä toistuvien suoritusten aikana. Siihen pystyy ainoastaan tietokoneet. Tästä syystä kivi-paperi-sakset -peli ei perustu tuuriin, vaan puhtaasti taitoon – kykyyn lukea vastustajaa ja noh, käyttää törkeästi hyväkseen toisen tietämättömyyttä Nashin peliteoriasta. Tämän takia minä en ikinä puhdista kuivakäymälää.

Lomogram_2014-08-20_03-12-47-PM

Ihmiselle nimittäin on luontaista muuttaa strategiaa häviön tullen. Harva on niin kylmäpäinen, että pystyy pitämään inhimilliset tunteensa ja vaistonsa kurissa ja toimimaan kuin robotti. Heistä käytetään tuttavallisemmin nimitystä psykopaatit. Hävitessään ihminen muuttaa strategiaa ja kuten tutkimustulokset osoittavat, on järjestys lähes poikkeuksetta tämä: kivi-paperi-sakset. Voittajat taas noudattelevat jo kuluneeksi käynyttä hokemaa urheilun puolelta: Voittavaa kättä (joukkuetta) ei vaihdeta. Niimpä saksilla voittanut todennäköisesti läväyttää pöytään seuraavassakin erässä sakset.

Lomogram_2014-08-20_03-05-51-PM

Kun seuraavan kerran tulee vuoro valita kuivakäymälän tyhjentäjä ja alinomainen häviäminen alkaa ketuttamaan, ehdota peliä paras kolmesta -systeemillä. Ensimmäisen erän saatat hävitä ihan prosentuaalisestikin, mutta noudattelemalla yllä esitettyä pelistrategiaa, ovat seuraavien kierrosten voittomahdollisuutesi jo huimasti isommat kuin 33,3 prosenttia. Ja jos siltikin päädyt tyhjentämään sitä kuivakäymälää, olet totisesti ansainnut sen paskahomman.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Suljin
Päihdekuppi 2014 on maailman seuratuin urheilutapahtuma
Lyyli Hämärä

13.6. Hollanti – Espanja 5-1 (1-1)

Ensimmäisellä puoliskolla Jallu jymähti ja Taurus maistui karvaalle. Toisella puoliskolla ginger-Jalmari naksahtaa ja loputkin seiskapinteiset Taurukset tyhjinä. Matti A. Kemin varoitteluista huolimatta olen Patelan paikallisessa hankkimassa röökiä, kun peliä on jäljellä lisäminuutit.

Arvio: Virolainen olut sopii kahden pullollisen ajan. Jaloviina ei.

18.6. Austalia – Hollanti 2-3 (1-1)

Konjakki ja punkku tekevät ottelun seuraamisesta liian intellektuallia. Australian johtomaali närästyttää. Rutiinivoitto, kaikki vetolaput pitkällään ja lopulta allekirjoittanut naikkonen pöydän alla.

Arvio: Konjakki on herrasväen juoma, johon rahtareiden tai kulttuurintutkijoiden ei pitäisi kajota.

19.6. Uruguay – Englanti 2-1 (1-0)

Heinätuvan musavisasta vispaten ruudun ääreen. Kolmannen oluen nousu siivittyy epämääräiseen määrään argentiinalaista punkkua ja väljähtänyttä italo-valkkaria. Suarézin viimeistelyllä vajaa 130 euroa. Nousuhumalassa tarjoan loppuillan jossain hiton Merikulumassa seurueelle jotain, joka on kallista ja kallistuu.

Arvio: Vältä Merikulmaa, vältä italo-valkkarista pitävistä ystävättäristäsi.

23.6. Chile – Hollanti 0-2 (0-0)

Ekan erän kiikareiden kunniaksi voitonsavut. Toisen erän uskomattoman lisäajan Memphisin kunniaksi henkinen kuohuviini poksahtaa ja vetolaput tuovat vajaan 100 euroa. Seuraavana päivänä naama on muikea, vaikka silmäpussit estävät näkyvyyttä.

Arvio: Ruoho on vihreää ja sitä leikataan tarkoin harkiten. Kalkki on viinikarahvi. Jotenkin nämä asiat liittyvät upottavaan nojatuoliin ja johonkin urheilulajiin.

25.6. Nigeria – Argentiina 2-3 (1-2)

Karjatuvalla. Vähän muistikuvia. Punainen Solmio hiprakoi ja Pimmeyen Peleko on hukassa. Kemin Matti lupailee, muttei saavu koskaan Karjasillalle. Lopulta jatkoille Numeroon.  Seuraavana päivänä todella julmaa.

Arvio: Numero ei ole sporttibaari eikä Karjatupa tarjoile enää kuuden aikaan aamulla.

28.6. Brasilia – Chile 1-1, rp. 3-2

Pirkka-lageria läpi illan, Pirkka-lageria läpi seuraavan päivän. Turvotusta molempina päivinä.

Arvio: Jos sinulla ei ole riittävästi rahaa katsoa jalitsua, ime Pirkkaa.

30.6. Saksa – Algeria 0-0, jatkoaika 2-1

Erehdyin jälleen Karjatuvalle. Aleksi I. Pohjola ei päihdy, vedin punkkua ja kooveetä. Kiikareilla tuli rahaa, join kaiken Numerossa.

Arvio: KV:n ansioista Numeron portsarit saavat ne vähätkin tippinsä.

5.7. Hollanti – Costa Rica 0-0, rp. 4-3

Niin turhaa, niin tylsää, että päädyn jatkoajan alkuun 1Bariin. Rankkareiden jälkeen pilkutetaan.

Arvio: Rankkarit ovat hyvää aikaa tiskillä tapahtuvalle shot-out -kisalle lökyllä. Sen jälkeen pokeripöydässä ei ole enää tarjolla täyskäsiä.

8.7. Brasilia – Saksa 1-7 (0-5)

Nipistelin itseäni kolmannen ja viidennen maalin välin. Luulin joutuneeni psykoosiin ja lupasin lopettaa kaikki paheeni.

Arvio: Kuntokäyräni oli huono ja tajuntani taso vaisu, muttei yhtä huono kuin Brasilian keskikentällä. Finaalin katsoin miltei selvinpäin ja jalitsu oli taas jotenkin ennalta-arvattavan tylsää. Vitun sakemannit.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kalpeus
Seitsemän aurinkoa
Aleksi I. Pohjola

Tyhjä asunto

Kaikuna nurkissa,
kuvina tapeteissa,
kuiskauksina ikkunoissa,
kantojen kopinana lattiassa.

Nurkkien sisällä,
suojassa pahalta maailmalta,
käpertyneenä,
ajatellen sitä,
että täällä olen turvassa –
ajatellen sitä,
että tänne on hyvä kuolla.

Tapetit kupruilee,
”HEI ÄLÄ AMMU – RAUHA”,
kiljuntaa,
riemua,
lapsenomaista iloa –
oma maailma –
tapettien hinta pieni paha,
onnesta.

Ikkunoista heijastuvat,
kuvat,
kuiskauksena kuuluvat,
keskustelut,
naurua –
vähän itkua.

Lattiassa kopisevat,
askeleet,
yleensä yhtenä,
joskus kahtena,
hyvin harvoin katkeamattomana kumuna.

Nyt suljen oven,
säilön muistot sydämeeni ja,
menen pois.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kuvattuna
Lauri Athenian

 

k055

k030

k029

Sarjakuvataiteilija Lauri Ahtinen

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Äimäilyn ytimessä
Käsitteellistäminen
Matti A. Kemi

Jotkut hurjat alkueläimet nousevat puolittain kuivalle maalle. Niille kehittyy vuosimiljoonien saatossa raajat ja kyky hengittää ilmaa. Raajoihin kasvaa nukkaa, nukasta karvaa. Kohta joku on jo apina ja kipeää puuhun. Puussa roikutaan, leijonat ärjyvät alhaalla.

Puissa kiipeily ei kiinnosta, maasta saa enemmän ravintopitoista kamaa. Kivet lentelevät ja osuvat sitkoksiseen pähkinän kuoristoon. Osa esi-isistämme viettää pidempiä aikoja kosteissa luolissa mässäillen parempaa safkaa. Peukalot surkastuvat ja puihin meneminen ei tosiaan enää kiinnosta ketään älykästä köntystä.

Luolissa on kuitenkin kamalan pimeää ja lihan maku hivelee enemmän kuin joku raaka avokado. Annetaan niille karvakäsille muutama satatuhatta vuotta. Salaman iskujen katveessa joku valjastaa tulen, lämmön ja valon.

Havahdutaan tilanteeseen, kun jossain Niilin rannoilla odotetaan tulvaa, jotka ruokkivat paskannetetut siemenet pieniksi pelloiksi. Jotkut osoittelevat taivaalle ja höpisevät saapuvasta tulvasta.

Heidän jälkeläiset rakentelevat paatteja ja keräilevät mystisiä ruokalajikkeita. Joku pärähtää ja viittoilee vaahtosuussa. Hänessä on papin vikaa, mutta hän on muutenkin sekaisin. Sitkein käsin hän sitten joko saa uhrilahjaksi neitsyen tai raiskaa jonkun nuoren neidin.

Osoittelu jatkuu. Jotkut eivät kuulu yhteisöön, toiset osaavat osoitella vähempi eleisesti ja jäävät yhteisöihin. Joku tuhertelee täällä pohjoisessa kivellä ja mullalla kallioseiniin. Jäljet vituttavat taatusti paikallisia jäkättäjiä, mutta etelässä tuherrellaan pergamenteille jo tullituloja ja miljoonien hehtaarien delta-satoa. Jotkut rakentelevat kanavia, toiset taloja. Kädet voimistuvat.

Sitten käsien karvat harvenevat. Osa jengistä kalpenee, kun kivikirveet kolahtelevat kalloon. Toiset alistuvat ja hakkaavat isoja kivilohkareita isoiksi hautakummuiksi. Lopulta kaikki ovat joko kuolleita, runkkareita tai raiskaajia. Pahoja käsiä leikellään irti ja hyviä käsiä säilytetään kylmissä kryptoissa.

Kaikille syntyy lapsia, joita ei kiinnosta poimia asioita. Tännekin tulee vuosittaisesti elonkorjuu juhlat. Ruotsalaiset osoittavat, että seiniin piirtelyn lisäksi voi kirjoittaa papereille ja ristin kantaminen poistaa käsien tärinää tai kokonaan kädet. Sitten joku lalli löytää taas sen kivisen kirveen ja tyrehdyttää jäälle höyryävän veren papin kallosta. Skool på er!

Menee taas aika kummallisen pitkiä aikoja. Torniossa punkkareilla on terveet kädet soittaa rumasti suloja. Joku argentiinalainen puhuu Jumalan kädestä ja läimii kohtuuttomuutta kasvoille. Briteiltä surkastuu hartialinjat. Jotkut kehittävät robottikäsiä poimimaan lähiplaneetan kiviä.

Niistä alkueläimen raajoista minulle kehittyy kädet, joista kiinni pitämällä minut opetetaan kävelemään. Sitä joku korkeampi maisteritaho opettaa minut kirjoittamaan tökeröitä kirjaimia. Kirjaimista muodostuu päiväkirjoja, päiväkirjoista mietteitä, mietteistä ammatteja. Joku maksaa tarpeeksi, että kirjoitan tätä ja hengitän huonoa sisäilmaa kosteassa, pimeässä kolkassa ja haaveilen vuorien kolojen viileydestä.

Kukaan ei anna minulle yläläpsyä, kun en käsitä tehdä asioita ajoissa loppuun. En käsitä enää itseäni, en käsitä koskaan ihmiskuntaa. Olen valmis luopumaan.

“Kädet ylös!” Minä en vain enää käsitä.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Vii’en kärki
Vapautuva kaupunki
Matti A. Kemi

V Kesän sauna 2014 (Tuira-biitsin vuoma)

Oulusta löytyy talkoovoimaa, Oulusta löytyy ihmisiä, jotka ovat alasti. Ihan kiva.

IV Kesäheila -pop up -baari (Torikatu 18)

Kaunis, halpa ja kummallinen. Kuulostaa äkkiseltään aiemmilta kesäheiloiltani. Muttei ole.

III Coyoacán (Kuusiluodon puistoalue)

Jotain meksikaani-pop up -ravintolasta kertoo, että natiivi meksikaani intoilee vielä seuraavana päivänä jamppojen ja riinojen eleettömästä, joskin maittavasta ruuasta. Nyt kun väki muistais käydä vielä kiinteessä Hallituskadun raflassa, niin ok.

II Oulun kesän kulttuuritarjonta (se alue, jota ennen kutsuttiin Ouluksi, eikä esimerkiksi Oulunsaloksi)

Tämä ei ole vittuilua. Ei ole. Se vain oli kaikkine uusine festareineen (muun muassa Piki-pop), gallerioineen (Kooma-galleria) sekä spektaakkeleineen (lukuisat keikat, performanssit ja isojen kaupunkien lieveilmiöt ja teemapäivät). Hiukan elämää kaupunkin helteessä. Agggressiivistä, räkäistä ja kauniista, mutta että kaupunkimiljöö elää!

I Ihmiset

Tutustuin kesälle vähintäänkin neliseenkymmeen uuteen ihimiseen. Olivat tutustumisen arvoisia, helteen vapauttamia ja älykkäitä. Kaupungilla on toivoa, vaikka ehkä dippainsinööreistä ei enää tunnukaan siltä.

Aika ottaa kaupunki haltuun, hipit ja hellehipsterit.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kuukauen epämääräinen
Kun löysin oman käteni x 3
Violet Sjöberg

”Olin runkannut jo varmaan pari vuotta, ennen kuin sain ekan kerran orgasmin. Olin tehnyt koko ajan sen homman aivan väärin, mutten tajunnut sitä. Kävin koulussakin välillä vessassa vatkaamassa vehjettä pari minuuttia, palasin välitunnille ja sillä selvä. Jotenkin tuntui siltä, että niin piti tehdä, mutten ollut ihan varma että miksi.

Ensimmäisen orgasmin sain 13-vuotiaana, yksin kotona, Anttilan alusvaatekuvaston kanssa. Aina silloin tällöin nykyään mietin, miten kova juttu se Anttilan alusvaatekuvasto silloin oli. On kai se ollut monelle muullekin. Nykypenikat nauraisivat, jos niille kertoisi siitä. Nythän ne katsoo kaikki ilmaista pornoa alusta asti. Mutta silloin ne kuvastot oli sitä jotain, sopivan salaista ja tuhmaa.

Muistan, miten juuri sillä kerralla runkkaaminen tuntui erityisen hyvältä, ja luulin, että ne mukavat tuntemukset olivat kaikki orgasmeja. Tiesin, mikä orgasmi oli, vaikken ollut sitä koskaan kokenut. Sitten yhtäkkiä alkoikin tuntua ihan helvetin höpöltä, ja mietin, että mitäs vittua nyt. Se oli melkein pelottavaa, mutta jatkoin silti. Sitten tajusin, että siinä se orgasmi oli oikeasti vasta ollut. Pari tippaa nestettä käsillä ja yhtä aikaa maailman onnellisin ja hämmentynein hymy kasvoilla.”

”Sain ensimmäisen orgasmin aika myöhään. Oikeastaan en edes kehtaa sanoa, kuinka myöhään, mutta olen melko varma, että suurin osa muista saman ikäisistä jätkistä oli saanut ekan kerran jo pari vuotta aiemmin.

Olin kyllä runkannut, ei sillä. Aluksihan se oli muutenkin vain sellaista ajankulua ilman päämäärää, mutta jossakin vaiheessa se alkoi tuntua jotenkin helvetin nololta. Koko homma hävetti ja jännitti. Enkä uskaltanut ikinä laueta.

Aina kun homma oli menossa kohti loppuhuipennusta, lopetin.

Aloin katsella pornoa, mikä kiihdytti kyllä nollasta sataan tosi nopeasti, mutta lopetin senkin katselemisen aina, kun se alkoi tuntua vähän liian kiihkeältä. Kun syke nousi tarpeeksi, laitoin hommalle stopin. Olo oli aina sen jälkeen tosi pelokas, niin kuin olisin ollut lähellä tappaa jonkun. Siltä se silloin ainakin tuntui.

Lopulta päätin, että pitihän se viedä loppuun asti. Olin kai jo sen ikäinen, että tajusin jääväni jostakin paitsi. En uskaltanut tehdä sitä pornon kanssa, vaan hoidin homman vessassa privaatisti. Ja tuntuihan se ihan uskomattoman hyvältä, vaikka samalla myös mielettömän oudolta, kun tuli ekan kerran. Sydän tykytti ja jalat tärisi. Huohotin niin kuin olisin tehnyt kovankin urheilusuorituksen.

Siihen jäi jotenkin koukkuun. Se eka kokemus oli niin mullistava, että se oli pakko kokea uudestaan. Mutta ei ole runkkaaminen enää tuntunut samalta sen jälkeen, koskaan.”

”Muistan, miten kerran vain päätin, että samahan se on nyt runkata, kun asia oli kuitenkin ollut mielessä jo pitkään. Tiesin, että ihmiset runkkaavat, tiesin, mitä se on ja tiesin, että siitä voi saada orgasmin. Koko homma kiinnosti aika lailla. Taisin olla esiteini-ikäinen.

Muistan, että se tapahtui olohuoneen sohvalla, kun vanhemmat olivat koko illan poissa kotoa. Ryhdyin vain määrätietoisesti hommiin, ja sain aika helposti kiinni punaisesta langasta. Luonto taisi ajaa tikanpojan puuhun.

Tein sitä mikä tuntui hyvältä.

Sain orgasmin, mutta jostakin syystä en kummemmin muista, miltä se tuntui tai mitä olin siitä mieltä. Orgasmi se kuitenkin oli. Paremmin muistan sohvan kukkakuvioisen kankaan, asentoni ja valaistuksen. Orgasmin jälkeen yritin vielä toista ja sain.

Monta kertaa jälkikäteen olen miettinyt, että miten se olikin niin helppoa: ensimmäinen runkkauskerta ja heti orgasmi. Koska olenhan nainen, ja naisen orgasmin kuuluu olla aina niin helvetin vaikeaa. Oikeastaan vituttaa koko käsitys. Kai se, että sain orgasmin heti ensimmäisellä yrittämällä, on yhtä tavallista kuin se, ettei opi ikinä runkkaamaan orgasmiin asti. Tai no, toivottavasti se on vielä yleisempää. Koska onhan se runkkaaminen nyt melko paljon hauskempaa, jos se päättyy tulemiseen.”

—————————————————————————————————————————————————————————————————

DSCF4861-2

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: