Kollaus

KOLLAUS 3/2013

* Kol(l)aus! * Lopullisesti kollautettu * Kul(l)ahtanutta * Kuvattuna * Viiden kärki * Kuukauden epämääräinen *

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kol(l)aus!

Elämäni Sheriffin varjossa

Atte-Veikka Niemelä

Jallulla on monta lempinimeä. Rakkaalla lapsella usein on. Pitkäripaisesta Jallua on saanut vaihtelevalla reseptillä jo useamman ihmisiän. En kuitenkaan lähde käsittelemään pelkästään tuon maagisen eliksiirin historiaa. Keskityn siihen, miten Jallu voi vaikuttaa ihmiselämään. Minun elämääni.

Tapasin Jallun ensimmäisiä kertoja joskus vuoden 2003 tienoilla, äänestysiän kynnyksellä. Ensitapaamisemme ei ollut erityisen mieleenpainuva, eikä viha-rakkaussuhteemme vielä tuolloin edes kunnolla alkanut. Vuonna 2005 sain tuparilahjaksi pullon Ässää ja lahjoitin sen edelleen kun en siitä mukamas perustanut. Vielä tuossa vaiheessa Jallu ei ollut suuremmin vaikuttanut minuun, ei henkisesti tai fyysisesti.

Jossain vaiheessa homma kuitenkin muuttui. Joskus vuoden 2007 loppupuolella huomasin olevani osa epämääräistä klikkiä, joka piti kokouksia Jallun juontiin liittyen, juoden samalla siis ylenmäärin Jallua. Olen tavannut useat hyvät ystäväni Jaloviinan kautta, yöpynyt epämääräisissä sängyissä ja vienyt vielä epämääräisempiä ihmisiä omaan sänkyyni. Jalluövereiden aiheuttamien morkkisten jalostava vaikutus on näkynyt syvänä itsetutkiskeluna hiljaisina maanantaiaamuina, jolloin elämä on maisemassa, säästöliekillä. Hiljaiset hetket ovat auttaneet minua luonteeni syvimpien ja pimeimpien kolkkien ymmärtämisessä.

Jaloviina on jättänyt minuun jälkensä myös fyysisesti. Vasemmassa silmäkulmassani on noin sentin mittainen arpi. Vekin huomaa helposti läheltä katsoessa, kauempaakin sen erottaa hyvässä valossa vaivatta. Sain tämän kaunistuksen kasvoihin lentämällä pyöräni ohjaustangon ylitse naama edellä katuun eräänä kesäisenä iltana. Vuosi taisi olla 2008, mutta en ole tästä lainkaan varma. Muistikuvat tapahtuneesta ovat hämäriä, muistan vain juoneeni pullon Jallua ennen pyöräretkeä. Saman reissun jäljiltä vasenta olkapäätäni vihloo edelleen ajoittain.

Jaloviinan rakastaminen on jättänyt kehooni myös toisen merkin: maksa-arvoni ovat kohonneet. Maksoja saa kuitenkin aina uusia. Elää voi vain kerran.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Lopullisesti kollautettu

Linja 25

Matti A. Kemi

Linja 25 sulki hanansa loppullisesti Isokatu 25:ssä sunnuntaina 28.2.

Harvassa räkälässä on seinillä ranskalaisia tai espanjalaisia kubisteja, mutta Linjassa oli. Siellä oli myös kivaa istuskella opiskelija-statuksella ja ottaa 2,80 euron tuopposia.

S-ryhmän ainoa räkälä tarjosi kosolti hupia niinä kesinä, kun Lentävän Lautasen asiakkaat ryntäsivät Linjan onnentunneille, vetivät kahdesta neljään ja Snookerin halvat lärvät koittivat neljästä seiskaan, jos sinne oli mukamas enää asiaa.

Aika moni Lentävän deeku karsiutui yleensä jo Linjassa, missä topakat tiskitädit komensivat löysähousut takaisin rantaan tai toiset nauttivat kalijansa toistamiseen lattialle.

”En nähny kenenkään juovan täällä ees vettä, puhumattakaan ny ees alkoholittomasta oluesta.” (Ote eräästä baaripöytäkeskustelussa, kun pöytäseurueen jäsen on hakenut viimeisen pullo-oluen Linjassa.)

Ja aina kun Linjassa löytyi häppäreillä vapaa loossi, tiesi välittömästi, että joku sinne oli eritteensä jättänyt. Jopa viimeisenä iltana analogia toteutui, kun arjen sankarit marssivat muuten täyteen buukatussa Linjassa ikkunaloossiin.

Yrjön haju oli nähkääs kuvottava.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kul(l)ahtanutta

Te ette kuulu tänne

Matti A. Kemi

Tammikuun puolivälissä Hallintoälykköjen perinneyhdistys teki road-trip niinhin uusiin kyliin ja kaupunkeihin, jotka vuodenvaihteessa 2013 pämähtivät palijasjalakasen oululaisen lopulliseen tietoisuuteen. Muutos, millä Oulu-niminen kaupunki on laajentunut, on agggressiivinen:

Kun isänisäni lämpsi Ouluun nelivuotiaana vuonna 1928, asukkaita oli vajaat kakskyttuhatta. Kun isäni ulvoi Tuiran synnytyssairaalassa vuonna 1951 olemassaoloaan, asukasmäärä oli vajaat nelkyttuhatta. Kun allekirjoittunut heitti ensi silmäniskunsa kätilöille ja isälleen vuonna 1985, Oulu oli jo isoilla hiekkalaatikoilla reilulla ysikytdonasella.

Nykyään wannabe-oululaisia on Oulun kaupungin ”kaupunkilaisina” 1.1. 2013 lähtien 190 891 ihimistä. Toki ollaan vihdoin saatu vallattua oululaisille Varjakka ja kuppiloita enemmän, mutta mitä oikiasti saatiin enemmän?

Kiiminki tarjosi ABC-huoltamon ja Alkon. Oikein mitään muuta ei ollut nähtävillä, koska ravintola Casa oli sulkenut ovensa lopullisesti ja Pub Neidonkenkä aukesi vasta iltapäivällä.

Yli-Ii tarjosi kaljaekskursiolle kummallisen 80-lukulaisen huoltsikkakuppilan, joka tarjosi naftaliinin ja raskasöljyn hajun lisäksi C-oikeudet. Tykkäsin kelekkamiehistä tankeilla, tykkäsin myös siitä, ettei huoltamoyrittäjä kuulunut ABC-konsernin mäkitupalaisiin.

Haukipudas tarjosi hotellissaan ruokaa, mutta paikalliskosketus jäi vähäiseksi. Lisäksi seurueemme kaikkia juomia ei veloitettu oikein, mikä lisäsi riemunkiljahduksia entisestään. Kellon kylänraitillakin käytiin, joskaan Kellossa ei ole tapahtunut mitään sitten Sodoman todistajien vuoden 2002 Tour de Kello -sessioiden jälkeen. Ei tapahtunut nytkään.

Oulunsaloon ajomatka oli masentava. Sekä Messi Pub että Lentokentän kahvila olivat kiinni. Onneksi sentään Vihiluodon torppa tarjosi ylihintaista Breezeria. Joimme omat juomamme protestiksi Lentokentän suljetussa kahvilassa. Poistuimme huomaamattomasti oikeaan Oulun keskustaan, jossa baareissa olivat halvat ja happamat tarjoilijattaret sekä kosteat ja kalliit juomakkeet.

Tämä imagollinen kuntaliitos ei tehnyt meikämandoliiniin lainkaan vaikutusta. Toivoisin, että protestiksi kaikki martinniemeläiset bensalenkkarit ja urkuri-varjakkalaiset eroaisivat tulevana vuodenvaihteena Oulusta ja myöntäisivät maalaisuutensa.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kuvattuna

Kun meni(n) metsään

Kuvat: Kari Kujala

Sitaattivalinnat: Matti A. Kemi

”Kysymys on yksilöiden itsehallinnasta, joka näyttäisi olevan jossain määrin heikentynyttä addiktiossa.”  – Susanne Uusitalo (http://filosofia.fi/node/4226)

”Addiktio on tietyn käyttäytymishistorian edellyttävää riippuvuutta.” – Susanne Uusitalo (http://filosofia.fi/node/4226)

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Viiden kärki

Kun tunnet itsesi hämmentyneeksi

Lyyli Hämärä

I Ei kannata miettiä peliä. Aina jos ajattelee Peliä, tappio on myönnettävä julkisesti. Jos joku ei ole vielä ikinä suonut ajatusta Pelille, hänet tutustutetaan Pelin sääntöihin. Hävittyään Pelin on viikon ajanjakso, jolloin Pelin miettiminen ei ole kiellettyä. Sen jälkeen ratsastetaan taas Kylmän sodan kaltaisella kauhuntasapainolla. Tervetuloa Peliin.

II StumpleUpon.com StumbleUpon arpoo mieltymystesi mukaan mitä kummallisimpia nettisivuja. Niitä lataavat sinne Internettiin pahasti sekaantuneet, todella hämmentyneet jampat ja riinat, joten lahjahevosen suu on erittäin hyvää Pepsodent-huurretta. Kysymys kuuluukin: Have you ever been to electric Ladyland?

III Free-jazz. Miles Davisin tai Sun Ra’an sekoilut 70-luvun alussa ovat herkkuja. Myös kaikki 60-luvun Mustia Panttereita tukeneet muslimi-happopääjatsarit toimivat. Mikäpä ei olisi sen päräyttävämpää kuin etsiä käsiinsä Pharoah Sandersin Hum-Allah ja kuunnella saksarisooloja. Mutta ehkä poksahtelevinta on kuunnella koko Don Cherryn Complete Communion -levy ja ajatella savannilla matkaavia elefantteja.

IV Avaruuden äimääminen. Tiededokumentit HD-laadulla tai seurueessa oleva hämmentynyt tähtitieteilijä tai fyysikko ajaa asiaa. Erityisen lämpimän ja karvaisenpehmeän tunteen saa, jos löytää käsiinsä Esko Valtaojan punkkupäissään vuonna 2008 Ylelle isännöimän Viisi kulmaa kosmologiaan -televisiosarjan. Kannattaa esittää itselleen kysymys: Mistä tämä kaikki alkoi ja mihin maailmankaikkeus päättyy?

V Harry Salmenniemi. Kannattaa lukea. ÄÄNEEN. HUUTAEN. Ehdottamasti. Texas Sakset. (Dallas Sallad). Runojä. Seka-seka. Tosi sek-sek-sek-seka.

Viiden kärki

Maailma pyörii, pyöri sinäkin

Punainen solmio

I Ajatusjatkumot. Ensin kaikki on hyvin: Kristallin kirkas ajatus. Yht’äkkiä ajatuskuplan läpi murtautuu tunkeilija – johdannaisajatus. Johdannaisajatus ottaa vallan ja syrjäyttää alkuperäisen ajatuksen. Tilanteesta riippuen, tätä voi jatkua pitkäänkin.

II Havahtuminen. Luonnollinen jatkumo edelliselle. Jossain vaiheessa ajatusjatkumoa tapahtuu havahtuminen. Herääminen todellisuuteen ja palautuminen kuolevaisten seuraan. Yleensä tässä vaiheessa äimistellään ajatusjatkumon järjettömyyttä.

III Asioiden äimistely. Aihealueeksi käy mikä tahansa, mutta kannattaa silti pysyä konkreettisissa asioissa. Konkreettisiin asioihin saa kosketuspintaa. Ilman konkretiaa on psykoosin vaara.

IV Dokumentit. Merkilliset henkilökuvat tai yhteiskunnan kuvaaminen dokumentaristin omien taiteellisten perverssioiden kautta toimivat yleensä parhaiten. Esimerkkinä toimikoon Kansakunnan olohuone, joka herättää voimakasta äimistelyä. Keskeisin kysymys kuuluu: Miten se on löytänyt ja suostutellut dokumentissa esiintyvät henkilöt mukaan projektiin?

V TV7. Kanavasurffailun avulla voi löytää mitä mielenkiintoisimpia, järjettömimpiä tai turruttavia hetkiä. Kuitenkin hyvin usein kanavasurffailu pysähtyy TV7:n kohdalle. Hurahtamista ei tarvitse pelätä. Parhaassa tapauksessa yhteiskunta saa todistaa vain uuden Jouko Pihon syntymää.

—————————————————————————————————————————————————————————————————

Kuukauden epämääräinen

Hämyisyyden kertomaa

Aleksi I. Pohjola

Perjantai, 8.3. Herran vuonna 2013 klo 00.22.

Matka: 2 kilometriä

Väline: Apostolin aikainen

Musta nappisilmälada. Renkaat näyttävät kuluneilta. Ottaako tietoisia riskejä, vai onko kyseessä piittaamaton hällä väliä -asenteen omaava nuori? Kyseessä voisi olla myös piinkova kommunisti, mutta koska ollaan paska kaupunnissa – eikä paska kaupungissa – niin todennäköisyys tälle on pieni. Luultavasti taloudelliset seikat ovat painaneet valintaa. Ei omaa vahvaa poliittista taustaa – tai aatetta. Saattaa pelata salibandyä.

Violetti Nissan Almera. Naisen omistama, miesten valinta on harmaa Primera. Yksinhuoltaja, tai puhdas sinkku. Ikää on jo luultavasti yli 30 vuotta. Ei mitenkään kovin korkeasti koulutettu. Seksipartnereita elämän aikana korkeintaan 5. Kuuluu nukkuvien puolueeseen.

Hopeinen Merzedes benz, e-sarjaa. 50 ikävuoden ylittänyt mies. Tietää arvonsa, mutta ongelmia makuuhuoneessa. Ei uskalla heittäytyä. Konservatiivinen elämänasenne. Äänestää kokkareita, ihan vain siksi, koska voi sen tehdä. Saattaa olla piilokalju, vain vaimo tietää.

Sininen Ford Transit. Yrittäjä. Ehkä sähkötöitä, ehkä pieniä remontteja. Vaimo palvelualalla, mies painaa pitkää päivää. Illalla televisiota. Vaimo katsonut jo Salkkarit, mies ei piittaa. Soinissa tulevaisuus. 30 vuotta vielä hommia, sitten ehkä sedan.

Punainen Volvo V70. Turvallinen valinta, lapsia varten. Ja varsin mukava ajaakin. Moottoritiellä kerran 140 km/h, lapset ei ollut kyydissä. Nostalgiahuuma, hetkellinen vapaus. Nopeasti kuitenkin takaisin 107 km/h. Vakionopeussäädin päälle. Huokaus. Ratista puristaminen. Ja hyväksyminen.

https://www.youtube.com/watch?v=KBjGJcY0CRo

—————————————————————————————————————————————————————————————————