Kollaus

€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€Euro€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€

Kollaus 1/2014

*Kuvattuna * Vii’en kärki *Kullautettu  *Kuukauen epämääräinen *KOLLAUS! *Äimäilyn ytimessä *Lopullisesti kollautettu *Kul(l)ahtanutta

€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€Euro€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€€

Lopullisesti killautettu

Suuret setelit

Atte-Veikka Niemelä

Setvi elätti setelit ensin,
setsuurin elääkseen vei selitys etevin
Eloon ensi setä jolla virka oli suurin,
kooltaan vaatimaton ja käänteissään vikkelä kuin puhuri.
Ennakkosensuurista hekumoi ja tunsi kansan mielihalut,
loi suuri ja mahtava sen perinteen ennen kuin loppui sen toilailut.

Setä puheen piti ja arvonsa esitti,
moni tuumi: ”Kasvun mahdollisuudet vesitti.”
Aiheeseen moni perehtyi ja puhumaankin erehtyi,
mut sedän vastaus oli sama, puhui sitten muna tai kana.
”Ällös puhu masentavia, hyvä lapsi. Kun luoteeksi kääntyy vuoksi vain positiivarilla käy flaksi. On elomme fantastista ja jonain päivänä sade taivaalta muuttuu vielä mannaksi.”
Kun kritiikin taimen joku asiallisesti istutti,
puhui setä kuin syyllinen kaikkeen olisi förskotti

Seliselityksen nielleenä painoi keskuspankkiiri Erkki seteleitä pontevasti,
kokoa aari, mittaa maahan asti.
Ponteva kauppias osti ja vekseliselitteli,
vaikka oli lama ja kauhistus, käynyt ei tyhjä enää kaupaksi.
Kauppias suutahti: ”Jyrki, miss’ on lupaamasi tuuri? Jää afäärit pieniksi eikä mannasta ole tehty yksikään itkumuuri. Vaimoni motkottaa kun ei ole varaa matkata Kanarialle, itkee lapsi kun en jättänytkään lahjoja kuusen alle. Velkatilini on jo tapissa, mutta lompsani puhuu vain matista.”

Riensi tällöin Jyrkin apuun Jutta, kansakoulun opettaja joka luuli hallitsevansa myös taloutta. ”On väärin velaksi mitään ostaa, vaikk’ niin uskoikin Keynes, ei alijäämäbudjetilla voi valtio kansan elintasoa nostaa. Kyse ei ole siitä että euro mahdollisuuksiamme rajoittaisi – kyllä silloin EKP ja Angela meitä varoittaisi. Growsterity on ainoa oikea tie, joka mustan aukon tavoin tyhjästä luo uutta, kunhan ensin kaiken vie. Yritysveroa vielä kunhan alennamme, saatte sitten kaikki kyllä mannanne.”

Kului vuosi, kului kaks, muttei meno muuttunut kummemmaks.
Pian koittaisi kehysriihen aika, silloin nähtäisiin riittääkö sixpackin taika.

Mut’ kas kummaa, kalkkiviivoilla, alkoi finanssiministeri sooloilla: ”Ma tiedän kokemuksesta, ei seuraa leikkauksista kasvua vaan aika musta. Säästötavoitteista on tingittävä, ei muuten kasva talous tai liiku kauppaan syötävä. Kokosin seminaariin joukon talousneroja. Sen sisältö on kuitenkin salainen ettei kukaan näe asiantuntijoiden mielipide-eroja.”

Voi suuri suru ja turhuuksien turhuus,
ken kestää tätä voisi kun hallitukselta puuttuu asiantunteva johtajuus
Ei tarvitse kukaan enää satiiria,
riittää hyvin kun lukee aamulla Hesaria.
Ja miettikää mikä on kaiken sähläyksen lopputulos:
talouskasvu on mennyt, ja käy Jyrkin tie pian Valtioneuvoston linnasta ulos.

Tilalle astuu Sipilä ja keskustavetoinen hallitus, poppoo jolta sujuu vanhaan malliin kansan jallitus. Kun saadaan vielä Väyryselle salkku, on parasta varautua ja tilata itselleen tammiarkku.

₦₦₦₦₦₦₦Nigerian Naira₦₦₦₦₦₦₦

Kuukauen epämääräinen

Rullalle kääritty seteli

Punainen Solmio

Kuukauden ensimmäinen:

Kattokruunu vaihtuu diskopalloksi,

himot voittaa päätökset,

riippuvuudet lujan mielen.

–

Näkymättömät ykköset ja nollat vyöryvät kaapeleita pitkin,

muodostaen sen,

ennalta määrätyn summan – päätöksen mukaan.

MUTTA MINÄ OLEN TAIKURI ja,

minulla on monta kaniinia hatussani.

 –

Luku mielestä,

siihen seinästä työntyvään keltaiseen laatikkoon joka,

nimensä vastaisesti antaa – jos oikein osaa pyytää.

 –

666 + 9, olkoon numero onneen.

Kymmenen sinistä,

sileää,

sarjanumeroilla järjesteltyä,

hologrammeilla merkittyä.

Yhdeksän sulle, yksi rullalle mulle.

 –

Valkoinen on talven väri,

krooninen flunssa ammattitauti.

Pinnoilla aina lunta,

puhtaan valkoista,

NIIN KUIN HAAVEUNTA.

 –

Aamulla pöydällä Jallu x2,

likainen peili ja,

yksi rullalle kääritty seteli,

sininen ja sileä.

 ***

Miksi aina ei voisi olla talvi,

minä kysyn,

ja silitän punasilmäistä kaniinia vastakarvaan.

₭₭₭₭₭₭Laosin Kip₭₭₭₭₭₭

KOLLAUS!

”AIKA ON RAHAA”

Teksti: Juhani Kenttä

Kuvat: Aleksi I. Pohjola

Onko näin? Pitääkö vanha, itsensä yksiselitteisenä totuutena julistava fraasi vielä kutinsa valmiissa maailmassa. Minun mielestäni kaikkea ja ihan kaikkea on hyvä kyseenalaistaa aika ajoin, joten tartunpa nyt tällä kertaa tähän. Onko aika minulle rahaa. Ja ennen kuin käyn käsiksi minun henkilökohtaiseen kokemukseen, määritelläänpä aluksi yhtälön tekijät.

No niin. No aikahan on yksi olennaisimpia suureita fysiikassa. Suure on jonkin asian tai esineen mitattavissa oleva ominaisuus. Suureen arvo mitataan yksiköissä, kuten ajan tapauksessa sekunteina, minuutteina ja niin edespäin. Jeah?

Raha taas on yleinen maksuväline, jolla ostetaan hyödykkeitä. Raha esiintyy useina eri maiden tai alueiden itse määrittäminä valuuttoina, mutta niiden keskinäiset vaihtokurssit poislukien ne toimivat kaikki samalla periaatteella.

Aika on ollut olemassa alkuräjähdyksestä asti, jos asiaa tulkitaan Einsteinin suhteellisuusteorian mukaan. Sen mukaan aikaa ei myöskään voi käsittää yksistään, vaan pelkästään osana aika-avaruutta, joka on luonteeltaan dynaamisesti kaareutuva. Ja älkää vain jumalauta pyytäkö minua selittämään, mitä se tarkoittaa. Jos et ihan ymmärrä sen merkitystä, sitten meitä on kaksi. Newtonin teorian mukaan taas aika on absoluuttinen ja mistään havaitsijasta riippumaton todellisuuden aspekti. Se kuulostaisi paljon mukavammalta minulle, mutta Einsteinin aikakäsitys on valitettavasti yleisemmin hyväksytty teoria, joten etenemme sen mukaan. Vielä jotenkuten mukana? Jes.

Raha on täysin ihmisen luoma käsite. Sitä ennen oli vain vaihtokauppaa. Syynä rahan luomiselle oli vaihtokaupan muodostuminen epäkäytännölliseksi yhteismitallisten vaihtojen mittaamisen vaikeuden ja yhteiskunnan monimutkaistumisen takia. Aikaisimmat tiedetyt metallirahat on lyöty jo 650 eKr..Yhteiskunnan kehittyessä pitkän aikaa omavaraisina yksikköinä raha on kuitenkin vakiintunut käyttöön eri alueilla jopa yli tuhannen vuoden erolla.

Pieniä variaatioita lukuun ottamatta ajan mittaamisen käytäntö on yhtenevä ympäri maailmaa. Aika on tieteellisesti todistettu itsessään mitattavissa olevaksi arvoksi. Raha sen sijaan on vakuus todellista arvoa vastaan, setelit ja kolikot sekä verkkopankin bitit pelkkiä symboleja pankkien ’rahavarantoja’ vastaan. Rahan arvo perustuu täysin keskinäiseen sopimukseen yhteiskunnan rahataloudesta. Suurempaan pilkun viilaamiseen puuttumatta aika ja raha ovat kuitenkin molemmat meille selviä ja ymmärrettäviä asioita arkipäiväisessä puheessa. Voidaan sanoa, että ne ovat vallallaan olevia universaaleja käsitteitä. Tässä ja nyt absoluuttisia. Kunnes toisin todistetaan.

Aika on rahaa, kuuluu siis fraasi. Miten minä subjektiivisesti koen tämän. Aikaa minulla on omasta mielestäni aika paljon. Olen pian 27-vuotias eivätkä saavutukseni ole vielä niin legendaarisia, että minun olisi mitään järkeä liittyä 27 Clubiin. Elinajanodotteeni keskimääräisen terveenä Suomen kansalaisena on 80,1. Jos ajattelen aikani maan päällä lineaarisena janana, jolla on alku ja loppu, minulla on aikaa jäljellä siis rapiat 50 vuotta.

Olen myös tällä hetkellä työtön sosiaalivaltion kansalainen, joten voin väittää minulla olevan enemmän aikaa käsissäni kuin suurimmalla osalla kanssaeläjistäni. Oikeastaan koen välillä ajan leilini suorastaan ylitsevuotavaksi. Usein kulkiessani aamunkoitosta illansuuhun olen pudottanut puolet siitä maahan hädintuskin itse huomaten sen tapahtumista matkan varrella. En kiinnitä siihen huomiota, koska se ei tunnu oikein miltään.

Aikani on kokenut inflaation. Jos palataan hiukan takaisin rahan luonteeseen tarkastelemalla sen lieveilmiöitä, inflaatio ja muut rahan arvoon liittyvät ongelmathan johtuvat pitkälti talousjärjestelmän kestämättömistä rakenteista. Niistä rakenteista johtuu esimerkiksi se, että suurin osa maailman rahasta ei ole mitään konkreettista. Ennen vanhaan kultasepän antama paperikuitti oli vakuus holvissa säilytettyä kultaa vastaan. Nyt seteli on vakuus pankin luomaa rahaa eli tosiasiassa sen luomaa velkaa vastaan. Raha on velkaa ja luottamusta siitä, että joku suoriutuu maksusitoumuksesta velkaansa. Näin rahaa pysyy koko ajan liikkeessä, miljoonien ihmisten maksaessa velkojaan pois. Velkarahaa luodaan keinotekoisesti pankkien lainajärjestelmien puolesta ja sitä lainataan aina korkoa vastaan. Vaikka lainojen myötä rahan määrä tavallaan kasvaa koko ajan, korkojen ansiosta velan määrä kasvaa jokaisen myönnetyn lainan myötä aina rahamäärää suuremmaksi. Jos aika on rahaa, tämäkö nyt sitten on sitä aika-avaruuden dynaamista kaareutumista?

Entä onko minun aika velkaa jollekin toiselle? Siltä se tosiaan joskus saattaa tuntua. Ainakin silloin kun höristän korvia ja seuraan aikaani. Kun luen erinäisiä mielipidekirjoituksia. Tai kun kuuntelen kansanedustajieni lausuntoja. Luen ja kuuntelen sujuvasti kahta kieltä ja molempia hyvin rivien väleistä. Olen siipiveikko, olen loinen, olen roskasakkia. Tai jotain muuta vastaavaa. Varsinkin kun en käytä jokaista hereilläolohetkeäni ihan vain minkä tahansa työn saamiseen. Ei täällä tämmöinen peli vetele. Niskalaukauksen paikka. Tervemenoa ajasta ikuisuuteen. Joudunko maksamaan tämän kaiken tuhlaamani ajan vielä joskus korkojen kera takaisin? Ja miten on, teenkö minä sen nyt täällä vai sitten siellä ikuisuudessa? Nääh, jälkimmäiseen minä en ainakaan usko. Mutta täällä ne saattavat sitä minuun yrittää, pitää pysyä valppaana.

Mutta jos aika on rahaa, silloinhan aikakin on vain vakuus todellista arvoa vastaan. Ajan arvon laskeminen ei ole mitään konkreettista, jos ajattelee vallitsevan paradigman vastaisesti. Ja miksi en ajattelisi. Tämä on minun aikaani. Arvokasta minulle. Minulla on vapaus luoda oman käsitykseni ajasta ja elää sen mukaan. Voin antaa ajan vain huuhtoutua ylitseni ja pestä minut kaikesta, jos siltä tuntuu. Tai voin verhoilla itseni avaruuden suojaväreihin, taitella ajan kokoon käteensopivaksi aseeksi ja tehdä hyökkäykseni. Yksi olennaisimmista asioista minulle on nyt ainakin, että käytän aikaa pyrkiäkseni saamaan selville, miten minä kykenen olemaan paras mahdollinen minä. Sori nyt, jos vähän kestää välillä.

Jos hyvin käy, kun elämäkertaani kirjoitetaan, ehkä tämä aika tulee kirjattua sinne taantuman ajaksi. Hetki elämässä, jolloin ei mennyt niin lujaa kuin joskus muullloin. Ainakaan niiden yleisimpien menestysmittareiden mukaan. Mutta tämäkin on tarvittava suvantovaihe, jonka jälkeen voi lähteä uuteen nousuun. Ennen kuin keksin sitä paremman järjestelmän. Sellaisen, joka ei kaipaa taantumaa hedelmöittäkseen sitä seuraavan uuden nousukauden. Nyt siis pelkästä ajasta puhuttaessa. Pssst… Nykyistä talousjärjestelmää parempia ja kestävämpiä ratkaisumallejahan kuuleman mukaan olisi jo olemassa, kunhan niihin vain tartuttaisiin. Mutta ei niistä sen enempää tällä kertaa. Sitä paitsi, leimasinhan itseni jo työttömäksi ihmisperseeksi. Kaiken maailman vaihtoehtoajattelijoille keksitään kyllä nopeasti samanveroisia ellei pahempiakin lyömäaseita kutsumanimiksi.

Nyt käytin ajastani ihan hyvän tovin tämän kirjoittamiseen. Ja mikäpä siinä, koska luultavasti enemmän kuin mitään muuta haluaisin olla ihminen, joka pystyy elämään kirjoituksillaan. Tili tästä ei kasvanut. Mutta sehän nyt ei olekaan mitään konkreettista, muistattehan. Kun nuori mies tekee ajallaan sitä, mitä se haluaa, se on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Nyt sinä otit sen sieltä ja käytit jonkin verran kirjoittamisrupeamaani lyhyemmän ajan tämän lukemiseen. Toivottavasti et koe, että jäin velkaa.

₩₩₩₩₩Koreoiden Won₩₩₩₩₩

Viien kärki

Markan visuaalinen ilme

Aleksi I. Pohjola

500mk

Vaarallisen punainen, suorastaan kiihottava! Futuristista arkkitehtuuria ja Lönnrotin rauhoittava, syvää levollisuutta ja älyä heijasteleva katse. Caramba mikä yhdistelmä!

Punkaharju! Aamu-usva! Ja se helposti huomaamatta jäävä koivumetsä. Keltaisesta aamunkoitosta metsän kuparikuorrutukseen.

50mk

Arkkitehti Alvar Aallon jollain tavalla mietteliäs ja surumielinen katse korostaa Aallon älykkyyttä, mutta eritoten hänen taiteellista herkkyyttä. Tummanruskea yö kääntyy päivän kirkkauteen ja auringon loisteeseen.

Mitä linjakkuutta! Mitä uhmakkuutta! Aina pienimmästä yksityiskohdasta suureen kokonaisuuteen asti mietitty ja harkittu lopputulos edustaa maamme upeinta ja rohkeinta arkkitehtuuria. Töölönlahden kullanruskea heijastus, pysty- ja vaakasuorien viivojen harmonia ja rytmikkyys sekä taustalla siintävä kansallismuseon torni. Siis vau!

20mk

Siis hetkinen, mikä tämä väri on? Se on futuristinen! Se on fantastinen! Turkoosin lämmin vesi sekoittuu kylmään tuiskuun ja jäähän. Kirjailija Väinö Linnan kuunteleva ilme ja paksusankaiset silmälasit. Kyllä minä viihtyisin samassa olohuoneessa Linnan kanssa.

Yksi Suomen kansallismaisemista, Tammerkoski vanhoine tehdasrakennuksineen. Kuvitelkaa tuonne ihmiset ja ihastelkaa noiden ikkunoiden määrää! Fantastista! Entä sommittelu, moniko meistä olisi rajannut nuo oksat pois? Niinpä, vaikka niin paljon parempi se on niiden kanssa.

1000mk

Violetista siniseen skaalautuva väri henkii arvokkuutta ja merellisyyttä. Chydeniuksen jopa leikkisä hymy kiusoittelee. Taustasta irtautuva purjevene ei ole yllätys, sillä Chydenius oli kiinnostunut merenkulusta ja teki maisteriväitöksensä amerikkalaisista tuohiveneistä, käsittämätöntä!

Suomenlinnan kuninkaanportti. Mahtipontinen linnoitus, maamerkki ja kulttuurihistoriallinen rakennelma. Etulinjassa, selkä silti suorana. Meri, lokit ja silakka. Aallokko ja laattojen saumat.

100mk

Suomen suvereenein säveltäjä, myöhäisromantiikan kiistaton mestari. Sauna, sisu ja Sibelius – sekä aina vihreä havumetsä – Suomen kulta.

Sibeliuksesta Gallen-Kallelaan ja Leinoon, laulujoutsen on inspiroinut valkoisella puhtaudellaan ja viattomuudellaan sekä uljailla linjoillaan suomalaisia taiteilijoita, kirjailijoita, runoilijoita, säveltäjiä, muotoilijoita ja sanoittajia vuosi toisensa perään.

”Oi, valkolinnut, vieraat Lapin kesän, te suuret aatteet, teitä tervehdän!
Oi, tänne jääkää, tehkää täällä pesä, jos muutattekin maihin etelän!
Oi, oppi ottakaatte joutsenista! Ne lähtee syksyin, palaa keväisin.
On meidän rannoillamme rauhallista ja turvaisa on rinne tunturin.”

– Eino Leino –

Kyllä Suomen markan viimeinen setelisarja oli upea! Rohkeita ja ennen kaikkea onnistuneita värivalintoja, harkittua sijoittelua ja upeita yksityiskohtia sekä tarkkaan mietittyjä kokonaisuuksia. Todellista tyylikkyyttä!

¥¥¥¥Japanin Jeni¥¥¥¥

Kul(l)ahtanutta

Olkaamme kiitollisia mitäänsanomattoman rumista euroistamme

Matti A. Kemi

Nykyisellään yleiseurooppalaisen yhteisvaluutan kuvitus on tylsämielistä. Lappusissa käydään läpi erilaisia arkkitehtonisia elementtejä kuvaamaan yhtenäistä sivistystaustaamme. Kolikkoihin jätettiin sentään kansallinen vara. Osa maista painoi niihin vielä kasvokuvia, mutta suomalaiset olivat kerrankin häveliäitä ja valitsivat floorat ja faunat omiinsa. Ja hyvä näin.

Pitkä tie on kuljettu kansakuntamme oravannahkakaupoista ja 1600-luvun kuparillaan kerskailleen ruotsalaissuurvallan äärimmäisen raskaista kupariplootuista kevyisiin selluseteleihin.

Dynaamisen valtiokehityksen aikana 1860-luvulla Aleksanteri II antoi Krimin sodan nöyryyttämänä suomalaisille ikioman valuutan. Hopeaan sidottujen kolikoiden nimeksi valikoitui markka, keskiajalta tuttu paino- ja vaihdannaismitta.

Hopeasidoinnaisuus kostautui Euroopan talouden järistessä erilaisten päättömien sotien seurauksena. Autonominen Suomi siirtyi hopeasta kultaan vuonna 1878. Venäjä päätyi erinäisten sekavien vaiheiden kautta sitomaan ruplansa kultavarantoihin vasta 1897. Kultakantakaan ei kestänyt 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenten edesvastuutonta pauketta ja romahtalua. Lopullisesti kultaan ankkuroidusta valuutasta luovuttiin vuonna 1931.

Ensimmäiset setelit vuonna 1909 kuvasivat Eliel Saarisen näkemystä kansallisromanttiseen sävyyn Suomen luonnosta ja sen elinkeinoista. Agggraarisessa valtiossa tarjolla elinkeinoista oli tietysti urbaanit karjanhoito, metsätalous ja merenkulku. Näin 2010-luvun jälkiviisasteluna todettakoon, että Rauman telakan, UPM-Kymmenen ja Brassi-naudan aikaan yhtäläisyyttä Elielin luomista setelisarjoista ei löydy.

Vuoden 1922 itsenäisyyden ajan ensimmäiset setelit Elieliltä ovat klassismiin ja hiukan jopa jugendiin nojautuvia. Niissä kuultaa ”valoisa usko tulevaisuuteen”. Suurimmassa, tuhannen markan setelissä, alaston ihmiskatras vaeltaa tyynellä, autiolla rannalla kohti auringon kajoa. Kuinka ylevää, kuinka runollista, kuinka imaginaarista aikoina, jolloin kansakuntamme oli verisen vuoden 1918 jälkeen pirstoutunut, köyhtynyt ja alhossaan.

Alastomuudesta nousi lievähköä äpinää, mutta lisää äpinää oli luvassa.

Juho Kusti Paasikivi oli monarkisteja. Tästä saavutuksesta hänet sitten – ironista kyllä – itsenäisen tasavallan seitsemäntenä presidenttinä präntättiin vuonna 1956 liikkeelle laskettuun tonnin seteliin ikään kuin kuninkaallinen konsanaan.

Tässä oli jo nähtävissä, että väistynyt ja raihnainen presidentti pönkitti valtiovallan yhtenäisyyttä suuren jättiläisen edessä. Tapio Wirkkalan suunnitelemassa setelissä Juhon ilme on nykytermein ”EI KIINNOSTA VITTUAKAAN”, mikä lienee selkeä statum. Mutta lisää vittuilua oli luvassa demokraattiselle tasavallalle:

Uhkaaville ajoille ja himmentyvälle demokraattiselle valtiolle oli luonnollista painaa tietysti myös Kekkonen seteliin. Ehkä moinen oli itseään pönkittämään kainuulaisen kaljun matkaa kohti diktaattorimaisuuteen kohoavaa henkilökulttia. Länsimaisten kuningaskuntien hallitsijoiden lisäksi kuin valtioiden nykyjohtoa eivät ruukanneet painaa naamavärkkeineen seteleihin tuohonkaan aikaan kun kansandemokratiat ja diktaattorit.

75-lahjaksi tälle Kekkos-nimiselle despootille Kekkoslovakisassa annettu seteli oli arvoltaan 500 markkainen. Taustalla siintää Vuokatti ja takasivulle laitettiin kaikki Suomen historialliset maakuntavaakunat.

Pönötystä, jollen väittäisi. Ja kun tästä hirvityksestä päästiin vihdoin vuonna 1987, niin vastaiskuna 78-vuotiaana kuvattu puuskakäsi-Kekkonen koristaa erään ällöttävän pirteän oranssin pankin muovisia maksuvälineitä.

Kun uusi setelierä, jätettiin suomalaisittain taas kummallinen twistaus seteleihin: arvoltaan kolme vähäisintä edustavat itsenäisyytemme aikaa. 500 markan seteli muistutti meitä Venäjän suurruhtinaskunnan sorrosta, sen naamaksi valittiin ruotsinkielisen sivistyneistön fennomaani, Suomen markan esi-isän kasvoksi valittu J.V. Snellman. ”Snellu” pääsi tosin jo vuonna 1939 femmatonnisen kasvoksi, joten nimellistä nollaamista on aikojen saatossa tapahtunut.

Kipittäjä Nurmi kympin setelissä on vanhana ja uurteisena. Taakse jätettiin kansakunnalle muistutuksesi suurponnistus Helsingin olympialaisista stadionin tornina ja fallossymbolina. Skribentti Linna sai kakskybäsen 1993. Taakse jätettiin pienellä präntillä sitaatti Tuntemattomasta sotilaasta ja pala Tampereen tehdasmiljöötä.

Piirrustelija Aalto tuimana vanhoilla päivillään, katse itään, kun Viipurin kirjasto ränsistyy. Taustalle tippuvasta valkoisesta marmorista tunnettu Finlandia-talo. Sataseen sitten nuoruuden boheemi-viiksivallu Sibelius ja taustalle ties kuinka monetta kertaa hyödynnetty joutsen teema. Sibeliuksen pölmistynyt katse oli omiaan kehottamaan, että tällä setelillä sai juoda itsensä taipaleelle.

Aijjai, kuinka väkevää nationalismia!

Kalleimmaiksi seteliksi jätettiin sitten Anders Chydenius. 1700-luvun ruotsalaistaustainen pappi toi Suomeen nauriin- ja perunanviljelyn lisäksi osan äkkiväärästä sivistystyöstä. Hän antoi talonpoikain varastella satoaan Varsinais-Suomen tiluksiltaan. Se joka sitten yritti varastaa Chydeniuksen kasvoilla varastettua seteliä, joutuikin kahnauksiin valtion virkavallan kanssa.

Onneksi nykyään on sen sortin tylsät setelit ja muoviset luottokortit, ettei kenenkään tarvi enää pällistellä suurmiehillä luotua, ahdasmielistä kansanmielisyyttä, vaan voimme juoda turvallisen tunteen ranskalaisin viinein yhdentyvässä Euroopassa. Rahaa meillä ei ole kuitenkaan sen enempää.

£££Punta£££

Kuvattuna

Raha puhuu

Janne Vähälä

Taikaseinä

(Mennäänkö?) Yhdelle

Striptease-tanssija

Setelimursketta

Laskusuhdanne

₫₫Vietnamin Dong₫₫

Kullautettu

Neste hukkaa

Matti A. Kemi

Tasan kymmenvuotiaana sain naapurin kasvikumppaliltani satasen tietokonepeleihin. Isäni patisti minua ostamaan moisella rahalla cd-levyjä. 15. ikävuoteen mennessä olin ostanut rock’n’rollin klassikoja ja pärähtänyt 70-luvun taitteen progeen.

Rahaa paloi välillä epämääräisen vähälle kuuntelulle jääneisiin selkkauksiin. Sitten lopetin, kun rahani hupenivat vuokriin ja levyt eivät muutoissa mukamas mahtuneet mihinkään. Kannoin taaloja levykauppoihin, kulttuurijanoni rikastutti.

Yksitoista vuotiaana hukkasin erään Sibeliukseni taskustani. Ketutti ankarasti. Myöhemmin olen lohduttautunut, että aloitin hyväntekeväisyysurani ihmiskunnalle Rajakylän puliukolla.

14-vuotiaana tykkäsin uhkapelata Ventti+ -automaatilla ja laittaa hullunkurisia Vakio-vetoja. Kirjasin täsmällisesti tappiot ja voitot. En muista, kuinka tuona vuonna kävi. Massit kiersivät ja voitot hupenivat levykauppoihin. Ainakin uhmakkuus sammutettiin jännityksen janolla.

Viisitoistakesäisenä kiinnostuin vastakkaisesta sukupuolesta niillä seuraumuksin, että hurmaamisen opetteluun ja hurmaantumiseen katosi mielettömät määrät pätäkkää.

Rahaa on sijoitettuna ravintolaruokailuihin, koruihin ja keskustelun avauksiin. Tyhjistä keskusteluavauksista johtuen hetkittäistä köyhtymistä on ollut havaittavissa. Onneksi tyttöjä on voinut hurmata ostetulla kulttuurinjanolla, laupeudella ja uhmakkuudella.

21-vuotiaana löysin maantieteellisen janon Highlandin, Speysiden ja Orkey’n aromeina. Ravintoalan niukasta palkastani on huvennut työmoraalin ylläpitämisiin sievoinen kasa omakotitalon perustuksia. Suurimpina saajina ja verottajina lienee Oluthuone Leskinen ja Bar B.

Ainakin osa Atlaksen ymmärryksestäni on sammuneena, mutta hienot baarikeskustelut ovat kasvaneet korkoina menetetylle omaisuudelleni.

25-vuotiaana kiinnostuin tähtitieteistä. Rahallisesti mittaamattomia vapaailtojani olen hukannut äimäilemällä käsitettä avaruus. Tiedonjanoni on köyhdyttänyt minua ajallisesti, mutta ehkä rikastuttanut baarikeskusteluja ja vastakkaisen sukupuolen kanssa kerskailemiani hurmarientoja.

Välillä minusta tuntuu, että rahaakin enemmän olen hukannut elämääni. Välillä minusta taas tuntuu, että olen sijoittanut itseni miljonääriksi.

₨Rupia₨