Kollaus 7/2013

etukansi

KOLLAUS 7/2013

* Äimäilyn ytimessä * Kol(l)aus! * Kolkkaus * Vii’en kärki * Kuvattuna * KUUAUEN PELILIIKE * Kuukauen epämääräinen * Kollaasi * Kul(l)ahtanutta * Kol(l)aktiivi * Kollaboration

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kol(l)aus!
Zen ja rastojen rullaamisen taito
Violet Sjöberg

Rastojen rullaamisen periaate numero yksi: Tee käsin kaikki minkä voit. Apuvälineet ovat toki mahdollisia, mutta ne pettävät kuitenkin.

Yksin rullaaminen on tylsää ja työlästä. Keitä siis teet ja järjestä talkoot. Tarjoa ruokaa. Istunnosta tulee pitkä.

Rastojen rullaaminen on sekä voima- että kestävyyslaji. Omat pötköni rullattiin alulle yhden kamman ja kolmen käsiparin avulla. Kaksi ystävää otti rullailun urheilusuorituksen kannalta ja rullasi hiustuppoja hauikset pullistellen ja hiki lentäen neljän tunnin ajan. Viimeiset haivenet jäivät silti odottamaan seuraavaa tuokiota. Itse istuin aloillani silmät kiinni ja ulisin, kun päänahka kirveli ja kipunoi, mutta silti samalla se tuntui tärkeältä osalta prosessia, se ulina.

Tupeeraamiseen tarkoitettu kampa katkesi kahtia session alkumetreillä. Piti jatkaa puolikkaalla kammalla, joka teki nopeasti rakot etusormiin. Uusien rastojen huumassani kannoin pari seuraavaa päivää ylpeänä rakkojani kuin taisteluarpia.

Kerettiläiset turvautuvat huovutusneulaan alusta alkaen. Heikkoluontoisia, minä ajattelin, kun seuraavien päivien ajan rullasin uusia pötkylöitä tiukemmin takkuun kämmenet punaisina. Lukuisten todistuslausuntojen mukaan huovutusneula katkoo hiukset ja aiheuttaa rikkinäisiä rastoja.

Myöhempinä vuosina luovuin itsekin periaatteestani, kuten tapoihini kuuluu, ja tartuin huovutusneulaan, kun rastat alkoivat käyttäytyä holtittomasti eikä kärsivällisyys riittänyt enää luomurullaukseen. Joka kerta neulaan tarttuminen tuntui kuitenkin syvästi väärältä. Syytän tuota välinettä siitä suihkun jälkeisestä hiustenkuivailuhetkestä, kun lattialle putosi yllättäen yksinäinen rastapötkö. ”Tältä spitaalisista tuntuu”, ajattelin.

Aluksi jännittäviltä tuntuneet rastat muuttuivat nopeasti paljon tavanomaisemmiksi. Viikon kuluttua rullaushetkestä lakkasin kuvittelemasta, että jokainen vastaantulija pistää merkille päästäni kasvavat mötikät. Silti edelleen ajatus siitä, että päässäni kasvaa ystävieni käsityön tulos, aiheuttaa lämpimiä tuntemuksia.

Myös rastojen toistaiseksi vähäisiksi jääneet avausyritykset ovat olleet parhaimmillaan samanlaista terapiaa kuin käsillä tekemisen kuuluukin olla. Siitä syystä kai kädet hakeutuvat takaraivolle ronklaamaan aina sellaisina hetkinä, kun kaipaan solmujen avaamista, niin kuvainnollisesti kuin konkreettisestikin. Useimmiten krapulaisena.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Äimäilyn ytimessä
Neljä askelta valaistumiseen
Punainen solmio

1) Edessäsi, 20 metrin päässä sinua lähestyy noin 35-vuotias nainen. Massatuotantoa oleva takki. Kuitenkin hyvän maun saatteena se istuu kauniisti naisen päällä. Asukokonaisuus on tyylikkään ajaton, sisältäen silti arkisia vivahteita erottaen tämän päivän juhlapäivistä sillä pienen pienellä marginaalilla. Tätä sinä et kuitenkaan tule huomaamaan.

Olet äimäämisen ensimmäisellä tasolla. Sinulle lähestyvä nainen on vain objekti, jonka tulet väistämään oikealta. Vaikka aivosi rekisteröivät lähestyvän objektin ja ohjaavat jalkasi väistämään, ei siitä jää sinulle mitään muistijälkeä.

2) Kiinnität huomiosi naiseen. Rekisteröit iän, pituuden tai lyhyyden, mahdolliset kantamukset sekä osittain vaatetusta. Pystyt vielä muutama minuutti kohtaamisen jälkeen muistamaan naisen yleisolemuksen, jos sinulta joku sitä kysyisi. Unohdat kohtaamisen kuitenkin nopeasti etkä jää miettimään sen enempää. Olet äimäämisen toisella tasolla.

3) Näet jo kaukaa naisen. Tarkkailet naista uteliaasti, mutta et kuitenkaan tungettelevasti. Kiinnität huomion naisen takkiin, todeten sen olevan ehkä H&M:stä tai vastaavasta ketjuliikkeestä hankittu suhteellisen edullinen, mutta silti hienosti naista pukeva. Mietit, missähän nainen mahtaa työskennellä ja minkälainen elämäntilanne hänellä on. Päättelet, että nainen on hyvin toimeentuleva, muttei kuitenkaan rikas. Asuu ehkä omakotitalossa miehensä ja kahden lapsen kanssa. Tekee päivätyötä, on ehkä hallintoalalla. Tiedostaa oman tyylinsä toimivuuden, muttei tuo sitä kuitenkaan liikaa esille. Tullut itsevarmemmaksi ylitettyään 30 vuotta.

Kohtaamisenne on jo tapahtunut, mutta jatkat edelleen naisen elämän piirtämistä. Uskot naisen työskentelevän eläkeikään asti nykyisessä työpaikassa – jos töitä vain on. Kuvittelet, miten elämä muuttaa muotoaan iän karttuessa ja pohdit, mahtaako naista kaduttaako mikään tekemättä jäänyt asia.

Unohdat naisen seuraavan kohtaamisen tultua. Joskus saatat kuitenkin vielä palata mietteissäsi tähän kohtaamiseen. Olet erittäin syvällä äimäämisessä – tasolle kolme.

4) Tunnistat kaiken johtuvan äimäämisestä. Tunnistat oman käyttäytymisesi sen ilmaantuessa ja osaat osoittaa mielessäsi sympatiaa niille ihmisille, jotka eivät ole vielä päässeet äimäämisen korkeimmalle tasolle. Niille ihmisille, jotka eivät ole vielä valaistuneet.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kuvattuna
Rolling
Aleksi I. Pohjola

1-4Pone – Bs tail – Arrasate, Espanja – 2010

2-1-2Hare – Cruising – Jyväskylä – 2009

2-1Tatu – One foot bs noseslide – Oulu – 2006

1-2Osmo – bs 50-50 – Kemi – 2009

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kol(l)aktiivi
Volvo ja pieni markka
Atte-Veikka Niemelä

Rullaus
koskee
vaivaa
vie rahasi
tuhoaa taloutesi
hajottaa nivelesi
auttaa lihaskivuissa.

Rullata voi rulettipöydässä fysioterapeutin vastaanotolla, kaulimella, skeitillä. Vastaantulijoita mattoveitsellä. Tietokannan transaktiolokin avulla voit rullata eteenpäin. Minä rullaan, sanoi tunnetuin pankkikeikkailijammekin.

Meistä rullaajista on moneksi. Suurin ja kaunein on karhu, joka elämöi, nosti kämmentä ja löi – verokarhu.

Verottaja rullaa palkansaajan jokaisena tilipäivänä. Ne, joilla on enemmän, tahtoisivat maksaa vähemmän. Kierto ja pimmeys  työssä ovat attribuutteja, jotka jokainen kansalainen liittää veroihin. Vähemmän pitäisi maksaa, siksi rullaajaa sumutetaan. Silti verot ovat rullauksen tärkein ja ihanin muoto: jokainen meistä hyötyy.

Veronkanto mainitaan jo Raamatussa. Kymmenyksiä lie maksettu aiemminkin. Idealistisesti ajatellen verojen maksussa on kyse ylijäämän luovuttamisesta esivallan allokoitavaksi, jolloin voidaan tukea hädänalaisia, kehittää yhteiskunnallista infrastruktuuria ja rahoittaa sellaisia edesottamuksia, jotka ovat tarpeen, mutta jäävät Smithin näkymättömän käden kourimattomiin. Verot mahdollistavat avaruustutkimuksen, tieteen teon, useimpien ihmisten terveydenhuollon ja jokaisen saatavilla olevan koululaitoksen. Riittävä veroaste tekee sen, mihin myyttinen tihkumisteoria tai hyväätekevä yläluokka ei kyennyt.

Verot paljastavat myös armotta ihmisluonnon peruspiirteet: ahneuden ja kyvyttömyyden jakaa muille omistaan. Joka vuosi käymme keskustelun siitä, onko verojärjestelmämme reilu tai tehokas. Debatissa jää yleensä pohtimatta, miksi reiluus ylipäänsä olisi verojärjestelmälle hyvä ominaisuus. Keskustelu on pääsääntöisesti sitä, että hyvin toimeentulevat valittavat Ylen teemaillassa maksavansa liikaa. Harvemmin kukaan pohtii, maksavatko pienituloiset liikaa yhteiseen pottiin.

Silti pohdinta, valitus ja yksipuolinen keskustelu ovat tyhjää parempi. Veli verokarhu on esivallan Kratos, joka ei tunne empatiaa tai fundeeraa verotuksen yhteiskunnallista merkitystä. Rulla ei armahda. Se rullaa.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kollaboration
Basson syvin olemus
Marjo Lehtola Korpirockissa 27.7. ennen Johanna Kurkelan yllätyskeikkaa

Niin paljon parjattu basso ja kuitenkin se syvin olemus musiikissa. Syvintä, niinkuin sielu ja sen synkimmät sävelet vain voivat olla.

Basson sävelet ilmenevät musiikissa sitä, mikä on elämässä vaikeinta pukea sanoiksi. Ne ovat säveliä, joita ilman ne kauniimmat ja kirkkaimmat sävelet eivät tuntuisi miltään, jäisivät ilman tarkoitusta.

Elämä on juhlaa, elämä on surua, ja ilman surua ei pysty huomaamaan sitä juhlaa, mitä elämä parhaimmillaan on. Ilman basson syvintä olemusta ei ole elämää. Basso antaa mahdollisuuden muille soittimille loistaa olemalla surullisesti läsnä.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kul(l)ahtanutta
Jähmeää
Aleksi I. Pohjola

Reisiä polttaa, hampaat purevat toisistaan viimeisenkin kiilteen irti, veri maistuu suussa ja keuhkoista leviää kehoon kuristava tunne. Pyörä natisee, nitisee ja valittaa. Kiroilisin, jos pystyisin puhumaan. Perkele, ei rullaa, ei sitten millään. Jokainen metri vaatii ponnisteluja, jokainen satametriä on saavutus ja lopullinen päämäärä tuntuu vain kaukaiselta haaveelta.

Joskus oli toisin. Yksi polkaisu vastasi kymmentä metriä, eturengas nieli asfalttia äänettömästi ja tuulikin oli aina myötäinen. Olin yhtä pyöräni kanssa minne meninkään. Haluan sen takaisin. Sen äänettömän, vaivattoman rullauksen. Nautinnon ja ennen kaikkea sen TUNTEEN.

En tiedä juurikaan mitään polkypyörän korjauksesta, mutta nykyajan tietoyhteiskunnan kasvattina apunani on niin keskustelufoorumit, Youtube kuin verkkokauppojen loputon materiaalitarjonta. Kirjoitan Youtubeen ”how to fix my bicycle”. Hakukriteereitä pitää selvästikin tarkentaan, mutta yksi asia käy nopeasti selville: ilman polkupyörän korjaustelinettä pyörän korjaaminen on huomattavasti hankalampaa.

Anonyymi:

”Park Toolilla on hyvinkin laaja valikoima käyttäjäystävällisiä fillarin rakennus/huolto/korjaus telineitä. Eräs esimerkki olkoon vaikkapa Park Tool PRS25, noin 300 euroa postimaksuineen.”

Hetkinen, 300 euroa polkupyörän korjaustelineestä. KOHTUUTONTA. Päädyn hakemaan paikallisesta halpamyymälästä 50 euron telineen. Sekin viiltää lompakkoon verenpunaisen viivan, mutta halvempaa ei vain tähän hätään löydy.

Yritän saada keskusteluyhteyden pyörääni ja diagnosoida vikaa tarkemmin. Totean, että vaihteisto kaipaa säätöä. Myös ketjujen ja muiden liikkuvien osien rasvaus lienee paikallaan. Olen myös viikko sitten tilannut verkkokaupasta Guy Andrewsin Maastopyörän huolto-opas -kirjan sekä tarkentanut Youtuben hakukriteerejä muotoon ”How to fix rear derailleur” ja ”how to fix front derailleur” sekä ”cleaning my bicycle”.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aukaisen polkupyörän huoltotelineen myyntipakkauksen – ja suljen sen samantien. Kyseessä on 1000 palan palapeliä vastaava koitos. Muttereita on helvetistä. Ja ne ovat helvetin pieniä. Kokoamisohje kattaa kuusi sivua ja tilannetta sekoittaa entisestään se, että kokoamisohjeessa on kahdet ohjeet: toiset tälle minun telineelleni ja toiset ilmeisesti hiukan paremmin varustetulle sisarmallille. Näiden versioiden erottaminen niiden tuhannen mutterin läjästä ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista kuin kuvitella saattaa. Kokoamisessa menee reilu tunti ja viikon kärsivällisyyspankki on kerralla tyhjä.

Lopulta pyörä kiikkuu telineessä ja minä tuuletan. Voitto. Revin paidan kahtia, esittelen vartaloani naapurin mummolle ja suunnittelen yrityksen perustamista. Aleksin polkupyörähuolto. Puinen kyltti, poltetut kirjaimet, autotalli, seinillä pyöriä, nurkissa vanteita ja keskellä työtilaa 300 euron huoltoteline.

Anonyymi:

1. Säädä ”alapään” rajoitinruuvi ilman vaijeria niin, että vaihtaja pysähtyy sopivasti pakan pienimmälle rattaalle. (Pyöritä kammista ja totea ketjulinja).
2. Säädä ”yläpään” rajoitinruuvi ilman vaijeria niin, että vaihtaja pysähtyy sopivasti pakan isoimmalle rattaalle. (Siirrä vaihtaja isoimman rattaan ääripäähän käsin, samalla toteat sopivan ketjulinjan kammista pyörittämällä)
3. Ota vaijerin päästä kiinni kädellä ja kokeile triggeriä napsuttamalla, että vaijeri liikkuu kuoressa OK.
4. Säädä barrel adjusterit (vaihtajan pää + triggerin pää) löysimmälle mahdolliselle (tämän jälkeen kiristät vaikka puoli kierrosta) sitten kiinnität vaijerin vaihtajaan kireälle.
5. Näistä vaijerin pikasäädöistä on nyt sitten mahdollista tarvittaessa kiristää vaijeria (mikäli kiinnitys/vaijeri jatkossa jostain syystä löystyy).”

Nenä kiinni huolto-oppaassa, tuntien keskustelufoorumeilla roikkumisen ja kymmenien Youtube-videoiden katsomisen jälkeen onnistun kuin onnistunkin sääätämään takavaihteet herkiksi, kevyeiksi ja nopeiksi. Ne toimivat täydellisesti. Etuvaihtajan kanssa on kuitenkin edelleenkin ongelmia. Vaihtajan kiinnike on päässyt löystymään ja mielestäni ketjulinja ei ole optimaallinen, vaikka takavaihteet solahtelevatkin paikoilleen lähes täydellisesti. Päätän ottaa riskin, irroittaa etuvaihtajan ja asettaa sen luotisuoraan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uudelleen mallatun etuvaihtajan kanssa ilmenee heti ongelma. Vaijeri ei kiristy tarpeeksi ja 30 vaihteesta toimii vain 10. Ne kymmenen pienintä, joilla ei tee mitään. Ketju ei suostu nousemaan ylemmälle hammasrattaalle. Revin vaijeria, kiristän kiinni ja totean saman asian. Irrotan vaihtajan ja vaihdan sen paikkaa. Ei vieläkään. PERKELE. Jatkan säätämistä, kääntämistä, irroittamista ja kiinnittämistä varmasti toista tuntia. Lopulta, hiestä märkänä, hermot täysin riekaleina ja epätoivon kyyneleet silmissä totean tosiasiat: Alunperin 30 vaihteisesta pyörässä käytössä on tasan nolla vaihdetta.

Tässä vaiheessa Polkupyörän huolto-opas lentää seinään, huoltoteline kannetaan autotalliin, pyörä nostetaan auton perään ja nokka suunnataan lähimmän Otto-automaatin kautta pyöräliikkeesseen. Taalat tiskiin, tunnin odotus ja pyörä on ajovalmis. Se vitutus, nolotus, ehkä jopa epäusko ja pettymys ovat kuitenkin edelleen läsnä. Huutonetissä saattaa olla myynnissä epäilyttävän halvalla polkupyörän huoltoteline sekä Guy Andrewsin huolto-opas. Ei, ei ne välttämättä ole huijareiden haamumyyntejä. Ne ovat erään orastavan liikeidean ja henkilökohtaisen tragedian perintö. Ostakaa pois.

Anonyymi:

”Kaikkia mahdollisia ruuveja jo säädetty… niinpä tietenkin.
Kaksi vaihtoehtoa: Viet pyörän kauppaan, kerrot säätäneesi kaikkia ruuveja ja pyydät säätämään korvausta vastaan kaikki kuntoon. (…) Miksi kaikki pitää opetella kovemman kautta. Viime kesänä irrotit uudesta pyörästä heti keulan ihan turhaan. Kun seuraavan kerran huomaat jotain ”pielessä” olevaa, älä koske mihinkään vaan aja eteenpäin vaan. Säädät sitten kun tiedät mitä teet.”

Lainaukset ovat erään suomalaisen polkupyöräilyyn keskittyvän foorumin syövereistä.

—————————————————————————————————————————————————————————————————
Kolkkaus
Pyörähdys
Matti A. Kemi

Ihmiskunta keksii pyörän. Elämä helpottuu kummasti.

Ihminen alistaa pyörän vuosituhansia myöhemmin luonnonvoimien alle. Viljanjauhaminen helpottuu ja joku voi miettiä pyörälle uusia keinoja.

Jää aikaa harkita hallintamuotoja. Keksitään ajatusympyränä muun muassa demokratia. Yhteiskunta järjestäytyy ja jokaisella miespuolisella kaupunkiyhteisön jäsenellä on oikeus pyörittää päätään kokouksessa, kun kaikki ei mene pelisääntöjen mukaan.

Keskiajalla jollakin häijyllä tavalla väkivaltainen väkipyörä pyöräyttelee väärinuskovien nikamia sijoiltaan. Yhteiset pelisäännöt unohdetaan, samoin sivistys. Ne ehditään keksiä 1700-luvun kuningaskunnissa vielä kertaalleen – ikäänkuin kierrättää.

Vielä oudommaksi pyörän tarkoitus muuttuu vulkanoituna kumiseoksena kuorma-auton renkaassa. Ne renkaat vyöryttävät ensimmäistä maailmansotaa eteenpäin, kuljettavat ohjuksia kylmän sodan ollessa absoluuttista viimaa ja mahdollistavat myöhemmin globalisaation. Julmaa.

Ajatus ihmisyydestä keksitään uudelleen 1950-luvun älykköjen filosofioissa. Modernismista syntyy post-modernia ja pyörät pyörittävät valtiontalouksia vinhaa. Maailma järkeistyy; ääriliikkeiden valtiot poistuvat kierrosta omien mahdottomuuksiensa takia.

Mutta maapallo senkun jatkaa ihmisten kieputtamista.

Maltillistuminen valtaa alaa, ihmisyydessä korostetaan jo eettisyyttä ja vanhurskautta. Länsimaisen demokratian yksi pääkohdista on läpinäkyvyys.

Sääli, ettei vuonna 2013 tuomiorovasti Pikkarainen kunnioita läpinäkyvyyttä. Sääli, että hänen maailmankuvansa on yhtä pyöreä kuin hänen kirkkokuntansa vuosisatoja kieltämä maapallo ja sääli, että piiri pieni pyörii Arinan ympärillä.

—————————————————————————————————————————————————————————————————
Kollaasi
Maine on myös yhdysvaltalainen osavaltio

Matti A. Kemi

4-1

Vierailin kesäkuun viimeisenä viikonloppuna Hämeessä. Tampereella tuli pyörittyä muutama vuorokausi Five Pipes MC:n pressan ja jäsenen kanssa.

Kuvassa herrat istuvat Pispalan Pulterissa suunnittelemassa lähetyvää Tallirallia. Heidän hidas, hämäläinen mongerrus oli sisällöltään hersyvää, verbaalista ilotulitusta. Samalla he muistelivat kaikkia aiempia Talliralleja milloin missäkin päin Suomea. Tuntuu, että he tunsivat kaikki Suomen arvostetuimmat liivitallilaiset hyvinä kavereinaan, matkakumppaneinaan.

Tämä valokuva on sitä taustaa vasten harvinainen, ettei kumpikaan heistä edes hymyile. Mutta nähdäkseni siinä tiivistyy myös kerhonmiesten rehellinen kansanluonne ja vakavoituminen. Muutamat rikollistallit ovat nähkääs pilanneet muiden maineen.

—————————————————————————————————————————————————————————————————
Vii’en kärki
Kun riffi ei ota sammaloituakseen
Matti A. Kemi

V Come on

Jos minä opetan jälkipolvelleni jotain lyyrikan kautta, olkoon hedonismin kohta tällaista söpöilyä ja asennetta – bluesia unohtamatta.

IV Brown Sugar

Ennen tätä biisiä nämä herkut eivät olleet puhkikäytettyjä, vaan uusia ja kiihottavia ratkaisuja.

III 19th Nervous Breakdown

Kertosäkeen alaspäin juoksettaminen alakerralla on jotain erittäin terävää. Tomiskrolli kolahtelee ja laulaa.

II Under my Thumb

Kuunnelkaa basson kirmaamista, kuunnelkaapa niinkin yksikertaista asiaa kuin taputuksia!

I Gimme Shelter

Keith Richards käsittelee kappaleessa sitä tunnetta, kun Mick Jagger kaappaa syleilyynsä Keithin tyttöystävän, Anita Wallenbergin. Ihmiskunta kysyy, miten ihmeessä Keith ei vetäny tuohon tilanteeseen viimeistä, överiä piikkiä?

—————————————————————————————————————————————————————————————————
KUUKAUEN PELILIIKE
Äly-Cato (2-3 pelaajaa)

Matti A. Kemi & Aleksi I. Pohjola

Opetellaan populaarikulttuurin peruskäsitteitä; kuka on oikeasti Vaalean punainen pantteri ja mihin nimi viittaa? Kaikki herätyskellot, kaikki ajanhallintavälineet ja kaikki elektroniset muistutustoiminnot kielletään, samoin ns. analogiset lunttilaput.

§ Määritellään toisille muistettava asia. Määrittäjä on cato. Tehtävän saanut on muistuttaja.

§ Muistutuksen aikaraja päätetään yhdessä.

§ Annetaaan ajan kulua.

§ Katsotaan kelloa. Muistuttujan aikaraja on ylittynyt – piste catolle, jos muistutuksia ei ole vastaanotettu. Muistutuksen pisteaika on oikea hetki tai tietyissä, varioivissa tilanteissa 12 tuntia.

§ Jos Muistuttaja täräyttää yllätyshyökkäyksen ja muistuttaa, piste hänelle.

§ Erä päättyy kuuteen pisteeseen. Yleensä pelit ovat paras-kolmesta tai paras-viidestä -systeemillä.

JUJU: Päihtyneen ajantaju on lyhyt. Ilman yhteyttä aikaan ihmismieli vääristyy. Minuutti voi tuntua välillä tunnilta, punkkulaatikon tyhjentyminen minuutilta. Erä saattaa vaatia jopa kuuden kuukauden ajanjakson. Keksitty Korpirock2013:sta viheriöivinen vilttien päällä.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kuukauen epämääräinen

Kohtuullistamisesta ja altruismin vaarasta

Pimmeyen Peleko

Pitkän työviikon, rankan viikonlopun jälkimainingit lyövät takaraivooni. Sunnuntai-ilta, televisiosta Indiana Jonesia ja kebab-annos… Mutta joku takoo etuoveani raivolla.

Törmään rappukäytävässä hysteeriseen, tummaksi pätkittyyn naapurinrouvaani. Hänellä fritsun sijasta pitkä vekki kaulassa. Yhtäkkiä Spielbergin näkemys arkeologista ei olekaan prioriteeteissani ykkösenä.

”Gimme shelter” kertoo Keithin kokemukset, kun Jagger vie häneltä Anitan. Tämän naisen parisuhteen jäljet korjaa ambulanssimiehet ja virallistajina toimivat sinipukuiset virkavallan köriläät. Harmitus, etten huomannut sammuttaa lamppuja.

Suurempi harmitus, että EA:n skarppi kaveri huomaa tilanteen. Hän yrittää kähistä kuiskien poliisille havainnostaan. Konstaapeleille ilmoitan yksituumaisesti, että ”kyllähän seinillä ja minulla on korvat”. Jäämme selvittämään tilannetta sitten, kun naapurinrouva on katsonut parhaimmaksi kivuta ambulanssin kyytiin.

Aika rankahko harmitus, että Volkswagenin taakse lähtee nupit ja suodattimetkin. Maanantaiaamulle selvittelen tilanteentajuani rikoskomissariolle. Kyllähän hänkin myöntää epäkelvokkaan tuurini. Minuakin kiukuttaa sitä rataa, että annan replikointini agggressiivisella vittuilulla.

Se, että auttaa ihmis-rukkaa hädässä, ei ainakaan kasvata uskomustani karmaa kohtaan. Ainoa kohtuullistaminen tällä kertaa on, että aiemmasta rangaistuksesta ei mainita.

Näin hyväntekijöitä rangaistaan vuonna 2013 Oulussa, Suomen tiukimmassa seulassa.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: