Kollaus

 

—————————————————————————————————————————————————————————————————

* Kuukauen epämääräinen * Kulkeminen *KOLLAUS! * Kollaasi * Äimäilyn ytimessä * Kolla-boraatio * Visualisoituna * Vii’en kärki * Kuvattuna * Kiirastuli

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kiirastuli

Koiran paskoma

Aleksi I. Pohjola

Jossain Jumalan selän takana, sivistyksen hylkäämässä erämaassa asuu ihmisryhmä, joka määrittää kuljetun matkan poron virtsaamistiheyden mukaan. Hitaalla aineenvaihdunnalla varustetut yksilöt saattavat perimätietojen mukaan edetä nykyisen si-järjestelmän mukaan jopa 7.5 kilometriä ennen niin sanottua pakollista pysähdystä. Tästä pituuden mittayksiköstä käytetään nimitystä poronkusema.

Suomessa Si-järjestelmä otettiin käyttöön jo ennen 1900-lukua, poislukien siis Lappi, joka unohdettiin valtiovallan toimesta myös tässäkin asiassa. Muualla Suomessa matka on siis mitattu jo yli sadan vuoden ajan metreinä, mutta kyllä myös sivistyssuomesta muutamia eläimellisiä määrittelykriteereitä löytyy.

Armeijan käyneet tietävät, mitä lampaan nussijalla tarkoitetaan ja kouluratsastajat ovat maksimoineet oman prinsessamaisuutensa määrittämällä paremmuuden hevosen sipsutuksella. Oululaisten oma lahja määrittelykriteereihin puolestaan on koiran paskoma, jolla oululaiset arvoittavat asuinalueen paremmuuden.

 

Koiran paskoma

Mitattava suure: status

Suureen tunnus: ,,|,,

Yksikön nimi: haiseva paska

Yksikön tunnus: HP

Koiran paskomalla määritetään asuinalueiden statusta. Status määritellään koiran paskojen esiintymistiheydellä, koostumuksella sekä sijainnilla.

 

Keskusta

Kun lapset ovat muuttaneet kotoa ja omakotitalo on käynyt kahdelle kolkoksi, on aika puhaltaa uutta liekkiä elämään muuttamalla keskustaan. Keskustan eläkeläisyhteisöt ulkoiluttavatkin pieniä, mutta vittumaisesti räkyttäviä villakoiriaan pyhäaamuisin parhaat päällä kaupungin puistoissa. Nämä koirat eivät ilmeisesti ulosta ja jos ulostavatkin, eläkeläispariskunnan selkänikamat eivät kestä enää kyykistelyä. Se on joka kerta yhtä mahtava tunne mennä puistoon piknikille ja levittää viltti miinan päälle.

Karjasilta

Karjasillan asuttaneet entiset hipit ja kotipuutarhurit halutuissa rintamamiestaloissaan vaalivat näennäisen ylikorostettua yhteisöllisyyttä. Karjasillalla ei poimita pelkästään oman koiran paskoja, mutta myös naapurin paskat noukitaan hymyissä suin biohajoavaan bussiin ja pistetään Anorakin rintataskuun. Ah kuinka ihanaa tämä elämä onkaan! Koirakanta koostuu pääosin pienikokoisista terriereistä ja muista aktiviteettialttiista pikkupiskeistä.

Rajakylä

Rajakylässä puolestaan vaalitaan toisenlaista kulttuuria kuin Karjasillalla; toisten elämään ei puututa. Ja jos joku työntää nokkansa liian lähelle, saattaa nokka tulla nopeasti kipeäksi. Myös paskat jäävät taatusti keräämättä, niin omat kuin sen piriverkkarit päällä Deutscher Schäferhundia ulkoiluttavan autovarkaankin. Koirakanta on isoa ja vihaiseksi koulutettua.

Heinäpää

Heinäpään hipsterit fixipyörillään ja olkalaukuillaan ulkoiluttavat mopseja pitkin Tarkk’ampujankatua ja entistä sahanpurukasaan rakennettua ”laskettelukeskusta”. Myös Hollihaassa voi nähdä energiakävelyllä olevia kansalaisia. Koirille ei kelpaa ruoaksi muut kuin erilaiset vihersmoothiet ja raakaruoka. Juomakupissa on tuorepuristettua appelsiinimehua. Paskat tuoksuvat jumalaiselle ja koostumus sekä väri vaihtelevat smoothien sen hetkisen trendiraaka-aineen mukaan.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Vii’en kärki

Matti A. Kemi

These boots were made for walking

 

V Levi’s nahkalenkkarit

Lukioaikoina piti hankkimani lenkkarit, koska liikunnanopettajani mukaan liikkuminen ei mukamas onnistunut kärkikengillä. Koska en halunnut Nike Airin bensalenkkareita, sain vakuutettua äitini ostamaan 500 markan nahkaisista Levi’s –lenkkarit. Elämäni viimeisillä lenkkareillani tein ikimuistoisimman Cooperin testin: -20 metriä.

Retooriset taitoni hämäsivät äitiäni, mutta eivät liikunnanopettajaani.

 

IV Lloyd’sin fiftarikärkkärit

Kesällä 2007 väsytin sekä polveni ruston että vanhat nahkakenkäni. Tienaamillani Tallinnan pokerivoitoilla heitin kulahtaneet menemään ja ostin 150 eurolla itselleni saksalaista käsityölaatua Tallinan Stockalta.

Nyrpeä venakkomyyjä ei luovuttanut minulle kerrallaan kuin yhden klabin, koska ei ollut vakuuttunut kyvystäni maksaa moisia juhlakapineita.

 

III Dr. Martensin maiharit

Yläasteikäisenä oli näyttävää hankkia maiharit, kuunnella heviä ja vakuuttaa, ettei ole skini. Ei mitään typeriä steel cap –virityksiä mummojen potkimiseen, vaan 600 markan keskivarsimaiharit nahkapohjallisella. Kestää edelleen muun muassa öljyä, alkaalia, petrolia ja erinäisiä happoja.

Kesti elämäni ainoan vaellusreissun, kesti liukastumiseni siimatrimmerin kanssa. Kestävät todennäköisesti kauemmin kuin evoluutio.

 

II Ensimmäiset Adidaksen Superstar II, jotka omistin

Bomfunk MC’s toi Suomeen hypetyksen Adolf Dusslerin tuoteperheen retrotuotteesta. Seurasin massoja, kuljin mukamas omia polkujani ja hankin mustat, kiiltävä pintaiset Super-tossut.

Vastavirtaan kauhomalla nauhoitin tossuni Camelin hamppunauhoilla. Sitten poltin toisen polkiessani liekehtivää sytkäriä, jyräsin toisen kuorma-autolla ja räpylöin molemmilla erinäisissä suihkulähteissä. Kun pohja lopulta repesi, liikutuin hyvästellessäni ihmekenkäni.

 

I Ne bootsit, joita äitini ei ikinä minulle hankkinut

Vaadin viisivuotiaana itku-potku-raivareilla saada buutsit, koska minusta ne olivat jotenkin käheät. Äidilläni oli tyylitajua ja tietoisuutta, päättäväisyyttä ja käytännönläheisyyttä. Toisinaan pohdin, miten elämäni olisi mennyt eri teitä; kuinka Etelävaltioiden lippu olisi kova juttu, amerikan rauta ja harrikalla päristely olisi elämän tehtävä ja rockabilly ainoa vaihtoehto.

Sitten luon katseeni vielä kerran siihen keski-ikäiseen miehenretkuun ja ajattelen, että saappaat jalassa kaatuileminen ei ole tyylikästä.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Äimäilyn ytimessä

Kävelevä basso

Matti A. Kemi

 

Seitsenvuotiaana maleksin, hyräilin ja laskin valopylväitä. Kuuntelin ohiajavan paloauton sireenejä ja yritin oivaltaa Dopplerin-ilmiötä.

Neljätoistavuotiaana kannoin povitaskussa Sony Walkmania ja riuhdoin itseäni Amorphiksen Karelian Isthmuksen tuomalla agggressiivisuudella eteenpäin, enkä katsonut ketään vastaantulijoita silmiin.

Kuusitoistakesäisenä kymmenen sekunnin puskurimuisti pätki Discmanissa ja aina oli mukamas kiire kuluttaa matkaa vähemmäksi. Helsingissä sentään kävellään, eikä aanailla.

Yhdeksäntoistavuotiaana Minidisk raivosi äkäistä progea, joka pakotti välillä kepeisiin juoksuaskeliin kohti ohi lipuvia linja-autoja. Oululaisittain kaikki kinttupolut mukamas jouduttivat minua jonnekin.

Kakskytviisvuotiaana kuuntelin lumoutuneena luonnon ja kaupungin ääniä ja jäin itsekin aanailemaan esimerkiksi Plaanaojassa lilluvia roskia kävellen niiden rinnalla. Samalla miettii elämän kummallisuuksia.

Kakskytkasina sitä katsoo akun vähyyttä ja antaa itsensä istua penkille ihmettelemään kännykän ruhjoutuneen näytössä näkyvää Youtube-pätkää erikummallisesta pianistista kiertämässä flyygeliään. Sillä on hienommat kengät kuin minulla ja laiska bassokuvio taustalla.

Sitten sitä vaan miettii, mikä olisi omaperäisin ja pisin reitti maleksia takaisin pää täynnä kummallisia mietteitä.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kuvattuna

Askellus

Janne Vähälä

Riippuva askellus

Kurja kulkuri

Harppaus

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kollaasi

Kengän kuva perseessä

Lyyli Hämärä

 

Pikkumainen Mannerheim valitsi virkaanastujaisiinsa epämukavat ratsastajasaappaat. Arkadianmäen rappusia kävellessään hermostuneisuus näkyi ja marsalkan sauva unohtui.

Kekkonen riisui takkinsa ja kenkänsä Tunisiassa, kiipesi palmuun ja osoitti, että kaikki alkoholi ei ollut hänelle ongelma vaan ratkaisu. Kansa hykerteli tuolle seniiliksi heittäytyneelle diktaattorilleen ja keksiä uusia kaskuja.

Kalevi Sorsa teki hajamielisen virheen ja ottaa eripari kengät johonkin monista tylsistä palavereistaan.

Matti Vanhanen laittoi maaseutuhengessä monot jalkaan Rukan keväthangilla ja sai pöhkön idean eläkeiän nostosta. Tässä vaiheessa kansaa ei enää naurattanut.

Jyrki-boylla on naamallaan nykyään sellainen virne, kun on vihdoin oppinut solmimaan omat kengännauhansa. Hän kiristää solmua köyhien ja lapsiperheiden kauloilla. Hyvinvointi valtio potkii meidät huomastaan.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

KOLLAUS!

Rakkauden portaikko

Aleksi I. Pohjola

Ensin en tuntenut sinua lainkaan;

yksi tuntematon muiden joukossa,

sydän piilossa,

sielu näkymättömissä – pelkkä kuori,

niin kuin minäkin sinulle.

*

Silmät ja nauru,

selittämätön näkymätön kemia vai,

puoleensa vetävä vastustamaton voima?

Miksi minulta kysytte sillä,

en minä sitä osaa teille kertoa.

Minulla on vain tarjota termi sille, mitä tapahtui –

kiinnostuin sinusta.

*

Kuka olet,

mistä tulet,

minne menet?

Kerro minulle,

niin minä kerron puolestani sinulle sen,

miten olen tähän päätynyt.

Kerro, kerro, kerro, kerro ja,

kun viimein kerrot –

minä ihastun.

*

Silmiisi ja nauruusi,

kuoren alta paljastuvaan sydämeen ja siihen sieluun,

joka on hento perhonen,

leikkisä villivarsa ja,

voimakas kuin tiikeri.

*

Kerro enemmän;

päivästäsi,

huomisesta,

ensi viikosta.

Ja nyt minä kerron sinulle asioita,

mitä kerrotaan vain harvoille ja,

valituille.

*

Hei nyt tiedän!

Syötäisiinkö tänään jotain erikoista –

juhlan kunniaksi?

Minä lupaan tiskata sillä,

arki kanssasi on ihanaa –

rakas.

*

Kun olet poissa,

minä itken ikävää.

Ja kun olen poissa,

toivoisin sinun olevan täällä.

Olen tainnut kiintyä –

syvästi rakastua.

*

Anteeksi,

että joudut huolehtimaa minusta.

Teet sen rakkaudella,

valittamatta osaasi,

surematta liikaa tulevaa.

Näin on tapahtuva,

ja se on osa tätä tarinaa –

suurta rakkaustarinaa.

*

Ja kun loppuu maallinen vaellus,

lasketaan arkku maahan ja,

tuska on täyttävä yksin jäävän –

olen minä astunut viimeiselle askeleelle rakkauden portaikossa.

*

Kiitos, että sain askeltaa ne rappuset kanssasi.

Vielä me tapaamme –

lupaan sen.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Visualisoituna

Rytmitetty vaellus

Teksti: Aleksi I. Pohjola

Musiikki: Ester Koivuniva

 

Laahaava

Huntu viistää maata,

puusta tippuva lehti leijailee hitaasti kohti syksyn värjäämää maata.

Valkoisen puvun laahus on revennyt,

lasiset korkokengät ovat kädessä.

*

Jalat ovat naarmuuntuneet verille,

näkökentän peittää kyyneleiden virta.

Aika on pysähtynyt,

todellisuus karannut kauas pois.

*

Hymy,

nauru,

tukan tuoksu,

käden kosketus ja,

hellä halaus.

*

Hän on poissa,

ja minä olen niin yksin,

maailmassa,

jossa ilman sinua,

tahdo en elää –

rakas.

 

Golden Hair – Slowdive

 

Mateleva

Keskipäivän paahtava aurinko,

väreilevä ilma,

kuuma hiekka ja,

hivenen viilentävä merituuli.

*

Sandaalien välissä rahiseva hiekka,

olalla lepäävä pyyhe,

hihaton paita ja,

rastat.

*

Kylmä olut,

kaverit,

ranta ja,

rannan rytmi.

*

Elämä.

 

Damian Marley – Road to Zion (Feat. Nas)

 

Sipsutteleva

Täynnä hentoja,

vaalean punaisia kukkia;

Perhonen,

perhonen,

perhonen,

bulevardia reunastavat kirsikkapuut,

tähän vuoden aikaan ovat.

*

Hypähdys,

helman heilahdus!

Hypähdys,

ja pyörähdys!

*

Ah,

kuinka keväistä!

Ah,

kuinka ihanaa!

*

Ja täynnä hentoja,

vaaleanpunaisia kukkia,

bulevardia reunastavat kirsikkapuut,

tähän vuoden aikaan ovat.

 

Arthur Rubinsterin: Chopin – Waltz No. 1 Op. 18 in E flat major ’G

 

Normaali

Murran ne!

Mä murran ne!

Murran ne!

Mä murran ne!

Mä mä mä mä mä mä mä,

MURRAN NE!

*

Teidän raamit,

kehykset ja muotit.

*

Tässä maailmassa ei ole normaalia –

on vain rajoittuneita ajatuksia ja,

miljoonia kenkiä.

 

Texas Faggott – Oikeesti

 

Kiiruhtava

*

Kannat kopisevat kylmään lattiaan,

laukku tanssii oikean kyljen vierustalla omaa staattista tanssiaan.

Jakkupuvun helma lepattaa hivenen,

lyhyeksi leikatut hiukset pitävät muotonsa.

*

Hän saa mitä haluaa –

aina –

sillä kauniit ja viisaat naiset,

kiiruhtavat muita nopeammin eteenpäin,

elämän kintereillä.

 

Kavisky – Testarossa Autodrive

Harppova

Lapsen loistavat silmät,

viaton riemu,

uteliaisuus ja,

täydellinen rehellisyys.

*

”Katso isä, katso!”

*

Ilman täyttävä nauru,

iloinen kiljunta,

lapsen juoksuaskeleet ja,

lentoon lehahtava kyyhkysparvi.

*

Ja sama toistuu uudestaan,

ja uudestaan,

kunnes pulut väsyvät ja,

lapsen huomio kiinnittyy seuraavaan mielenkiintoiseen asiaan –

joka pitää kokea,

nähdä ja,

tuntea.

*

Mutta et sinä sitä huomaa –

sitä iloista lasta ja,

niitä mielenkiintoisia asioita.

*

Sinulla on liian kiire.

 

Liekki – Tytöt / Kadut / Paluu

Juokseva

Tervehdi aamun aurinkoa,

syksyn huuruavaa hengitystä;

ota askel,

ota toinen.

*

Käy rannassa katsomassa sorsia,

kalastajien veneitä,

syksyn kellastuttamia lehtiä,

hallan huurruttamaa heinikkoa.

*

Kaupunki nukkuu vielä,

ja sinä hymyilet –

he eivät tiedä,

he eivät näe,

he eivät koe.

 

El Guincho – Bombay (Pop Negro)

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kulkeminen

Kun lähdin kävelemään

Matti A. Kemi

 

Kävelevä basso –dum-ba-dum,-dum-ba-dum

50-luvun high/lo –säännöt, tweed-takki ja musta lieri.

Kalvostimet suunnattuna kohti aurinkoa,

rumpalin lautanen sähisee kuin voikukkanen.

 

Jalka menee toisen eteen, keinahtelua.

Mieleen tulee ajatus,

jolle kannattaa naurahtaa,

niin kepeästi ja huolimattomasti.

 

Ja jatkaa tallaamista lievän paniikin

harjauskoneen ja ohiajavan moottoripyörän

pölyttämässä asfaltissa.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kolla-boraatio

Ruohot, kaikki heidän vihreytensä

Aleksi I. Pohjola & Matti A. Kemi

Koska kesällä istutte kuitenkin vapaailtojanne puistoissa:

 

Hollinhaka

Tyhjyydestä kohoavan, ruman kauniin belgradilaisarkkitehtuurin saatua kesällä 2013 julkisivuremontin, jokin siinä muuttui, mutta suosittelemme puistoa krokettin pelaamiseen, petangiin ja fribailuun.

 

Plaaojan puistot

” Ojanvarresta haluttiin suoja-alue tulipaloja vastaan. Rakennetuiksi puistoiksi alueita alettiin muuttaa vasta 1860-luvulla, siihen asti alueet olivat lähinnä heinäpeltoina eli plaaneina, joilta kaupunki myi huutokaupalla heinän kaupunkilaisille.” Kuinka kaunista, kuinka hienoja taideteoksia. Ehkei mitään piknik-kamaa Puhelimen eli Lyöytynpuistoa ja Pokkista lukuun ottamatta, mutta kelpaa ihan vaan kävelyreittinä läpi kaupungin.

 

Toppilan puistot

Frisbeetähän siellä heitetään, ei käy kiistäminen. Mutta tulee käveltyä, ihailtua merta ja jutusteltua heittoseurueen kuulumisista ne tärkeimmät.

Karjasillan moottoritien meluvallit

Kummallista metsää keskellä sykkivää kaupunkia. Viikon luontoäänenä Kaketsulle kaahaavat hälytysajoneuvot.

 

Hupisaaret

Vuodesta 2008 lähtien Valkoisten siltojen saaristoa on yritetty kaavoittaa. Tämä on juuri sitä oululaista mentaliteettia, että kaikki rahastettava rahastetaan ja S-ryhmän kolesteroli tukkii lopunkin kaupungin sydämestä.

Siellä sijaitsee puisto nimeltä Paratiisisaaret. Se on kuin paratiisi, jumalauta. Silti sitä vakavissaan pohdittiin kaavan alaiseksi rahasammoksi jollekin rumille kerrostaloille.

Soveltuu ihan kaikkeen. Siis ihan kaikkeen. Vaikka ihan vain siihen, että katselee suihkulähteitä ja miettii seuraavaa puistoa, mihin samoilisi lämpimänä kesäyönä.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kuukauen epämääränen

Eniten yliastutut

Punainen solmio & Pimmeyen Peleko

Valentin Kononen ”kävelee” Helsingin EM-kisoissa 1994

Kävely on oksettava urheilulaji.

Immanuel Kantin aamupromenadit

Pakkomielteet ja rutiinit kunniaan, Suomen nuoriso!

Jalan nostaminen

Hillityt yhteistoimintaneuvottelut ovat päivän sana.

Ihmiskunnan käyskentely kaksin jaloin

Ihminen osaa myös ryömiä.

Astuttaminen

Ravaaminen on kivaa.

—————————————————————————————————————————————————————————————————