Kollaus 8/2013

etukansi

—————————————————————————————————————————————————————————————————

KOLLAUS 8/2013:
*Oikaisuja? *Kollaus! * Kuvattuna *Koll-aktiivi *Ku(l)lahtanutta *Koll-aktiivi *Vii’en kärki *Kuukauen epämääränen *Suljin*

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Oikaisuja?

Istvánörkenymainen sitkeä painovirhe on aika tullut korjata: Toisin kuin otaksuimme Kollaus 3/2013, Marko ”Pyhis” Pyhäluhdan nimi ei ole Pyhäluhta, vaan tietenkin Pyhäluhta. Pahoittelemme erhettämme korostaen siis, että Pyhiksen oikea sukunimi Pyhäluhta. Otamme opiksemme.

Virheellisesti on myös väitetty, että olisimme kateellisesti panetelleen Buensen poikia, kun heidän Facebook-yhteisönsä saavutti 200. tykkääjän rajan. Tämä ei pidä paikkaansa. Me sen sijaan saavutimme Facebookissa 50. tykkääjän rajan joskus kesäkuussa. Satiirista kyllä, 50. tykkääjämme oli Hannu Kärki, muttei tämäkään asia meitä haittaa.

—————————————————————————————————————————————————————————————————’

Kollaus!

Haluat siis menestyä Suomen punkskenessä?

Juhani Kenttä

Ok. Palaa ensin alkulähteille ja tutustu klassikoihin. Kuuntele pioneerien ensimmäiset julkaisut, ja ehkä toisetkin. Kolmannet voi monissa tapauksissa skipata; silloin mukaan on eksynyt jo polveilevampia sävellyksiä, kokeilevampaa soittoa, selvästi kuultavia vaikutteita muista genreistä ja niin edelleen. Jos teet jatkotutkimuksia esimerkiksi lukemalla haastatteluja suosikkibändeistäsi, skippaa myös niistä kohdat, joissa bändit mainitsevat punkin tarkoittavan heille vapautta soittaa ja tehdä mitä ikinä haluavat. Sanahelinää.

Nyt tiedät, milllaisia elementtejä sinulla on käytössäsi. Kierrätät niitä eri järjestyksissä ja homma pitäisi olla hoidossa. Vaikka me kaikki tiedämmekin, että et tule ikinä tekemään yhtä hyvää levyä kuin Ratsia tai Discharge, se ei ole mikään tekosyy sille, ettet yrittäisi. Älä väitä vastaan.

Muistithan nimetä bändisi mahdollisimman typerästi? Tiiäthän, kuten Revaluutio, Napalmipillu tai Hintit. Jos jo nimestä huomaa, että suhtaudut vakavasti omiin tekemisiisi, sinua ei ikinä oteta vakavasti. Heheh joo, ne on näitä punkin paradokseja! Mut pysy mukana vaan, kyllä sä opit tän.

Nyt jos haluat vielä, että bändisi menestyy, sinun tulee tietenkin tuntea oikeat ihmiset. Etenkin helsinkiläiset. Ja ole mielellään myös itse Helsingistä. Jos kuitenkin olet vain sinne muuttanut, Tampere on aika lailla kaukaisin hyväksyttävä kotipaikkakunta. Jos olet pohjoisemmasta, sinulle ilmoitetaan erilliset ohjeet myöhempänä ajankohtana. Lopeta siis tämän lukeminen. Eikä varmaan tarvitse rautalangasta vääntää, että asut sitten Kalliossa etkä missään muualla.

Ai niin, olethan myös renttumaisella tavalla komea?

Sinulla on siis muutamia vaihtoehtoja. Jos teet hardcorea, sinulla on suurin mahdollisuus löytää skenen sisältä joviaalia ryyppyseuraa ja lattiapaikkoja keikkaillan päätteeksi. Jos taas teet melodisempaa 77-punkkia, saatat saada vähän pienemmän määrän skenepisteitä, mutta vastapainoksi musiikkisi saattaa herättää satunnaisen vanhan patun aistimuistit, jolloin hän herkistyy turinoimaan sinulle aikalaistarinoita omasta punknuoruudestaan. Jos taas teet crust punkkia, saat crustien arvostuksen, mutta naurut niskaasi kaikilta semmoisilta, jotka tietävät eron crustin ja hardcoren välillä. Ja jos teet äkkiväärää vaihtoehtopunkkia, niin silloin sinä.. PALJASTIT ITSESI! Olet oululainen! Sinun piti lopettaa lukeminen jo viime kappaleessa. Mene nyt jo hus pois.

Niin kuka sä muuten olit, ooksä joku Teemun tai Masan kaveri? Ihan mielenkiinnosta vaan.

Vai Patun? Tai Oton?

No joka tapauksessa, palatakseni aiempaan. Liikaa poliittisuutta kannattaa välttää, koska… Se voi antaa vaikutelman, että…

Jyden?

Kaiden?

Veken?

Äh. Tuota mitä jos oikeastaan koittasit soittaa jotain muuta kuin punkkia. Tää ei taida olla sun genre.

—————————————————————————————————————————————————————————————————


Kuvattuna

Asiat ovat pöydättävissä, arvon pöytäseurueeni!

Kuvat ja tekstit: Matti A. Kemi

1-2

Sukulaiskunta. Karjalaisten hautajaisten ja häiden ainoa erotus on, että hautajaisissa on yksi juopunut vähemmän. Onnekseni kuulun karjalaiseen evakkosukuun, koska jopa hautajaisissa lienee hartaan riehakasta muistella jotain rakasta, kuten kalmoa, hänen elämäänsä, meidän elämäämme ja sukua kaiken ympärillä.

1-3

Kaverikunta. Ikääntyminenkin on agggressiivisen ilonpursuamisen asia, jos sen suorittaa hyvien kavereiden ympäröimänä koko loppuelämänsä.

1-4

Perhekunta. Äiti ja tyttäret; älykkyys ja huolenpito, rieha ja ilokas kapinointi. Sisarussuhteet ovat yleisesti vielä ihmiselon pisin parisuhde, jota tulisi vaalia tarkoin. Mikseipä myös naureskellen.

1

Haukiputtaalaiset. He kokoontuvat Oulun keskustaan kuppikunnissa. En tiedä, harmittaako se ikinä niin paljoa, jos he kerran ovat noin lojaaleja, älyään vuolaasti tihkuvia persoonia.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Koll-aktiivi

Häipykää inhottavat tytöt kultaisen (ääni)vallin edestä

Atte-Veikka Niemelä

Vieraassa seurassa olen juro. Mutta niin ovat kaikki muutkin vuorovaikuttaessaan vieraiden kanssa. En tarkoita vieraalla sitä, ovatko ihmiset tavanneet itseään aiemmin. Vieraus on jotain muuta. Vieraat ihmiset joko ajattelevat tai toimivat väärin; tutut eivät.

Tuttumme ovat usein hämmentävän samankaltaisia kuin me itsekin. Ajattelun samankaltaisuus ei tarkoita samaa mieltä oloa, vaan yhtäläistä kiinnostuksen tasoa ympäröivään todellisuuteen, huumorintajua ja sosiaalista älykkyyttä. Ei ole ihme, että roolipelaajat löytävät itsensä toisten roolipelaajien seurasta tai oopperan ystävät ympäröivät itsensä toisilla suihkuaarioiden laulajilla. Väitän, että pohjimmiltaan samankaltaiset ihmiset hakeutuvat toistensa pariin.

On helppoa nähdä, mihin tämä polku johtaa ja vetää siitä myös johtopäätökset. Elämämme koostuu hermeettisestä kehästä, jonka sisälle itsemme suljemme. Kehämme koostuu toisista, perusolemukseltaan samanlaisista ihmisistä. Vuorovaikutamme pääsääntöisesti kehämme sisällä ja kuvittelemme, että jokainen on samanlainen. Mutta näin ei ole. Ihmiset ovat tavoiltaan ja käytökseltään vallan toisistaan poikkeavia, mutta oma kuppikuntamme on homogenisoitua kuin Valion maito. Kohotatpa sitten maljasi vapaamuurarien, vasemistonuorten, vapaa-ajattelijoiden tai vaitonaisten seurassa, on seurasi samanlaista kanssasi. Bill Wattersonin klassikkosarjakuvassakin Lassi perusti misogynistisen salaseuran tiikerikumppaninsa Leevin kanssa.

Kuppikuntiamme yhdistää halu saavuttaa niissä viettämällämme ajalla jokin lopputulema. Yleisimmin tarkoituksena on aikaansaada muutosta – haluamme joko kehittää itseämme tai ympäristöämme. Tai otetaanpa takaisin: tarkoituksena on hallita – haluamme säilyttää illuusion siitä, että hallitsemme toimiamme tai ympäristöämme, joko sitten kehityksen tai konservatismin kautta.

On silti yksi, joka rikkoo nämä normit. Oululainen Mieskuoro Huutajat on kokoontunut 25 vuoden ajan huutamaan. Ja kiertänyt huutamassa ympäri maailman. Vaikka pateettiset maakuntalaulut tai kapulakielinen poliittinen jargon usein pirstoutuvatkin kuoron primus motor Sirviön käsittelyssä absurdistisen humoristiseksi, ei huutamalla silti muuteta maailmaa. Tai hallita sitä. Nykyisin korottamalla äänensä menettää usein kasvonsa. Siksipä kuoron vetovoima on ymmärrettävää: Huutajissa ihminen voi huutaa, ilman tulosvastuun kuormaa tai edes illuusiota siitä, että huutamiseen käytetty aika jollakin tavalla vaikuttaisi ilmastonmuutoksen kehitykseen. Kuppejakin on kohoteltu ympäri valkean kaupungin soittoruokaloita, usein Rotuaarin ja Letkunpuiston tietämillä.

Itse en tällä hetkellä huuda johtuen maantieteellisistä syistä. Silti muistan Huutajissa viettämääni aikaa usein, aina lämmöllä. Huutaminen nimittäin helpottaa sekä krapulaan että vitutukseen. Tai toimii euforistisena ilon tunteen vahvistajana. Mukavaa se on aina, varsinkin kelpo veljien seurassa. Ei ääni sorru.

”Olette nyt nähneet Pohjolan valkean kaupungin. Voitte katsella sitä kesäyön valohämyssä, yli vaikenevien kattojen.”

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Ku(l)lahtanutta

Oululaisen kannatuskulttuurin tila – kansanviihteestä elitistiseen ilmeettömyyteen

Aleksi I. Pohjola

Kello on 18.15. European Trophy -turnauksen pelin Kärpät – Eisbärn Berlin pitäisi alkaa 15 minuutin kuluttua. Eikä vain pitäisi, vaan se myös alkaa. Suomalaiset ovat tunnetusti täsmällistä kansaa. Korrekti täsmällisyys pätee myös kannattajiin. Halli on edelleenkin lähes tyhjä. Suurin osa kannattajista tulee viisi minuuttia ennen pelin alkua – jos sittenkään. Jalkapallossa vain heinäkuun paikallistaisto kerää kohtuullisen määrän yleisöä – jos ei sada. Jääkiekossa halli täyttyy runkosarjassa ehkä pari kertaa. Pudotuspeleihinkin saa helposti lippuja. Finaaliin lippu voisi olla jo tiukemmassa, mutta ei mennä asioiden edelle: Oululainen urheilu on sukeltanut samaa tahtia kaupungin talouden kanssa, eikä massoja liikuttavaa finaalisarjaa ole pelattu vuosiin.

Ei kannatuslauluja, ei riehakasta tunnelmaa. Ihmiset istuvat jäyheästi penkeillään kuin pappia saarnatuoliin odottaen. Joku aloittaa rytmikkään taputtamisen, mutta päättää lopettaa sen korvien alkaessa punastua. Yksin taputtaminen isossa hallissa vaatii näet hyvää itsetuntoa.

Peli alkaa. Berliinistä saapunut arviolta 30 hengen fanijoukko pyyhkii 4500:lla oululaisella lattiaa. Agitaattori jaksaa huudattaa, lauluja on varastossa vajaa kymmenen ja niitä osataan myös kierrättää sopivassa rotaatiossa. Iso kannatuslippu on levitetty katsomoon. Kenelläkään ei ole epäselvää, missä vastustajajoukkueen fanit istuvat. Vastakkaisessa nurkassa pitäisi olla kotijoukkueen fanikatsomo. Ei ole, tai jos on, ei heitä voi sieltä ainakaan paikallistaa. Tämän saman aistii myös aivan varmasti kentälle. Mahtaa paikallisen jääkiekkojoukkueen pelaajia nolottaa, kun kotihallissa isointa ääntä pitää vierasjoukkueen fanit.

Lomogram_2013-08-13_09-29-52-PM”Aina välillä hallissa kaikuu yksittäinen huuto: ”Peliä kärpät”. Tämä on mahdollista, koska hallissa on niin hiljaista.”

Joku voisi argumentoida, ettei European Trophy ole saavuttanut sille kaavailtua arvostusta. Pelit pelataan vielä tällä kaudella ennen kansallisten sarjojen alkua ja joukkueet ovat kesäterässä. Silti kaukaa Berliinistä on saapunut omaa joukkuettaan täysillä tukeva ydinryhmä. Kärpille peli on kauden ensimmäinen kotihallissaan. Faniryhmä on silti jäänyt kotiin. Tuskin tarvitsee edes kysyä, kuinka monta ihmistä nousee Oulusta bussiin ja matkustaa Berliiniin kannustamaan Kärppiä vastaavassa vierasottelussa.

Kun runkosarja aikanaan syyskuussa alkaa, loppuvat viimeisimmätkin tekosyyt. Tai itseasiassa eivät lopu. Oululaisia ei runkosarja kiinnosta. Pudostuspeleihin on vähintään päästävä. Eikä ensimmäisen kierroksen pelikään onnistu vetämään hallia täyteen – jos vastassa on joku muu kuin Jokerit. Silloin lähinnä naureskellaan, että jos tässä vaiheessa tiputaan, niin ei sitä kannatustakaan ansaita.

Oululaisen kannatuksen voisi tiivistää muutamaan teesiin:

– Kannatustapoja on tasan yksi: Sama monotoninen taputus, jota ryydittää korkeintaan viisi sekuntia kestävä ”Kärpät, Kärpät” huuto.

– Taputus loppuu välittömästi, kun kiekko lipsahtaa hyökkäyssiniviivan väärälle puolelle. Sen jälkeen hallissa on haudan hiljaista.

– Laulukulttuuria ei ole, eikä sitä edes ole yritetty opetella.

– Kärppien faninurkkauksessa on yleensä yksi rumpu, muutama lippu sekä keskimääräistä enemmän fanipaitoja.

– Faninurkkaus lopettaa rummutuksen, taputuksen ja lippujen heiluttamisen täsmälleen samaan aikaan, kun pari kertaa kaudessa kiekkopelissä käyvä satunnaiskatsoja.

– Aina välillä hallissa kaikuu yksittäinen huuto: ”Peliä kärpät”. Tämä on mahdollista, koska hallissa on niin hiljaista.

– Pelistä lähdetään vähintään viisi minuuttia ennen loppua pois, vaikka ottelu ei olisikaan vielä ratkennut. Kuka helvetti haluaa lähteä esimerkiksi elokuvista ennen loppuratkaisua? Oululainen, koska täällä ruuhkat on kuulemma niin järkyttävän isot.

Oululainen kannatuskulttuuri on elitistinyt, muttei suinkaan kalliiden aitioiden tai firmojen lippupakettien myötä. Liput ovat edelleenkin siedettävissä hinnoissa ja vaikka aitiot ovatkin haukanneet tukun katsomorivejä, ei Kärppien tarvitse myydä eioota kuin harvoihin peleihin.

Syy on yksinomaan kannattajissa, jotka eivät ymmärrä, että peli voi olla itse tapahtumana kokemus. He ovat asennoituneet ainoastaan voittoihin ja menestykseen. Siis siihen, minkä pitäisi olla sen kokonaisvaltaisen kokemuksen kirsikka. Matka menestykseen ei kiinnosta. Tarinat menestyksen takana eivät kiinnosta. Tähän syyllistyy niin pari peliä kaudessa katsovat, kuin myös kausikortin omaavat kannattajat.

Jos muutosta haluttaisiin, on ratkaisun avain ns. tosifaneissa. Niissä, jotka jäivät kotiin Kärppien tämän kauden kotiavauksessa Eisbärniä vastaan. He voisivat muuttaa hallin ilmapiiriä, he voisivat tartuttaa tunnelman myös aitioiden pukuherroihin ja niihin vanhempiin, jotka tuovat uuden sukupolven faneja imemään kulttuuriperintöä itselleen. Tällä hetkellä tämä faniryhmä ja sen luoma kulttuuriperintö on yhtä harmaa, yhtä hiljainen ja yhtä passiivinen kuin koko halli. Minua hävettää oululaisen fanikulttuurin puolesta. Toivottavasti en ole ainoa, sillä muutoin korpivaelluksesta on tulossa synkkä – ja hyvin hiljainen.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Vii’en kärki

Pimmeyen Peleko

Groucho Marx määritteli, ettei hän halua elämässään kuulua mihinkään klubiin, joka hyväksyisi hänet jäsenekseen. Tässä kattaus kummallisia, oululaisia salaseuroja ja kuppikuntia, joihin kuuluminen on miltei rikollista ja paheksuttavaa:

V Pitäkää tunkinne ry.
Vanhat ylioppilaskuntajäärät määrittävät, vanhat ylioppilaskuntajäärät menettäneensä elämänhalunsa, vanhat ylioppilaskuntajäärät kaipaamassa aikaa, jolloin Maija Rask oli yleinen vitsi opetusministerinä. Kummallista, että jäsenistöstä suurin osa on ennemmin tai myöhemmin heidän niin ilkikurisuudellaan pilkkaamiaan harmaita virkaihmisiä.

IV Hallintoälykköjen perinneyhdistys (H*Py)
Vanhat, joskin nuoremmat ja fiksummat, ylioppilaskuntajäärät meuhkaamassa Sarkassa joinakin sunnuntaiaamuisin siitä, kuinka he eivät parantaneet ylioppilaskuntaa tai maailmaa. Silti heidän saavutuksensa on soluttautua isoihin työorganisaatioihin kuohkaamaan siitä, kuinka maailma voisi olla parempi paikka.

III Sheriffi-seura

Sheriffi-seura katsoo taide-elokuvan ja juo Jalmaria.

Sheriffi-seura katsoo muiden menoa ja juo Pohjantähteä.

Sherffi-seura katsoo kommuuninsa pihamaata vuonna 2011, ajattelee järjestää talkoot, mutta omistaa lasillisen Toisen tähden.

Sheriffi-seura katsoo asiakseen juoda hyvää viinaa, mutta juo uskollisesti Sheriffiä.

II Buffalo-seura
Väärä käsi, väärä seuraus. Uhrausmenoin suoritteva lupaus ikuisesta jäsenyydestä kadotetun uhrikolikon takia on isompi uhraus kuin ilmoittaa kuuluvansa esimerkiksi vaikkapa Vapaamuurareiden johonkin pasha-looshiin. Vääräkätinen juo karvaan maljansa juuri ostetusta laatukonjakista yhdellä höykytyksellä, koska jäsenyys on pyhääkin pyhempi pettymys.

I Kollaus-toimittajakunta
Jampat ja riinat, wannabe-älyköt ja muuten vain eksyneet hipsterit, kirjoittavat ”artikkeleitaan” nimimerkein, ettei työnantajani epäilisi maanantaiaamujen pääkipua tai kummallisia ”projekteja” kesken rundini. Joku rankaisee, työpaikka menee – ja Oulussa on jossain mainostoimissa paikallinen alporusi.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kuukauen epämääränen

Vastavirtaan kuin kanssa jörndonnerin

Pimmeyen Peleko ja Punainen solmio
Narskautan ruuvia väärään suuntaan. Ikean pöytähyllykkö halkeilee edessäni. Tätä ei olisi pitänyt tehdä.

Hän on selvästikin eksyksissä ja oikeakätinen. Vilkuilee vieraassa kaupungissa vasenta kättään ja kiertää Franzénin patsaan väärältä puolelta. Pyöräilijä törmää häneen. Aikarauta jatkaa viisareidensa pyörittämistä myötäpäivää, vaikka vastapäivään paasin kiertäminen tuntuikin nopeuttavan perille päätymistä.

Planeettamme maa kulkee myötäpäivään. Vaikka eräs henkilö kuinka haluaisi palata maaliskuuhun palauttamaan opintorahojaan Kansaneläkelaitokselle, on jo liian myöhäistä. Viisareiden mukaisesti hän painaa täydellisen ympyrän myötäpäivään töitään ja pohtii, miksi aurinkokunnassamme on oppositiohengessä, retrogradisessa liikkeessä olevia taivaankappaleita.

Pojat pyörittävät erästä Judas Priestin heavy rock -levyä vastapäivään. Itsemurhaanhan sellainen päättyi. Miksi ei saisi mennä vastavirtaan, kuten Jörn Donner, kysyvät myöhemmin Lapinlahden linnut.

Jos kiertosuunnan rikkoo, seuraa siitä pahaa karmaa – ainakin tietyissä piireissä.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

SULJIN

”POX>171”

”Etukannen kuvassa on eräänlainen eriskummallinen kuppikunta. Urheiluseuraksi satiirisesti itseään nimittävä Mussu DC lienee parhain sanoin SM-liigan II divari-tasolla tahkoava kaveripiiri, joka on laajentunut kuluneitten neljän vuoden aikana 20 herrasmiehen ja yhden naisen hengenluojaksi arkeen ja kasetin kestävyyden koettelijaksi. Aina saa hitsata, jos siltä tuntuu.

Kuvaajana on mieltymys ja ilo allekirjoittaa kuuluvansa tähän kuppikuntaan. POX>171”

—————————————————————————————————————————————————————————————————

takakansi

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: