Kollaus 2/2014

etukansi2

—————————————————————————————————————————————————————————————————

* Kuvastin *Miltei vii’en kärki *Kuvattuna  *Kollaus! *Kulminaatio  *Suljin *Kompastuminen

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kompastuminen

Luonnoton ja vaarallinen valo

Teksti: Sara Ilonen Kuva: Aleksi I. Pohjola

Thomas Edison kehitti keinotekoisen sähkövalon 1800-luvun lopulla. Seuraavalla vuosisadalla hehkulamput ja valo löysivät tiensä lähes jokaisen länsimaalaisen kotiin. Olihan se nyt mukavaa, kun joulun aikaan ei enää tarvinnut pelätä kynttilöiden lieskoja kuusen oksilla. Muorikin näki uuninlampun lämpimässä valossa, milloin pullat saivat kauniin kullanruskean värin pintaansa. Edisonilla tuskin kävi mielessäkään, että vielä aikojen saatossa hänen keksinnöstään ja sen jälkeläisistä tulisi rasite. Ajanmittaan valosta tuli saastetta.

Ameebavaiheessa valosaaste oli vain astrologien ja muiden taivaankyttääjien riesa. Kun suurkaupunkien välkkyvät valot heijastuvat kohti galaksimme kattoa, kaupunkien ilmatilaan muodostuu halon kaltainen valokupla, joka sumensi näkymät maapinnalta avaruuteen. Oulun kokoisesta kaupungista saa ajaa ainakin 20 kilometriä ulos taajamasta, jos haluaa nähdä kirkkaana tähtiyönä nähdä Otavaa enempää. Ilmiö nimettiin valosaasteeksi.

Vuosituhannen vaihtuessa valosaaste löysi uuden muodon. Joku meni keksimään edulliset, pitkäikäiset ja ympäristöystävälliset led-valot. Kuin syöpä ledit levisivät televisioiden merkkivaloista niiden näyttöihin ja myöhemmin myös luontoon. Pienen yksiön kokoiset mainostaulut valloittivat taajamien ojanpientareet.

Teoksessa Valon varjopuolet Suomen ympäristökeskuksen tutkijat Jari Lyytimäki ja Janne Rinne paljastavat keinovalon pahansuovan vaikutuksen ihmisiin ja meitä ympäröivään luontoon.
Valoympäristön muutos on suurin uhka yöeläimille. Liikenteen, mainosten ja koristeiden valot sekoittavat niiden vaistot kuin päihteet ihmisen järjen. Liiallinen ja ennen hämärän paikkaan ilmestynyt valo vaikuttaa muun muassa yöeläinten suunnistamiseen, ravinnonhakuun, lisääntymiseen ja saalistajilta suojautumiseen. Öiseen aikaan etelään suunnistavien lintujen pää menee niin sekaisin ylimääräisestä valosta, että peipponen matkaa vahingossa kohti Pohjois- eikä Etelänapaa.
Maapallon ylikansoittaneella eläimellä, ihmisellä, valosaasteen aiheuttamat haitat ovat yllättävän laajat. Joka kymmenes ihminen, kuudes eurooppalainen ja viides amerikkalainen asuu alueella, jossa valosaaste estää tähtitaivaan tarkemman tiirailun. Ongelma ei ole ainoastaan siinä, ettemme valosaasteen vuoksi näe taivaalle, vaan se häiritsee myös silmiemme kehitystä. Liialliselle keinovalolle altistuneen hämäränäkö ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi kehittynyt, että tähtiä voisi katsella ilman kaukoputkea.

Ylimääräinen valo myös heikentää melatoniinin tuotantoa. Unettomien öiden lisäksi melatoniinin vaikutus näkyy estrogeeenitasossa. Liian vähäinen melatoniinin tuotto lisää estrogeenin tuotantoa, mikä aiheuttaa syövän lisäksi monia muita ärsyttäviä vaivoja kuten pahentuneita PMS-oireita ja migreeniä. Lisäksi valosaasteelle altistuminen on yhdistetty liikalihavuuteen ja stressiin.

Kun seuraava joulu kolkuttaa ovelle, aion kieltää naapurini rumat ja ärsyttävät jouluvalot omaan terveyteeni vedoten. Ainakaan hänen vuoksi en aio syöpää saada, mieluummin tupakoin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kuvastin

Kun taiteesta ja diplomatiasta katosi kajo

Taidereportterinanne Matti A. Kemi

George W. Bush ei ole tuonut julki mielipiteitään maailman tapahtumista. Tämä ei ole uutinen, mutta sen sijaan se on uutinen, että apinakasvoinen Dick Cheneyn marionetti aloitti taiteen tekemisen ihan siltä kuulemalta, että myös Winston Churchill oli intohimoinen taidemaalari.

Kuinka oivaltaa onkaan nostaa itsensä entisenä suurvallan pupettina itse Winstonin tasolle maalailemalla muutakin kuin Afganistanin ja Irakin levottomuutta.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kulminaatio

Valo

Punainen solmio

Iltaruskon kyyneleiden alla,

punaisten pilvimattojen reunalla,

siristyksen kajon kadotessa,

vaihtuu valo pimeydeksi,

päivä yöksi.

*

Ja silloin aloittavat varjot oman leikkinsä,

loputtomasti jatkuvan huojunnan,

välissä hiljaa heiluvien,

ohuiden oksien,

puiden yksinäisten.

*

Ympärilleen varovasti vilkuillen,

hiljaa niityn viertä hiipien,

ruohomattoa hellästi nuollen,

ohutta usvaa edellään työntäen,

surun verhoa vetäen.

*

Saapuu katalasti kietova,

kalman kylmään syleilyyn,

hellästi hukuttava,

vastustamattomasti viettelevä,

musta halla.

*

Ja minä antaudun,

sen kylmään syliin,

kiihkeään hyväilyyn,

kyltymättömään kiihkoon,

kuoleman aktiin.

*

Ja kun minä en enää jaksa,

katson sinua silmiin,

nähdäkseni vielä viimeisen kerran,

sen valon,

jonka tiedän nyt viimein löytäneeni – rakkaani.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kuvattuna

Valosta varjoon

Janne Vähälä

Uinuva aurinkoUinuva aurinko

Taivaallista sähköäTaivaallista sähköä

Neon 3Neon 3

LukittuLukittu

LääkittyLääkitty

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Suljin

Kun viimeinen sammutti valot

Teksti: Aleksi I. Pohjola Kuvat: Milka Simpura

Maapallo on erikoinen paikka. Se koostuu meristä ja mantereista, omissa lokeroissaan lilluvista mannerlaatoista ja ihmeellisestä kuvusta, jota kutsumme ilmakehäksi. Se koostuu toisiinsa kiinnittyvistä palapelin paloista, ekosysteemistä ja ravintoketjuista. Evoluutiosta ja elämästä.

Maapallo on täynnä ekologisia lokeroita, eliölajien ja -populaatioiden lokeroituja paikkoja eliöyhteisössä. Jos lajille ei ole kilpailua siinä ympäristössä missä se elää, on lokeron nimi peruslokero. Ihminen esimerkiksi elää peruslokerossa, koska meille ei löydy luontaisia vihollisia.

Jos lajin elinympäristössä taas esiintyy kilpailua, kutsutaan lajin paikkaa eliöyhteiskunnassa toteutuneeksi lokeroksi. Eli toisin sanoen se on tila, mikä lajilla on hallussa sillä hetkellä. Jos lokero kilpailun kiivastuessa pienenee pienenemistään, tullaan lopulta tilanteeseen, jossa eliölaji ei enää selviydy, jos sen lokero vielä pienenee. Tätä kutsutaan ydinlokeroksi. Tämän jälkeen edessä on lajin tuhoutuminen ja sukupuutto.

Ekologista lokeroitumista tapahtuu myös lajien sisällä. Ekologinen lokeroituminen voidaankin nähdä kerroksellisena tapahtumana, eräänlaisena hierarkkisena sedimenttinä. Ihmiskunta elää siis peruslokerossaan, ilman luontaisia vihollisia – vapaan tilan rajoittajia, kannan verottajia. Mutta kun siirretään ekologinen lokeroituminen ihmislajin sisälle, yhteiskuntaan ja yhteisöihin, tulevat mukaan myös toteutunut lokero ja ydinlokero. Ihmisen elämä on täynnä erilaisia lokeroita, päällekkäisiä ja rinnakkaisia, vaihtuvia ja pysyviä ekologisia lokeroita.

Suurin osa valtioista elää toteutuneissa, ajan saatossa myös peruslokeroiksi muuttuneissa tiloissa. Aina välillä historian saatossa käydään sotia, jolloin kilpailu käy niin kovaksi, että osa valtioista luiskahtaa ydinlokeroihin ja kabinettien kautta uusituiksi rajalinjoiksi, lokeroista toisiin.

Ihmisen globaaliin lokeroon vaikuttaa luonnollisesti myös sen valtion oma lokero, jossa ihminen asuu. Jos olet homo Ugandassa, elät ydinlokerossa. Jos elät homona Venäjällä, olet toteutuneessa lokerossa. Kamppailussa oman elintilan puolesta – välillä lisää tilaa saaden – viime aikoina taas sitä hurjasti menettäneenä.

Valinnaiset kuvat

Newsweek-lehti puolestaan teetti vuonna 2011 selvityksen naisten asemista eri puolilla maailmaa. Suomi oli maailman viidenneksi paras maa naisille. Huonoin paikka naisille oli puolestaan Keski-Afrikassa sijaitseva Tsâd. Se sai selvityksessä nolla pistettä. Naisten alhainen asema yhteiskunnassa, arvostuksen puute ja mahdollisuus vapaaseen elämään, ympärileikkaukset, raiskaukset sekä pahoinpitelyt ovat jokapäiväisiä ongelmia miljoonilla ja taas miljoonille naisille.

Syntymäpaikka on siis yksi merkittävä tekijä, kun ihmistä lokeroidaan globaalilta kannalta katsottuna. Syntymäpaikka ei pelkästään rajoitu kuitenkaan valtioon, vaan siihen voidaan pureutua myös syvemmin. Syntyminen betoniseen kerrostalolähiöön, työläisten kansoittamaan elintasolliseen lokeroon on viime aikaisten tutkimusten perusteella – joissa köyhyyden on todettu periytyvän – aivan eri asia, kuin syntyminen suomenruotsalaiseen perheeseen, jota ei voida mitenkään kategorisoida nykypäivän uusrikkaisiin, vaan on puhuttava periytyvästä ja perinteikkäästä varallisuudesta, jota osataan arvostaa ja vaalia, sekä myös käyttäytyä sille sopivalla arvolla. Tästä muodostuu elintasollinen lokero: Köyhä, vähävarainen, keskiluokkainen, yläluokkainen, rikas ja eliitti. Elintasollinen lokero taas on merkittävä tekijä sosiaalista lokeroa, sitä hierarkian tasoa, jolla me tässä yhteiskunnassa olemme.

Satu Tuomiston Riisuttuna tanssiesitys haluaa herättää keskustelua yhteiskunnan rooleista, lokeroista ja hierarkioista. Oulun musiikkijuhlilla nähtävässä tanssiesityksessä tanssijat ovat alasti. Yleisön omasta pyynnöstä yksi esitys järjestetään siten, että myös yleisö on alasti. Näyttelijöiden alastomuus kuvaa roolittomuutta, näkyvistä vallan ja menestyksen symboleista vapautumista, hierarkian arvomerkeistä luopumista.

”En ymmärrä, miksi Oulun kaupungin pitää nostattaa imagoaan tällä tavoin. Ei tämä mitään sivistynyttä kulttuuria ole. Yökerhoissa on mahdollisuus päästä osalliseksi alastomuudesta ja eroottisuudesta, jos sitä haluaa.” – Matias Ojalehto (kesk.) – Kaleva 10.02.14

Näin kommentoi Matias Ojalehto (kesk), Oulun sivistys- ja kulttuurilautakunnan puheenjohtajana Riisuttuna – tanssiesityksen alastonnäytöstä. Rimanalituksena Ojalehto ajoi Oulun musiikkijuhlat ydinlokeroon, uhkaamalla leikata rahallista tukea, jos näytökselle ei aseteta K-16 ikärajaa. Pelastuakseen uhkaavalta tuholta Oulun musiikkijuhlat suostui pyyntöön hammasta purren ja nousi ydinlokerosta takaisin toteutuneeseen lokeroon.

Ojalehdon vaatimus ikärajasta oli kuitenkin vain näennäinen syy. Oikea syy löytyy konservatistisesta ajattelusta sekä siihen liittyvästä ajatusmallista: Kaikki uusi ja rohkea uhkaa ekologista lokeroamme ja sitä vastaan on sokeasti puolustauduttava.

Valinnaiset kuvat

Ihmisen ekologisen lokeron muodostuminen, roolien jakautuminen ja hierarkkiatasojen ymmärtäminen on äärimmäisen haastava, mutta myös äärimmäisen tärkeä osa ihmisen kehitystä. Aihe on vaikea ja sitä on vaikea lähestyä, sillä roolit istuvat ihmisissä tiukasti ja alkukantainen selviytymisvaistomme ajaa meitä koko ajan alitajunnallisesti suojelemaan ekologista lokeroamme.

Taiteen vahvuuksia on puolestaan sen kyky reflektoida yhteiskuntaa sekä herättää keskustelua käyttämällä taiteelle tyypillissä keinoja, joiden avulla voidaan käsitellä vaikeitakin asioita. Sen keskustelun ja reflektoinnin rajoittaminen on häpeällistä ja langettaa varjon Oulun kulttuuri- ja taide-elämälle.

Matias Ojalehto on ajanut Oulun taidekentän ydinlokeroon – siihen tilaan, jossa konservatiivisuus pienentää elintilaa askel askeleelta. Ei ole kaukana enää hetki, jolloin ovet suljetaan ja viimeisenä lähtenyt joutuu sammuttamaan valot.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Miltei vii’en kärki
“Aamulla ennen auringon nousua samat hämärät toistuvat päinvastaisessa järjestyksessä.”

Lyyli Hämärä ja Pimmeyen Peleko

Porvarillinen hämärä
Kun entinen Apulannan punkkari-basisti kuvaa dokumenttia ilkikurisesta, aiemmin paradigmoilla ”työväen presidentti” ja ”vallaton poikamies” tunnetusta äksyilijästä, pitäisi skarpin imagokuurin läpikäyneen puoluetoimiston haistaa muutakin kuin fantastisuutensa, kettyryytensä, yrittelijyyden ja omahyväisyytensä. Kuriositeettina on mainittava, että termi ”porvarillinen hämärä” on käsityöläisten käyttämää perua.

Nauttinen hämärä
Useimmat puolueiden kirkkaimmat tähdet näkyvät Euroopan parlamenttivaaleissa ja moni luotsaa poliittisen uransa uuteen nousuun möhlittyään koto-Suomen hiekkalaatikoilla. Sääli, ettei Paavo Arhinmäki ole se kirkkain vaan sammunein tähti.

Astronominen hämärä
Tähtitieteellisiä havaintoja voi tehdä, mutta niin taivaanrannassa kuin eduskuntaryhmässä ei ole kajoa. Vähän niin kuin sellaista hämärää, että perussuomalaisten tyhmyriksi valittiin Pirkko Ruohonen-Lernerin sijaan Jari Lindström suomenruotsalaisemmalla sukunimellään.

Pimeys
Aurinko on enemmän kuin 18 astetta taivaanrannan alapuolella, demareiden kannatus reilusti alle 18 pinnaa ja puolueen johtoon on valittavana joko ammattiyhdistysliikkeen kankea kivikasvo Antti Rinne tai verkkosukkainen Jutta Urpilainen. Tölö Unga Sosialister, pimensikö harmaa kaihi, onko ikävä Paavo ”Ärinä” Lipposta?

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kollaus!

Valon lyhyt historia

Aleksi I. Pohjola

Ensimmäisenä siitä alkoivat nauttia syanobakteerit. Perhana pärähtivat vain sen verran hyvin tavaraan, että ajautuivat loputtomien orgasmien pyörteisiin ja ilosanomaa levittäen alkoivat yhteyttämään ja siinä sivussa tuottamaan happea. Biodiversiteetin rikastuessa rakkauden ilosanoma levisi sellaisella voimalla, että vertailussa jäisi jalkoihin villit 60-luvun huumeiden sävyttämät hippiorgiatkin – mitään niiltä bileiltä kuitenkaan pois ottamatta.

Noin 400 miljoonaa vuotta sitten ensimmäiset kasvit nousivat maalle. Vedessä vallinnut laiska lilluminen loppui ja alkoi villi kilpavarustelu siitä, kuka saisi kärkipaikan ja kuka jäisi ringin viimeiseksi. Voimakkaimmat pärjäsivät ja kasvoivat muita korkeammalle. Kaikki eivät tyytyneet kuitenkaan kohtaloonsa, vaan osa pirulaisista päätti silti selviytyä: Ne, joilla ei ollut voimaa nousta korkeimmalle, kehittivät oman luovan tyylinsä selviytyä tukalasta tilanteesta. Tästä juontuu luonnon rikkaus ja monimuotoisuus.

Sata miljoonaa vuotta siinä osapuilleen vierähti, ennen kuin Enttien yksinäisyys viimein päättyi ja meren syvyyksistä maalle nousivat ensimmäiset eläimet – nykyisten hyönteisten esi-isät – selkärangattomat pieneliöt. Näiden jälkeen maa olikin jo kansoitettu tulevilla prinsseillä, sillä kun sammakot tekivät omassa pienessä päässään päätöksen, että nyt aletaankin hengittelemään ihon kautta ja lähdetään kuivalle maalle loikkimaan, oli monarkia turvattu 260 miljoonan vuoden päähän erääseen pohjoismaalaiseen kuningaskuntaan asti, missä kansakunta menee sekaisin Amerikassa asuvan prinsessan lapsen nimestä. Tämän pienen evolutionaalisen harha-askeleen kintereillä osa kaloista heivasi kiduksensa menemään ja korvasi ne huomattavasti sointuvammalla sanalla: Keuhkoilla. Vielä kun evistä kasvatettiin raajat ja etenemisnopeus muuttui matelusta laukkaan, pystyttiin historian kirjoittamista jatkamaan.

210 miljoonaa vuotta sitten kasveilla oli edelleen menossa niin sanotut villit vuodet ja ilmassa oli paljon happea. Kasvit ja eläimet olivat sopeutuneet maaelämään ja niiden koko alkoi kasvaa. Oli aika tuoda näyttämölle eläinten evoluutiohistorian kovimmat tyypit, oikeat bääd äässit, dinosaurukset. Siihen aikaan ravintosuositukset olivat hiukan erilaiset kuin tänä päivänä ja punaista lihaa sekä proteiinia vedettiin surutta. Brachiosaurus heilutteli irokeesiaan 15 metrin korkeudessa. Esiintymislavalle sitä ei päästetty, 75-85 tonnin paino olisi ollut liikaa tukirakenteille.

Brachiosaurus oli kyllä iso, mutta hyvin lempeä luonteeltaan. Se hiukan iso ja kömpelö sinisilmäisen hölmö lapsi, joka on aina ”jengin” mukana, mutta ei koskaan voi nousta sen henkiseksi johtajaksi. Se paikka on nimittäin varattu Tyrannosauridae -sukuun kuuluneelle petodinosaurukselle, tyranniliskojen kuninkaalle – Tyrannosaurus rexille. 13-14,5 metriä pituutta, 4-5 metriä korkeutta, painoa 7.9 tonnia. Suussa 50-60 kappaletta 30 senttimetrin pituista hammasta. Tyrannosaurus Rex on se tyyppi, jonka ei tarvitse tehdä edes mitään – ja silti kaikki pelkäävät sitä. T-Rexin valta perustuu hyvin paljon myös luottomieheen – likaisen työn tekijään – jollainen löytyy jengistä kuin jengistä. Velociraptor on se vittumainen pikku nilkki, joka on porukan kovin tappelemaan ja aina toteuttamassa ”pomon” ohjeita. Erityisen huono matematiikassa, erityisen hyvä liikunnassa. Karkuun yrittävällä pullukalla ei ole mahdollisuuksia ja näytös voi alkaa.

Vuodet rullasivat eteenpäin omalla painollaan. Koulupihoilla kovikset vaihtuivat toisiin ja pullukat saivat pataan samalla tavalla kuin ennenkin. Sitten tapahtui jotain odottamatonta. Yleisen käsityksen mukaan 65.5 miljoonaa vuotta sitten Jukatanin niemimaalle törmäsi asteroidi. Räjähdyksestä syntynyt maailmanlaajuinen tulipallo kylvi ensimmäiset tuhon askeleet yhdessä kuuman kaasun ja paineaallon kanssa. Koko maapallo järisi törmäyksen voimasta yli 10 Richterin voimalla. Tästä syntyi maanvyöryjä ja suuri hyökyaalto.

Ekokatastrofi tappoi shokkivaikutuksista selvinneitä lajeja ja törmäyksestä vapautuneista rikkiyhdisteistä ilmakehään kehittynyt rikkihappopilvi peitti auringonvalon ja viimeisti tuhoa. Lopullinen tuho tuli, kun kasvit eivät voineet enää yhteyttää auringon mentyä rikkipilven taakse ja ekosysteemit romahtivat. Kasvien himo oli vihdoinkin tyydytetty ja orgiat voitiin päättää.

Kun rikkipilvi aikanaan hälveni, otsonikerros korjaantui ja kasvit pääsivät jälleen lempipuuhansa pariin, oli maapallolla taas ihanteelliset olosuhteet elämälle. Dinosauruksien valtakausi oli päättynyt ja laji kuollut sukupuuttoon. Vapautuneisiin ekologisiin lokeroihin alkoikin ilmaantua mitä erikoisempia nisäkkäitä. Toiset nisäkkäät söivät kasveja ja toiset kasveja syöviä nisäkkäitä. Evoluutio jylläsi ja ravintoketjuissa käytiin ikuista kamppailua puolustuksen ja hyökkäyksen paremmuudesta.

Ihmisen paras kaveri koira asteli areenalle noin 60 miljoonaa vuotta sitten yhdessä kissan ja sian kanssa – ja tässä yhteydessä ei puhuta vielä suomalaisesta miehestä. Eihän koirat vielä tuohon aikaan olleet mitään viidakossa kirmaavia Paris Hiltonin chihuahuaita eivätkä kissat käyttäneet raapimispuinaan jättimäisiä mammuttipetäjiä, mutta joitakin samoja alkukantaisia aisteja vielä kesyttämisen ja jalostamisenkin jälkeen on näistä esi-koirista ja -kissoista säilynyt nykypäivän lemmikeihinkin.

35 miljoonaa vuotta sitten ihmisapinat erkanivat häntäapinoiden kehityslinjasta omakseen ja 7 miljoonaa vuotta sitten nykyihmisen kantamuoto käveli Arfikassa. Ihmiset eivät suinkaan olleet yksi ainoa laji, vaan käsittivät useita rinnakkain ja eri aikaan eläneitä lajeja, tunnetuimpina Homo erectus, Homo neanderthalensis sekä Homo sapiens, jonka alalajeina on ollut Homo sapiens idaltu sekä Homo sapiens sapiens, eli siis me.

Vuonna 2014, reilut 500 miljoonaa vuotta siitä, kun maapallon ensimmäiset orgiat polkaistiin käyntiin, määrittelee se yksi ja ainoa edelleenkin toistojen määrän ja nopeuden. Me olemme palvoneet sitä, me olemme kunnioittaneet sitä, me olemme ihastelleet, kummastelleet ja pelänneet sitä. Me olemme tutkineet sitä, analysoineet sitä sekä nimenneet sen. Sen nimi on Aurinko – ja se tuottaa meille lämpöä ja valoa, joita ilman tätäkään tarinaa ei olisi voitu kirjoittaa.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Takakansi1

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: